Matka suuntautui saaren entisen pääkaupungin Hanian läheisyyteen Länsi-Kreetalle, jossa matkailijalla on paljon nähtävää ja koettavaa. Hanian lomakylät sijaitsevat saaren pohjoisrannikolla ja Hanian keskustaan pääsee helposti bussilla. Jo saapumisiltana nousimme bussiin, joka vei meidät Plataniaksen keskustaan iltakävelylle ja illalliselle. Platanias on täynnä hyviä ravintoloita, joista ainakin Poseidonio ja Kantapi osoittivat kreikkalaisen ruuan parhaat puolet. Kanasouvlaki, tsatsiki, kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet ja kanapita-leipä maistuvat aidossa ympäristössä lähes taivaallisilta.
Hanian kaupungissa etenkin venetsialainen satama ja kauppahalli vanhassa kaupungissa olivat näkemisen arvoiset. Venetsialainen satama oli postikorttimaisen viihtyisä ja lukuisat turistit parveilivatkin tällä rantakadulla sekä sen ravintoloissa. Ostosmahdollisuudet ovat Haniassa myös hyvät, on tunnettuja merkkiliikkeitä ja nahkakujia, joista voi ostella matkamuistoja. Yhdistimme Hanian urheilustadionilla tekemäni treenin ja kaupungissa kiertelyn. Treeni oli otollisinta tehdä heti aamusta, sillä jo kymmenen aikaan lämpötila hipoi kolmeakymmentä astetta. Helle näkyy juoksussani, sillä lämmin ilma hellii lihaksiani ja saan itsestäni silloin parhaiten irti.
Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja ajelimme Kreetan vuoristoisilla serpentiiniteillä upeita maisemia ihaillen. Liikenne Kreikassa on ainakin suomalaisen mielestä varsin uhkarohkeaa ja vaarallisia ohituksia ja kaahauksia näimme matkan aikana useita. Neulansilmämutkissa tuli ajaa hyvin rauhallisesti, sillä paikoitellen reunakaiteet puuttuivat rotkoteiltä. Tämän vuoksi autoiluun tuleekin varata runsaasti aikaa. Autonvuokraus Kreetalla kaikesta varoituksista huolimatta kannattaa, sillä se avaa mahdollisuuden nähdä saaren luontoa ja nähtävyyksiä omatoimisesti.
Ensimmäisenä autoilupäivänä otimme suunnan kohti länsirannikkoa ja Falassarnaa. Kyseessä on muinainen satamakaupunki, jossa olevat rauniot ovat ajalta noin 330 eKr. Me vierailimme kuitenkin vain Falassarnan kauniilla rannalla, jonka isot vaahtopääaallot iskeytyivät näyttävästi rantaviivaan.
Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme rannikkoa pitkin matkaa pääkohteeseemme Elafonissiin. Kreikan Malediiveiksi kutsuttu ranta on noussut suureen suosioon vaaleanpunaisen hiekkansa ja kahluusaarensa johdosta. Suosittelen heti alkuun kahlaamista juuri tämän kahluusaaren puolelle, koska se on väentungokselta rauhallisempi ja pääsee ihailemaan rannan upeita näkymiä. Eksoottisen vaaleanpunaisen hiekan punainen sävy tulee tyhjien kotiloiden muodostamasta massasta, joka ei siis varsinaisesti ole hiekkaa. Elafonissi on tuulinen paikka ja vesi hieman kylmää, mutta turkoosina hohtava meri lumoaa matkailijan kuin matkailijan. Elafonissin ranta onkin syystä äänestetty erään matkailusivuston arvion mukaan Kreikan kauneimmaksi.
Elafonissista palasimme sisämaateitse viehättävän Elosin kylän kautta takaisin Hanian lomakylää kohti. Malemessa pistäydyimme korkealla kukkulalla sijaitsevalla sotilashautausmaalla, jossa lepää
tuhansia saksalaisia sotilaita toisen maailmansodan ajoilta. Vuonna 1941 operaatio Merkuriukseksi nimetyssä ilmahyökkäyksessä oli tarkoituksena muodostaa tukikohta Kreetalle. Saksalaisten ylläpitämä sotilashautausmaa on vaikuttava kohde iskussa kaatuneiden muistoa kunnioittaen.
Toisena autoilupäivänä suuntasimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti tunnettua lomakohdetta Rethymnonia. Tätä ennen poikkesimme Haniaan päästäkseni treenaamaan tutulle urheilustadionille, mutta valitettavasti stadionin portit olivatkin sunnuntain vuoksi kiinni. Paikalliset olivat löytäneet paikan kiivetä stadionin porttien ylitse ja kreikkalaiseen tapaan ystävällisesti näyttivätkin sen minulle, mutta päädyin kuitenkin tekemään korvaavan treenin viereisen tenniskentän betonipinnoitteella.
Soudasta kuljimme moottoritietä Rethymnoniin, jossa ajelimme pitkällä rantakadulla ja vanhassa kaupungissa. Kaupungissa oli paljon vilskettä ja vilinää, eikä autopaikkaa tahtonut löytyä teiden varsilta. Pikaisen pistäytymisen jälkeen jatkoimmekin jo matkaa etelärannikolle Plakiaksen kylään. Näissä osissa saarta rotkojen osuus oli suuri ja saatoimmekin nousta jopa yli 700 metrin korkeuteen merenpinnasta mutkittelevilla vuoristoteillä. Pohjoisrannikolle päästyämme matka taittui jo huomattavasti nopeammin palatessamme Haniaa kohti. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kato Staloksessa uimassa ja Plataniaksessa illallisella ennen kuin jouduimme luovuttamaan auton takaisin vuokraamolle.
Loput lomapäivät kuluivat pitkälti hotellin altaalla loikoillen ja aurinkoa palvoen. Koin todella rentouttavaksi ajelehtia uima-altaassa uimapatjalla. Aamuisin ehdin uida altaassa pidempiä matkoja auringon vasta noustessa. Päivän kuumimpina hetkinä oli ihanaa pulahtaa viilentymään uima-altaaseen tai mereen. Tämä kaikki oli juuri sitä, mitä tältä lomalta olin odottanutkin.
Loma osui myös sopivaan kohtaan, koska nyt voi rentoutuneena aloittaa huomenna amanuenssuurin eli lääkisopiskelijan harjoittelun patologian osastolla. Toisen opiskeluvuoden jälkeen voi päästä patologialle "manuilemaan", vaikka tätä harjoittelua ei voi vielä lukea osaksi tutkintoa. Vasta kolmannen vuoden jälkeen amanuenssuureja voi sisällyttää osaksi lääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Siitä huolimatta halusin jo tässä vaiheessa päästä lähemmäksi omaa alaa. Tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon tästä oppialasta tulevan neljän viikon jakson aikana. Vaikka olemme toisena opiskeluvuotenamme opiskelleet jonkin verran patologiaa teoriatasolla, tulee jakso epäilemättä olemaan käytännönläheisempää ja patologien toimenkuva avartuukin varmasti ihan uudella tavalla. Kokemuksista tulen hieman myöhemmin kirjoittamaan oman blogitekstin. Pysykäähän kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti