Avajaisbileiden ennakkolippu |
Ensimmäisenä päivänä oli tervetuloluentoja ja kampukseen tutustumista hupitutor-ryhmissä. Aluksi tuntui, että oli hieman pyörällä päästään kaikesta tiedon määrästä. Onneksi on vähitellen harjaantunut uusiin käytäntöihin ja luentosalit sekä muut opetustilat löytyvät jo kohtuullisen pienellä etsimisellä. Koulupäivän jälkeen ehti nopeasti piipahtaa kotona, ennen kuin illalla keräännyimme Tampereen lääketieteen opiskelijoiden kerhotiloihin Amos-klubille. Ilta oli enemmän kuin hauska ja se lisäsi mielestäni kurssimme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisen vuosikurssin hupitutorit olivat järjestäneet kivaa yhdessä tekemistä ja ohjelmaa, joissa tarvittiin myös ryhmässä toimimisen taitoja. Itse tykkäsin eniten anatomiavisasta, jossa ryhmittäin tuli sijoittaa annettu latinankielinen rakenne oikeaan kohtaan kehoa. Hassua, että kesällä värittelin uuteen anatomian värityskirjaani ensimmäisiä lihaksia ja osasinkin heti laittaa m. sternocleidomastoideuksen oikeaan paikkaan. Ei mennyt kesävärittely siis ollenkaan hukkaan! Illan päätteeksi vuorossa oli osallistujamäärältään ennätyksen rikkonut Tampere-talo-maraton, joka kokemuksena varmasti yhdisti siinä mukana olleita.
Toinen päivä kului lähes samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin luentoja ja esittelyitä kuunnellen. Näiden lisäksi pidimme ensimmäisen tutoristuntomme. Omassa ryhmässäni kommunikaatio ja ajatustenvaihto toimi heti alusta lähtien hyvin, ja opetusmetodina käyttämämme PBL (problem based learning) vaikuttaa todella tehokkaalta ja kiinnostavalta. Johdantojaksolla kuitenkin vasta tutustumme tähän menettelyyn ja tavoitteena meillä on oppia kuinka opiskellaan ja hankitaan tietoa.
Toisen opiskelupäivän iltana oli ohjelmassa jo ensimmäiset bileet, joita ennen etkoilimme hupitutoriemme luona. Ilta oli todella mukava ja bileet hyvin järjestetyt. Lähdin kuitenkin näistä avajaisbileistä aiemmin pois, sillä me fuksit varustauduimme jo seuraavan aamun toogabilelippujen jonotukseen. Aamuyön tunnit kuluivatkin vuosikurssimme keskuudessa koulun ulko-oven eteen leiriytyen. Ilo oli ylimmillään kun viimein yön valvomisen jälkeen sain nimeni ilmoittautuneiden listaan. Väsymys vähäsen painoi, mutta seuraavana päivänä odottavat toogabileet piristivät kaikkia lipun saaneita. Pakollisen seminaarin jälkeen loppupäivä kuluikin lepäillen kotona ja voimia keräten seuraaviin päiviin. Uskon, että lippujen jonotus lisäsi vuosikurssimme yhteishenkeä ja monet sitä jo vertasivat tuleviin päivystyksiin - harjoitusta tuokin tulevaan ammattiin.
Etkoilta kuvattua. Itsekin kuljen polkua tupsulakista valkotakkiin |
Kohta mennään! |
Matkalla toogabileisiin |
Ikimuistoinen. Jännittävä. Vauhdikas. Eeppinen. Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin, mutta yksinkertaisesti tätä oli ensimmäinen viikko lääkiksessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti