ABI-mittauksia ja baby showereita

Viikko neljä on kääntymässä loppusuoralle. Tämä opiskeluviikko oli selvästi kevyempi kuin edellinen ja sen huomasi mm. siitä, että vapaa-aikaa jäi ihan mukavasti. Viikko alkoi luennolla sydämen vajaatoiminnasta, josta myös samana päivänä tuli uusi tutorcase. Maanantaina harjoittelimme kaveriporukan kesken omatoimisesti kliinisiä taitoja, jotka vaativat pientä kertailua ennen lähestyvää KT-evaluaatiota. Iltapäivällä oli vielä siirtyminen keskustan yliopistolle ruotsin tunnille. Illalla halusin vielä hetken opiskella, koska maanantaisin opiskeluintoni on suurimmillaan.

Tiistai oli tavanomaiseen viikko-ohjelmaan verrattuna lyhyt päivä, koska meillä oli aamusta vain yksi ryhmätyö ABI-mittauksista. Teoriaosuudessa opimme, että ABI-mittauksella eli nilkka-olkavarsi-painesuhteella voidaan arvioida perifeerisen valtimotaudin olemassaoloa. Ateroskleroosi voi vaikuttaa yhtä hyvin sepelvaltimoissa kuin ääreisverenkierrossakin, mitä ei ehkä ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. Ahtauttavasta valtimonkovettumistaudista voi herätä epäilys mm. katkokävelyn eli rasituksenaikaisesta hapenpuutteesta johtuvan alaraajakivun johdosta. Kun teoriaosaaminen oli riittävällä tasolla, jakaannuimme Taitokeskuksella huoneisiin mittailemaan toisiltamme dopplerilla paineita nilkkojen ja ranteiden valtimoista. Työn jälkeen kokoonnuimme vielä tutorryhmäni kanssa tekemään Tieteellisen kirjoittamisen ryhmäkeskustelutehtävää. Aihe oli itselleni näin bloggaajana
suhteellisen läheinen, koska meidän piti pohtia kirjoittamisprosessiin kuuluvia vaiheita. Kirjoittamisessa ei välttämättä aina ole yksinkertaista rajata aihe, valita näkökulma perusteluineen ja luoda sidosteinen ja uskottava kokonaisuus.

Keskiviikkopäivä alkoi ruotsin tunnilla, jossa pidimme lääkäri-potilas-keskusteluja. On ilahduttavaa huomata oman ja muidenkin kielitaidon kehittyvän sanavaraston karttuessa. Välillä minusta jopa tuntuu, että ruotsin kieli jää päälle ja epähuomiossa jatkan sen puhumista vielä oppituntien jälkeenkin. Nopean Arvolle siirtymisen ja lounaan jälkeen alkoi ryhmäopetus thorax-röntgenin tulkinnasta. Sydämen vajaatoiminnan muutokset, pneumonia ja pneumothorax tuntuivat avautuneen opetuksessa ihan uudella lailla, joten työ todella teki tehtävänsä. Radiologiasta siirryimme vielä patologian opetukseen, jossa tutkimme virtuaalimikroskoopilla sydäninfarkti- ja keuhkosyöpänäytteitä. Viime kesän amanuenssuurijakso toi taas helpotusta opetukseen, sillä silmä osasi nopeasti erottaa tutut neutrofiilit ja adenokarsinoomat tietokoneen ruudulta.

Torstai oli jälleen luentopäivä. Äkkikuolema ja perifeeriset valtimosairaudet (aivan, tämä aihe onkin jo tuttu ryhmätyöstä) luennoitiin mielenkiintoisesti ja pohdiskellen. Loppupäivä kului itsenäisesti opiskellen ja liikkuen. Ahkeran päivän jälkeen palkitsin itseni sushilla, johon olen hiljalleen hurahtanut. Ehdoton suosikkipaikkani, jossa tälläkin kerralla kävin, on Luckiefun´s Koskikeskuksessa. Tampereella on aika paljon sushipaikkoja, mutta tällä hetkellä pidän Luckiefun´sin monipuolisesta ja opiskelijaystävällisestä sushibuffeesta eniten.

Perjantaina oli jakson ensimmäisen seminaarin vuoro. Seminaarit ovat oppimismuotona vielä varsin uusia meille kolmoskurssilaisille, mutta pidän niistä aina vain enemmän. Niissä jokainen pääsee vuorollaan esittämään muulle kurssille joko potilastapauksen tai tietoiskun. Oma vuoroni osui heti viime syksynä Infektiojaksolla, joten hetkeen ei ole odotettavissa uutta vetovastuuta. Tavallaan se on jopa harmillista, koska seminaarivastuussa oleva oppii niin paljon pelkästään esitystä valmistellessaan. Tällä kerralla paneuduimme pieniin vinkujiin eli hengitysvaikeuksista kärsiviin lapsipotilaisiin. Lounaan jälkeen oli viikon viimeisen opetustilaisuuden eli tutoristunnon aika. Purun jälkeen saimme uudeksi tapaukseksi eteisvärinän eli flimmerin, jonka ensin diagnosoimme kliinisen kuvan ja EKG:n perusteella. Loppuiltapäivä kuluikin eteisvärinän patofysiologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen parissa.

