maanantai 24. tammikuuta 2022

My day (24.1.2022)

Enää alle neljä viikkoa koulua jäljellä, joten se olisi lääkiksen viimeisen "My dayn" aika! Edellisestä onkin vierähtänyt jo useampi vuosi aikaa. Tästä ja tästä voit halutessasi lukea edelliset pari tähän sarjaan kuuluvaa postausta, jotka ovatkin niinkin kaukaa kuin preklinikka-ajalta. Itse ainakin jopa vähän hämmästyin, kuinka erilaista arki silloin oli verrattuna nykyiseen. En tullut näköjään myöskään kirjoittaneeksi ainoatakaan My day -postausta klinikkavuosilta. Kuvastaa ehkä sen ajanjakson hektisyyttä tai sitä, etten pitänyt sairaalassa kuvien ottamista soveliaana. Pidemmittä puheitta, tältä näytti päiväni kulku näin kuutoskurssilaisena opintojen loppumetreillä. 

Klo 6.18 herään minulle ominaiseen tapaan ennen herätyskellon äänimerkkiä. Päivä lähtee käyntiin 30:llä etunojapunnerruksella! Tämän jälkeen aamutoimet ja varsinaisen kuntopiirini kimppuun: lankutus, selkälihakset, käsipainot, vatsat ja kylkipidot. Aikaa tähän lihaskuntoharjoitteluun kuluu noin puolisen tuntia, jonka jälkeen keittelen kaikessa rauhassa aamukahvit ja valmistelen aamiaiseksi annospikapuuron. 


Klo 7.16 vilkaisen vanhoja sisätautien muistiinpanojani ja pohdin samalla, mistä aihealueesta voisin eniten saada hyötyä kertaamalla. Varsinaisesti en ole enää lukemalla lukenut koulujuttuja vaan lähinnä tarkistellut ja palautellut mieleen asioita muistin syövereistä. Tavallisesti näihin aikoihin olisin viimeistään jo lähtenyt koululle tai töihin, mutta etäopiskelusta johtuen otan mukavan asennon nojatuolista ja vietän rauhallista aamua kotosalla. Jaksoon kuuluu Moodlessa Tartuntatautien verkkotyöskentelyyn osallistuminen, joten lueskelen mielenkiintoisia keskusteluja infektiosairauksista ja mielessäni sovellan näitä omiin kokemuksiini vastaavanlaisista potilaista. Välillä ajaudun kuitenkin selailemaan sosiaalisen median sisältöjä. 

Klo 9.15 alkaa Teamsissa seminaari "Päätöksiä", jossa käydään kertauksenomaisesti päivystyksellisiä sisätautitapauksia. Valmistuminen -jakson seminaarit ovat mielestäni olleet laadukkaita ja opettavaisia. Tietopohjaa on jo ehtinyt laajasti karttua lääkisvuosien aikana, ja kaikki kliiniset jaksot käytynä palaset ovat alkaneet viimein loksahdella paikoilleen. Kuitenkin sisätautien ja kirurgian kliinisestä jaksosta on jo hieman aikaa kulunut eivätkä kaikki asiat ole ehkä enää tuoreessa muistissa. Asiat palautuvat onneksi helpommin mieleen, kun ne on jo aiemmin hyvin opetellut. Paljon riippuu myös siitä, millaisia potilaita tai haasteita on kohdannut itse työelämässä. Tässä seminaarissa käydään myös läpi sellaisia hankalia tilanteita, joissa omaiset vaativat laajalti hoitoa monisairaalle potilaalle, jolla jo hoidonrajauksia on tehty. 

Nyt valmistumisen kynnyksellä kun tietää, että kyseessä on viimeinen tilaisuus kysyä erikoislääkäriltä, on Teamsin chat-kenttä usein täyttynyt kysymyksistä. Tällä kertaa keskustelu ei käy yhtä vilkkaana kuin edellisviikon ortopedian "Roppa romuna" -seminaarissa. Monet kysymyksistä ovat koskeneet kurssilaisten kohtaamia omia potilaita työuran varrelta. On selvää, että lääkärin työssä silloin tällöin jotkut tapaukset jäävät mietityttämään. Tällöin usein pohtii, onko toiminut niissä oikein ja kuinka omaa toimintaa voisi jatkossa virheitä pelkäämättä kehittää. 

Klo 12.00 seminaari päättyy ja vartin tauon jälkeen ohjelma jatkuu simulaatiopäivien infolla. Yleensä opiskelupäivät ovat pidempiä, mutta tällä kertaa ohjelma päättyy jo puoli yhden maissa. Lounastauot olen usein hyödyntänyt lähtemällä lenkille, koska etäopiskelussa koen tarvitsevani välillä raitista ulkoilmaa. Päätän tälläkin kertaa lähteä ensin reippaalle kävelylle ennen ruuanlaittoa. Vakiovarusteisiin lenkillä kuuluvat langattomat kuulokkeet, joista kuuntelen mieleistäni musiikkia. 

Klo 13.50 lounaaksi valmistan pasta carbonaran, jonka jälkeen onkin ohjelmassa omatoimista tartuntatautien verkkotyöskentelyä, sähköpostien lukua ja blogin kirjoittamista. Vilkaisen huomisen etäpäivän ohjelmaa, aiheena on kuntoutusta käsittelevä seminaari sekä iltapäivällä luento lääkehoidosta. 

Klo 15.00 lähden kohti keskustaa Lääkärikeskus Finlaan iltavuoroon, työaika alkaa klo 16. Parin tunnin ajan hoidan työterveyden sairausvastaanottoa. Nämä lyhyet työvuorot kuluvat aina hyvin nopeasti. Mielelläni olisin jäänyt vähän pidemmäksi aikaa vastaanottoa pitämään kun vauhtiin hyvin pääsi. 


Klo 18.40 saavun kotiin, syön iltapalaa ja alan rentoutua television ääressä. Paluumatkalla poikkesin vielä hakemaan Zalandon paketin. Tästä mekosta olenkin haaveillut jo pitkään ja nyt se oli sopivasti alessa. Toivottavasti asulle nyt vaan tulisi käyttöä tulevalla kurssimatkalla tai ensi kesänä tenniskentällä! Voi kun uskaltaisin vieläkin enemmän miettiä asukokonaisuuksia matkalle. Aikaa siihen ainakin olisi, koska illat ovat nykyään varattuja rentoutumiselle ja palautumiselle päivän aktiviteeteista. 


Kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen tähän tuiki tavalliseen maanantaipäivään. Onnistuin sisällyttämään siihen sekä opiskelua, liikuntaa että työntekoa. Aina se ei ole mahdollista, mutta yritän opetella myös olemaan itseäni kohtaan armollinen. 

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Kohti valmistumista

Tähän on tultu. Lääkiksen viimeinen eli Valmistuminen -jakso on hyvää vauhtia käynnissä. Klinikka-aika on jäänyt taakse ja nyt päivät täyttyvät etätoteutuksella järjestetyistä kertausluennoista ja seminaareista. Valmistumisjaksolla palataan keskeisimpiin aihekokonaisuuksiin eri erikoisaloilta, joten juurikaan uutta sisältöä ei enää tule vastaan. Tenttiä tällä jaksolla ei ole, mutta helmikuun aikana tulossa on vielä vuosikurssimme viimeinen lääkiksen karttuvan tiedon testi. Opetus muistuttaa hyvin paljon preklinikka-aikaa, mutta ilman tutoristuntoja ja tenttiviikkoa. Mieleen tulee kevyt laskettelu kohti oikeaa työelämää ja sen vaatimia velvollisuuksia. Nyt ovatkin meneillään viimeiset viikot kasvaa ja kehittyä kandista lääkäriksi. 

