perjantai 10. elokuuta 2018

Amanuenssina patologialla

Tänään sain päätökseen urani ensimmäisen amanuenssuurin. Neljä viikkoa patologialla opettivat paljon tästä lääketieteen alasta samalla kun pääsin seuraamaan patologien työtä käytännössä. Mielikuvani patologian merkittävyydestä myös muuttui kuluneen amanuenssijaksoni aikana. Patologia eli tautioppi nimensä mukaisesti antaa tietoa tautien luonteesta. PAD eli patologis-anatominen diagnoosi ja sen tekeminen tuli harjoittelun aikana tutuksi. Tämän jakson jälkeen myös tiedän, millaisia lähetteitä ja minkälaisissa tapauksissa patologeille tehdään. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi kerron työnkuvastani ja kokemuksistani vain pääpiirteissään.


Patologialla merkittävä osa työstä kuluu mikroskoopilla histologisia näytteitä katsellen. Jo ensimmäisellä viikolla laadin lausunnon appendisiitista (umpilisäkkeen tulehdus) ja kolekystiitistä (sappirakon tulehdus). Olin ylpeä itsestäni erikoislääkärin hyväksyttyä lausuntoni, sillä kudosnäytteiden osalta lähtötasossani ei ollut kauheasti kehumista. Aloittaessani patologialla tunnistin histologiasta kuta kuinkin vain rasvakudoksen ja tumat. Hienoa ja palkitsevaa olikin huomata jakson aikana oman kehittymisensä. Toki jouduin lausuntoja tehdessäni konsultoimaan muita amanuensseja tai päivän senioria silloin tällöin. Vastuu on myös aina erikoislääkärillä, joten virhetulkinnan osuessa kohdalle kävimme erikoislääkärin kanssa näytteen yhdessä läpi ja korjasimme lausunnossa ilmenevät mahdolliset puutteet. Päivystykselliset jääleiketutkimukset ja niiden tarkastelu mikroskoopilla erikoislääkärin johdolla tuntuivat erityisen merkittäviltä ja osoittivat yhteistyöstä patologien ja kirurgien välillä.



Obduktioihin eli lääketieteellisiin ruumiinavauksiin osallistuimme muutaman kerran viikossa ja näissä pääsi myös paljon itse tekemään. Lääkiksen satunnaisissa opetusavauksissa jää usein sivustaseuraajaksi, sillä opiskelijoita on paljon eikä kaikille aina riitä tilaa aktiiviseen osanottoon. Obduktiot ovat hyvä keino oppia anatomiaa, sillä kirjasta lukeminen ei täysin vastaa ihmiselimistön topografiaa. Lisäksi osa anatomian opeista oli ainakin itseltäni kiusallisesti hieman unohduksissa, mutta sitä sai avauksissa palauteltua hyvin mieleen.


Kävimme lähes päivittäin meetingeissä kuuntelemassa eri erikoislääkäreiden keskustelua koskien potilaiden hoidon suunnittelua. Paikalla oli patologin lisäksi mm. radiologeja, korvalääkäreitä, urologeja ja onkologeja. Kaikista antoisinta olivat niin kutsutut sädemeetingit, koska niihin osallistuivat myös itse potilaat omaisineen. Vaikka patologialla ei tule oikeastaan potilaskohtaamisia, opettivat nämä meetingit lääkärin ja potilaan vuorovaikutusta. Tykkäsin käydä meetingeissä ja ne olivat amanuenssin roolissa yksinkertaisia vaikkakin silloin tällöin vähän nopeatempoisia. Niissä ei voinut oikein muuta tehdä kuin istua hiljaa paikallaan ja pyrkiä omaksumaan tiedon tulvasta kaikki oleellinen.