Viikonloppuna järjestimme ystäväporukkamme tulevalle äidille yllätyksenä baby showerit. Tähän amerikkalaiseen perinteeseen kuului tietysti myös vaippakakku, jonka näpertely oli rentouttavaa puuhaa. Sitä varten tarvitsin 28 vaippaa, jotka käärin kumilenkillä rullalle. Kakun täytteinä käytin tulevalle äidille ja vauvalle ostettuja pieniä lahjoja, jotka sidoin nauhoilla ja sellofaanilla yhteen. Oli hauska nähdä ystäviä vapaa-ajalla sekä jutella kerrankin muista kuin koulujutuista. Yllätyskin onnistui täydellisesti ja oli ihana juhlistaa yhdessä ystävämme kanssa tulevaa suurta elämäntapahtumaa.

Pirteyttä pakkaspäiviin

Viikko on vierähtänyt taas vikkelään. Opiskelutahti on ollut sen verran tiivis, ettei oikein ole perässä tahtonut pysyä. Viimeisen kymmenen päivän aikana meillä on ollut 9 luentoa, 3 tutoristuntoa, 3 muuta läsnäolovelvollista opetusta sekä 2,5 h ruotsia. Lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja itsenäisesti ja ohjattuna. 

Lääkisopintojeni osalta onkin tultu siihen vaiheeseen, että todellinen kiinnostus alaan punnitaan. Ensimmäiset 2,5 vuotta lääkiksessä eivät olleet läheskään niin raskaita kuin nyt tällä kevätlukukaudella. Vähintään 8-tuntiset opiskelupäivät ovat olleet kuluttavia, mutta kuitenkin äärimmäisen opettavaisia. Vaikka toisinaan olen ollut jatkuvasta lukemisesta todella uuvuksissa, en vaihtaisi tätä mihinkään.

Luentojen, kliinisten taitojen harjoittelun, tutoristuntojen ja muiden opetusten jälkeen illalla on täytynyt käyttää vielä runsaasti aikaa itsenäiseen lukemiseen. Tiedän, että monet opiskelukavereistani opiskelevat lähes yksinomaa tutoristuntojen oppimistavoitteiden vauhdissa. Kaikki luennoilla läpikäydyt asiat eivät kuitenkaan lopulta päädy oppimistavoitteiksi, joten tutoreiden lisäksi opiskelen samalla kertaa myös muita asioita. Vaikka veren hyytymisen vaikuttaviin lääkkeisiin, rytmihäiriölääkkeisiin, sepelvaltimotautiin, läppävikoihin ja kliiniseen rasituskokeeseen voisi käyttää lähes loputtomiin lukuaikaa, on jossain kohtaa vain pakko vetää raja oman jaksamisen ja sen hetkisen osaamisen välille.

Rintakipu ja hengenahdistus -jaksolla olen joutunut tekemään eroa yleislääkäritasoisen ja erikoissairaanhoitoon kuuluvien tietojen kesken, koska en tässä rajatussa ajassa ehdi täysin kaikkea oppimaan. Minun onkin täytynyt tyytyä siihen, että osaan kaikesta jotain, mutta en mistään aihealueesta kaikkea. Täytyy vaan luottaa siihen, että osaa erottaa työn kannalta oleelliset asiat niistä, jotka voi tarvittaessa tarkistaa kirjallisuudesta. 

Lukemisen ohella pääsin yhden päivän ajaksi kehittämään ammatillista osaamistani terveyskeskustasoiselle opetusvastaanotolle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun otin itsenäisesti vastaan potilaan, haastattelin sekä tutkin hänet. Vastaanoton lopulla kutsuin ohjaavan lääkärin paikalle ja yhdessä teimme diagnoosin sekä määräsimme hoidon. Vastuu oli toki ohjaavalla lääkärillä, mutta minun tehtäväni oli lisäksi laatia potilaasta sairauskertomus, joka hyväksymisen jälkeen tallennettiin potilastietojärjestelmään. Tämän yhden päivän aikana opin niin paljon ja tästä kokemuksesta jäi todella hyvä fiilis. 

Seuraavaan lomaan (pääsiäisenä) on vielä pitkälti matkaa. Olenkin joutunut paljon pohtimaan omaa jaksamistani ja miettimään rentoutumiskonsteja kaiken puurtamisen keskellä. Tärkein on tietysti liikunta. Vaikka en aina hallille ole jaksanutkaan lähteä, on pieni ulkoilu raikkaassa pakkassäässä piristänyt ihmeesti. Olen syönyt terveellisesti mahdollisimman värikästä ruokaa ja nukkunut tarpeeksi pitkiä yöunia. Kevättä kohti mennessä valoisan ajan pidentyessä ilo ja energisyys lisääntyvät kuin itsestään. Siispä teille kaikille pirteyttä pakkaspäiviin!