Tämän viimeisen jakson ohjelma on todella väljä ja viikossa opetusta on keskimäärin kolmena päivänä. Opiskelu ei juuri koskaan ole ollut sisällöllisesti näin helppoa ja kevyttä, vaikka etäluennot toisinaan tuntuvatkin varsin puuduttavilta kotoa käsin kuunneltuna. Tarkoituksena tiedekunnan puolesta on mahdollistaa se, että kaikki pääsevät valmistumaan ajallaan eikä rästejä (kuten syvärit tai valinnaiset opinnot) jää keneltäkään roikkumaan. Hieman harmaita hiuksia on aiheuttanut SISU:n henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka lähes poikkeuksetta herjaa vielä tässä kohtaa sääntöjen vastaisuudesta. Kaikki suoritukset ovat kuitenkin minulla kasassa ja loppuajan saakin nauttia stressittömästi vähiin käyvistä, rennoista koulupäivistä. 

Opintojen puolesta asiat ovatkin varsin hyvällä mallilla ja valmistuminen lääkäriksi enää pientä silausta vaille. Tästä huolimatta olin hyvin harmissani, että koronatilanteen vuoksi jouduimme jakson toteuttamiseksi täysin Teamsin varaan. Alun perin lukujärjestyksen täyttivät läsnäololuennot Arvolla yhdessä kurssikavereiden kanssa. Etäopiskelusta minulla ei niin kovasti loppupeleissä ole kokemusta, koska klinikkaopetus järjestyi lähes entiseen tapaansa Taysissa. Tästä poikkeuksena ovat maanantaiseminaarit sekä PTH-jakso, jolloin terveyskeskusharjoitteluita huolimatta opetus tapahtui suurelta osin läppärin ruudun ääressä. Kuitenkaan en ole missään vaiheessa tästä opetustavasta oikein pitänyt. Pitkän kotona vietetyn etäpäivän jälkeen jokainen kehoni solu suorastaan huutaa ulos ulkoilmaan, joten estääkseni seinien kaatumista päälle, vedän kuulokkeet korviini ja lähdenkin mielelläni ulos lenkille. Samaten lihaskuntoharjotteiden tekeminen opiskelun ohessa tuntuu parantavan opiskelutehokkuuttani. Toimivaksi tavaksi olen todennut myös toisinaan lähteä Arvolle päiväksi luentoja seuraamaan. Onneksi yksi viikko jakson aikana on simulaatioita, jolloin pääsemme Arvolle ryhmäkohtaisesti ratkomaan toivon mukaan kiperiäkin potilashaasteita. 

Iloa päiviini tuovat liikunnan ohella myös satunnaiset työpäivät, jolloin parasta on päästä tekemään mieluisaa potilastyötä. Olen sopinut tekeväni yksittäisiä vuoroja terveyskeskustyötä niinä päivinä, kun opetusta ei koulun puolesta ole. Tammi-helmikuun ajan pyörii vielä vuosikurssini kandirinki, jossa teen joitakin vuoroja työterveyden sairausvastaanotolla. Nämä luovat hyvää rytmiä arkeen, kun luonnollisesti opiskelutapahtumiakaan ei harmillisesti pystytä järjestämään. Odotukset ovat yhä korkealla, että pääsisimme koulun päätyttyä helmikuussa lähtemään kurssimatkalle lämpimään kohteeseen. Kurssimatkan kohdetta en aio tässä kohtaa paljastaa, koska jos matka peruuntuu, on se minulle todennäköisesti entistä suurempi pettymys. 

Nyt on kuitenkin jäljellä enää noin viisi viikkoa koulua. Pitkä matka on kuljettu lääkistaivalta ja se alkaa olemaan siis jo loppusuoralla. Pian näitä aikoja tulee ikävä! Kiitos teille kaikille, jotka olette minun matkaani kohti unelmaa jo alusta lähtien seuranneet. Olen miettinyt, olisiko teistä kenties  halukkaita seuraamaan jatkossa nuoren lääkärin mietteitä lääkiksen jälkeen? Tietäisin, jatkanko jatkossakin tämän blogin päivitystä. Kiitos kommenteista :)