Yksi mielenkiintoisimmista hetkistä patologian jaksollani oli se, kun pääsimme käyttämään uutta TMA-laitetta. Työskentely vaati patologian alan tavoin oikeanlaista tarkkuutta ja keskittymistä. Jopa erikoistuvat lääkärit ihailivat työtämme, jota parin muun amanuenssin kanssa pääsimme toteuttamaan erikoislääkärin pyynnöstä. Projekti-TMA:ksi kutsumassamme työssä tarkoituksena oli porata reikiä rintasyöpäkudosnäytteisiin ja siirtää niitä samalle blokille vieri viereen kokoelmaksi. TMA on lyhenne Tissue Microarray -tekniikasta, jota käytetään nykyisin immunohistokemiallisessa tutkimuksessa. Ensimmäisen blokin kohtalona oli valitettavasti sulaa inkuboituessa, joten jouduimmekin aloittamaan työn alusta. Tämä oli kuitenkin vain osoitus siitä, että vastoinkäymiset kuuluvat tutkimuksen tekoon ja niistä pitää vain päästä yli. Toisella kertaa työ sujui nopeammin tekniikan ollessa jo ennestään tuttu. Olimme lopulta hyvin tyytyväisiä valmiiseen tuotokseemme, koska se oli meidän amanuenssien yhdessä aikaansaama. Saimme siitä huolimatta tarpeettoman suuret kehut suorituksestamme erikoislääkäriltä, koska mehän vain teimme työtä käskettyä.

Patologia osoittautui ennakkokäsitysteni vastaisesti varsin monipuoliseksi alaksi. Niinä aikoina kun emme tehneet lausuntoja, kuunnelleet meetingeissä tai osallistuneet obduktioihin, olimme joko patologian laboratoriossa dissekoimassa tai perehtymässä alan kirjallisuuteen. Toisinaan oli kuitenkin hetkiä, jolloin oli hiljaisempaa eikä laboratorionkaan puolella ollut juuri seurattavaa. Veitsen käyttöön ja muihin kirurgisiin pienvälineisiin alkoi dissekoidessa saada tuntumaa. Ajattelin usein, että jos mielii kirurgiksi, tämä on hyvä alku. Patologia luo mielestäni hyvän perustan prekliinisessä vaiheessa olevalle lääketieteen opiskelijalle. Tämän vuoksi voin suositella patologian amanuenssuuria varsinkin toisen opiskeluvuoden jälkeen. Miksei myös kolmannen lääkisvuoden jälkeen, koska silloin tästä harjoittelusta saa jo opintopisteitä. Kolmannen vuoden jälkeen tosin mahdollisuudet amanuensuuripaikkoihin ovat paljon laajemmat ja kliinisiä taitoja on ehtinyt oppia enemmän kuin vuotta aiemmin. Silloin voisi olla eduksi tutustua muihin erikoisaloihin ja harjoitella potilaiden kohtaamista sekä tutkimista.


Kaiken kaikkiaan kuluneesta kuukaudesta jäi todella hyvät fiilikset. Patologian osastolla oli hyvä ilmapiiri ja kaikki amanuenssit, erikoistuvat lääkärit ja erikoislääkärit muodostivat toimivan tiimin. Päivittäinen positiivinen palaute ilahdutti myös kovasti. Tänään avaimia palauttaessani tunsin hienoista haikeutta. Vaikka uskon päätyväni tulevaisuudessa kliinisemmälle alalle, oli tämä amanuenssuuri todella hyödyllinen tapa viettää toisen lääkisvuoden jälkeistä kesää. Siitä huolimatta, että olin vuotta alemmalla vuosikurssilla kuin osa amanuensseista, minua pidettiin yhtä lailla samanvertaisena ja tein aivan samoja työtehtäviä kuin muutkin. Toisinaan minusta tuntui kuin olisin kandina klinikassa. Ensi vuonna olisi tarkoitus kokeilla taas jotain aivan erilaista riippuen vähän siitä, mille erikoisalalle onnistun saamaan paikan. Toivon saavani kokemusta mahdollisimman monelta eri erikoisalalta, koska uskon, että se auttaa minua lopulta löytämään sen itseäni eniten kiehtovimman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti