Ohi on!

Tänään se on selätetty: lääkiksen pääsykoe vuosimallia 2017. Meni syteen tai saveen, osallistuneet ovat varmasti antaneet kaikkensa tämän päiväisissä valintakoetehtävissä. Minä itse todella jännitin mukana pääsykoesalien ulkopuolella valkoisissa buranahaalareissani, koska toivoin niin ystävieni kuin muidenkin kaikkensa antaneiden hakijoiden onnistumista ja pääsykokeen läpäisyä.

Odottaessani kovan urakan päätökseen saaneiden hakijoiden poistumista pääsykoesaleistaan, palasin vielä tunnelmiin edellisinä kolmena hakuvuotenani. Heti abikeväänä osallistuin pääsykokeisiin Turussa, jolloin en juuri koetilannetta pahemmin jännittänyt. Viisituntinen meni nopeammin kuin koskaan ja koin saaneeni kaiken omaksumani tiedon annettua koepaperiin. Päällimmäisenä tunteena oli helpotus, viimein pääsykoe oli ohi ja kaikkensa antaneen sai viimein suunnata katseensa ylioppilasjuhliin ja lomamatkaan.

Seuraavana keväänä jännitin pääsykoetta huomattavasti enemmän, mutta tiesin nähneeni suuren työn kuluneen vuoden aikana. Vain hetkeä ennen Turun valintakokeen alkua luotin osaamiseeni, mutta jo kokeen alusta ajauduin pieneen epätoivoon, sillä kysymykset eivät tuntuneet vastaavan omaa osaamistani. Annoin itsestäni kaiken irti, mutta tiesin ettei sillä suorituksella tule sisään pääsemään. Pääsykoesalista poistuin itkien ja itseeni täydellisen pettyneenä. Tätä surua kesti koko loppupäivän, kunnes kaverini suostuttelivat minun osallistumaan Tampereella Ohi on-bileisiin. Ajattelin, että minun on pakko saada työnnettyä negatiiviset ajatukset pois mielestäni. Tämä oli ensikosketukseni tämän vuoden aikana niin läheiseksi tulleeseen Amos-klubiin, jossa pääsykokeesta sai halutessaan avoimesti keskustella tai vaieta ja juhlia alkanutta kesälomaa. Bileistä lähtiessä mielialani oli jo selkeästi kohonnut ja pystyin viimein unohtamaan päivän koettelemukset.

Viime kevät oli hauistani ratkaisevin, käänteentekevin ja jännittävin. Muuttuneet pääsykoevalinnat (ei-ensikertalaiskiintiö), uusi hakukohde (vaikkakin kotikaupungissani Tampereella) ja hakukohteen vaihto hammaslääkiksestä yleiselle saivat vatsani niin kipristelemään jännityksestä, että ehdin jo pelätä, menetinkö mahdollisuuteni näin suuren jännityksen takia. Olin kuitenkin psyykannut itseni ottamaan vastaan kaiken, mitä koepaperissa eteen tuodaan. Hyvillä mielin, rentona ja itseluottamus korkealla etenin tehtävä kerrallaan ja tavoite kirkkaana mielessä keskittyen vain siihen hetkeen. Kun olin viiden tunnin kuluttua huolellisesti tarkistanut ja käynyt läpi koko kokeen, ajattelin, että tämä on minun vuoteni. Kaksi minuuttia ennen kokeen päättymistä palautin koepaperini valvojalle ja astuin koesalista kohtaamaan hymyilevät ylempikurssilaiset, jotka mainostivat illan Ohi on-bileitä. Salin ulkopuolella jo alkoi kuulua puheita helposta kokeesta, mutta niille suljin korvani ja annoin itselleni luvan olla tyytyväinen suureen panokseen, jonka olin jälleen kerran nähnyt. Alkanutta kesälomaa juhlin taas illalla Amoksella jo tutuiksi tulleissa Ohi on-bileissä, joissa kohtasin jo tulevia kurssikavereitani. Tutustuminen lääkiselämään ja muihin opiskelijoihin alkoi siis jo pääsykoepäivänä, jonka jälkeen sai taas unohtaa pääsykoekysymykset ja viettää ansaittua vapaata.

Nyt on kaikilla hakijoilla kova pääsykoeurakka takana ja on aika nauttia siitä, että voi vihdoin siirtää pääsykoekirjat syrjään ja heittäytyä vapaalle (itse luen vielä Hapen saanti-jakson tenttiin!). Fiilikset pääsykokeen jälkeen voivat vaihdella laidasta laitaan, mutta tärkeintä on tunne siitä, että on kaikkensa antanut ja viimeisenkin tiedonmurusen koepaperiin vuodattanut. Oma taktiikkani oli, etten vilkaissutkaan mallivastauksia enkä keskustellut ratkaisuista muiden hakijoiden kanssa. Muuten olisin aikaansaanut itselleni pahaa mieltä kuten "tämäkin meni väärin, ja tämä ja tämä". Vaikka vuoden 2016 koe oli tasoltaan helppo, tiesin sen silti omalta osaltani menevän hyvin ja tähän tunteeseen nojauduin. Olen huomannut sen, että mitä pidempi aika tentistä/kokeesta on, sitä epävarmempi fiilis sen onnistumisesta on. Siksi itse suosittelen kääntämään ajatuksia kokeen jälkeen muualle ja pyrkimään unohtamaan sen aiheuttaman stressin ja mahdolliset hankalat kysymykset. Omalla kohdallani tämä onnistui helpostikin, sillä kaikkina hakukeväinäni lähdin pian pääsykokeen jälkeen lomamatkalle. Vasta juhannuksen aikaan palasin ajatukseen, että pian saapuvat tulokset ja tämän vuoden kohtalo tulee ratkeamaan. Epätietoisuudessa eläminen on raastavaa, minkä vuoksi on hyvä jättää pääsykoeajatukset kokeen jälkeen taka-alalle.

Pääsykoesalien ulkopuolella tänään parveillessamme ja saleista poistuvien reaktioita tulkitsiessamme mainostimme kurssikavereitteni kanssa perinteisiä Ohi on-bileitä, jotka ovat tänä vuonna meidän kurssin järjestämät. Mainostan niitä vielä täälläkin, eli tervetuloa kaikki tänään pääsykokeessa olijat Tampereen lääkiksen Ohi on-bileisiin Amos-klubille Varastokatu 3:een, illalla nähdään!

Fiiliksiä kokeesta tai yleisesti lääkiksestä voit myös heittää kommenttikenttään, vastaan niihin mielelläni :)