Sydäntalven aikaa

Pitkän ja rentouttavan joululoman jälkeen on aika palata takaisin opiskelun ja blogin äärelle. Loma oli kaikin puolin mukava, mutta oikeastaan olin jopa odotellut arkirutiineihin paluuta. Koulun alettua tuntuu, että nyt jokaisella päivällä on taas oma rytminsä ja tavoitteensa. Enää ei aamuisin tarvitse miettiä, miten päivänsä jotenkin järkevällä tavalla täyttäisi. Siitä pitävät huolen aikaa vievät opinnot ja pian alkava yleisurheilun kilpailukausi.

Tämä kevätlukukausi tulee hyvin todennäköisesti olemaan oman lääkishistoriani tähän asti työläin. Maanantaina alkaneen Rintakipu ja hengenahdistus -jakson lisäksi kuvioihin astui opintoihin lukeutuva ruotsin kurssi (Svenska för läkare). Noin puolet kolmoskurssista suoritti ruotsin kurssin jo viime syksynä ja lopuille se järjestetään nyt kevätlukukaudella. Joululoman aikana tulikin vähän silmäiltyä ystävältäni lainaksi saamaa ruotsin oppikirjaa, joka poikkeaa huomattavasti esimerkiksi lukion ruotsin kirjoista. Lukiossa ruotsi lukeutui itse asiassa suosikkiaineisiini, koska arkielämän ruotsi on helppoa pitkää saksaa lukeneelle. Svenska för läkare on sen sijaan hyvin erilainen kokonaisuus, sillä sanasto on vieraampaa ja kieliopin sijaan painotus on mm. asiantuntijatasoisissa keskusteluissa. Vielä ensimmäisellä oppitunneilla ei kuitenkaan kovin pitkälle kielitaitovaatimuksissa menty. Lukujärjestys onkin kevään osalta varsin täynnä, sillä lähiviikkoina pyörähtää käyntiin myös Tieteellinen kirjoittaminen. Se toteutetaan kuitenkin pitkälti verkkokurssina, jolloin tehtäviin varatut tunnit tulee järjestää omalla ajalla.  

Rintakipu ja hengenahdistus -jakso on vaikuttanut (toistan varmasti jälleen itseäni) mielenkiintoiselta ja hyvin kliiniseltä. Ensimmäisiä kertoja lääkiksen aikana on saanut kokea, että aiemmin opitut asiat kertaantuvat. Fuksivuonna Hapen saanti -jaksolla opimme normaalin EKG:n pääpiirteissään ja nyt lyhyen kertauksen jälkeen pääsemme syventämään taitojamme sen tulkinnassa. Kohonnutta verenpainetta ja sen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä opiskelimme syksyllä Neste -jaksolla ja nyt ne tulevat uudestaan laajemmin. Muun muassa tämän vuoksi Tampereen lääkiksen opiskelumuoto on mielestäni erittäin toimiva. 

EKG:n tulkinnan, ruotsin sekä sydän- ja verisuonitautilääkkeiden lisäksi tähän jaksoon mahtuu paljon muuta. Maanantain obduktio tutorryhmäni kanssa oli ainakin heti toisenlainen kokemus. Viime kesänä kun patologian amanuenssina osallistuin obduktioihin jopa neljästi viikossa, niihin syntyi tietty rutiini. Opetusavaus sen sijaan tuntui lähes pintaraapaisulta kesän aikaisiin verrattuna, koska kesällä vietimme salissa vähintään kaksinkertaisen ajan, oli tilaa leikellä eikä ympärillä pyörinyt isoa joukkoa muita ihmisiä. 

Kliinisten taitojen osalta thorax-röntgenin tulkinnassa olemme myös päässeet vauhtiin ja siitä on vielä tulossa ryhmätyö. Jakson aikana käymme lisäksi sairaalalla auskultoimassa potilaiden sydänääniä. Jo ensi viikolla pääsen pitämään ihan oikean potilasvastaanoton terveysasemalla. Pientä jännitystä voi siis olla ilmassa, kun vastaan saattaa tulla lähes mitä vain. Kaikista jännittävin hetki on kuitenkin edessä jakson lopulla kliinisten taitojen evaluaatiossa, mutta tästä tulen kertomaan lisää lähempänä. 

Nyt ollaan jo torstaissa ja katse pikkuhiljaa kääntyy kohti viikonloppua. Luvassa auringonpaistetta, pikkupakkasta ja kimmeltäviä lumihankia. Suomalaista sydäntalvea parhaimmillaan. Nautitaan!