SM-kisat sytyttävät

Vietin aivan huikean viikonlopun Lappeenrannassa nuorten SM-kilpailuissa. Tästä kaupungista on itse asiassa peräisin paras urheilumuistoni, sillä voitin 19-sarjassa tähän asti ainoan henkilökohtaisen suomenmestaruuteni pituushypyssä ylittäen ensi kertaa kuuden metrin rajan. Minulla olikin vain voitettavaa palatessani uudelleen samaiselle Kimpisen urheilukentälle. Kukaan ei tulisi viemään tuota onnellisinta urheiluhetkeä minulta pois, ja saisin vielä kerran mahdollisuuden mitellä kilpakumppanieni kanssa nuorten sarjoissa.

Kisan jälkeen hymyilytti

Automatka Lappeenrantaan sujui mukavasti IFA:a (Ihmisen fysiologia ja anatomia) lueskellen. Toistaiseksi luen sitä vain mielenkiinnosta, sillä vielä kahden viikon ajan voin vain lomailla ennen opintojen alkua. Pieni lomalukeminen kuitenkin kääntää ajatukseni pois jännittävistä kisoista ja uuden oppiminen tuo minulle aina iloa.

Selkeälukuinen ja havainnollistava IFA

Kävin kisaa edeltävänä päivänä varmistamassa osallistumiseni pituuteen ja 100 m:lle. Palauttaessani varmistuslomaketta hämmennyin virkailijoiden käyttämästä murteesta, vaikka olisihan siihen etukäteen pitänyt varautua. Ajoimme tämän jälkeen Imatralle majoitukseen, koska Lappeenrannan majoitustilanne oli näin myöhäisheränneelle täyttynyt. Ainakin pääsin tutustumaan minulle aivan uuteen kaupunkiin, ja loppupäivä tuntuikin pieneltä kesälomamatkalta.

Onhan tuo murre aika hellyyttävää...

Kisa-aamuna sääennustukset olivat osuneet oikeaan, sillä sade ammensi muuten kivanoloista Imatran keskustan näkymää. Siinä vaiheessa minuun iski pieni epätoivo siitä, että tuleeko päivän kisoista yhtään mitään. Olosuhteet ovat kuitenkin kisoissa samat kaikille, ja ajattelin sään vaikuttavan yhtä lailla muiden kilpailijoidenkin tulostasoon. Lappeenrantaan saavuttua sade jo onneksi hieman hellitti. Ennen kisaa luotin siihen, että olen treenannut kesän aikana laadukkaasti ja haluan vain näyttää itselleni mihin pystyn. Edellisenä viikonloppuna voittamani Tampereen Keskustorin pituuskisa kauden parhaalla tuloksellani 595 loi myös uskoa omaan hyppytasooni ja ominaisuuksiin. En kuitenkaan spekuloinut etukäteen mahdollista sijoittumistani. Sen sijaan päätin vain hypätä ensin kisan ja katsoa sitten mihin suoritukseni riittää.

Kilpailu alkoi miltei sateettomassa säässä päivän ensimmäisenä lajina. Ensimmäinen hyppy meni yliastutuksi, muttei se ollut teknisesti kovin onnistunutkaan. Ennen toista hyppyä muistelin kolmen vuoden takaista mestaruushyppyäni, joka tuli toisella hypyllä ensimmäisen lipsahtaessa yliastutuksi. Vaikka tiesin, että tässä kisassa ei ollut mahdollisuuksia tämän toistamiseen, panostin kuitenkin seuraavassa yrityksessä entistä kovemmin. Toista hyppykierrosta ikävästi vaivasi jälleen alkanut sade, ja ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä kisa kaatui. Kuitenkin askel osui aivan nappiin ja tunsin, kuinka tasapainoisesti hyppy lähti ilmojen teille. Tulostaululle tuli tulos 588 ja olinkin hyvin tyytyväinen! Tällä hypyllä varmasti pääsisin jatkokierroksille, ja henkinen voitto oli minulle onnistua sadesäässä.

Pituushypyn ilmalentoa Lappeenrannan Kimpisellä N22 SM-kilpailuissa

Kolmannella kierroksella sade jo loppui, mutta reilusti yliastutun hyppyni juoksin vain läpi enkä tehnyt alastuloa. Huomasin jo ponnistusvaiheessa, että hyppyasento ei ollut oikea. Kolmen kierroksen jälkeen käännettäessä hyppyjärjestystä, pohdin omaa tilannettani. Olin kolmantena, ja pääasiallisia omaa sijoitustani uhkaavia hyppääjiä ei ollut kuin yksi. Jännitin tämän kilpakumppanini hyppyjä kovasti, sillä tiesin hänen onnistuessaan pystyvän minut ohittamaan. Oma neljäs ja viiden hyppyni eivät onnistuneet niin kuin olisin toivonut, mutta yritin silti loppuun asti. Viimeisellä hypylläni olin jo varmistanut pronssisen mitalini ja sain vapautuneesti vielä kerran koittaa parantaa noteeraustani. Aivan siihen en yltänyt 584 kantaneella hypylläni, mutta valtava hymy levisi kasvoilleni kun iloitsin kotiin vietävää palkintoani. Olin todella onnellinen menestyksestäni ja annoin sen näkyä.

Pituuskisan jälkeen kävin vielä "jäähdyttelemässä" sadan metrin alkuerissä, joka kuitenkin johti ensimmäisenä karsiutumiseen välieristä. Lähtö hieman epäonnistui kun askeleeni hieman petti ja muutenkaan juoksu ei tullut ihan loppuun asti. Tuloksena oli jo hieman väsyneillä jaloilla 12,66 ja sadasosalla tippumiseen välieristä. Tämä ei kuitenkaan harmittanut minua juuri ollenkaan, sillä en olisi enää jaksanut välierissä yhtä kovaa painella. Oli kuitenkin mukava tunne kun rataesittelyssä kuuluttaja mainitsi juuri voittaneeni SM-pronssia pituushypystä. Enää ei tarvinnut muuta kuin nauttia juoksemisesta, jonka toteutin kilpailun jokaisen metrin aikana.

Sain ulkoradan juostavakseni nopealla Kimpisen mondolla

Juoksun jälkeen koitti päivän tunteikkain suoritus, palkintojenjako. SM-tasolla nämä hetket ovat olleet niitä kaikista eniten tavoiteltuja. Tuuletin palkintopallilla varmasti yhtä kovasti kuin kolme vuotta sitten korkeimmalla korokkeella. Mielessä kävi kaikki ne hetket, kun olen harkinnut urheilun lopettamista vaivojen ja epäonnistumisten jälkeen. Ajattelin myös niitä hetkiä keväällä kun treenit piti ajoittaa siten, että varmasti ehtisin parhaimmalla tavalla lukemaan pääsykokeisiin. Silloin en voinut kuvitellakaan juhlivani N22-sarjan SM-mitalia. Tämä oli palkinto kaikesta siitä yrityksestä ja antautumisesta, mitä olen urheilun eteen tehnyt.

Aivan huikea fiilis! Tätä hetkeä varten on tarvinnut tehdä paljon töitä

Viimeiset nuorten SM-kilpailuni eivät olisi voineet päättyä paremmin. Aina ovat nuorten SM-kilpailut olleet minun kauden päätähtäimenäni siitä asti, kuin niihin 14-vuotiaasta on voinut osallistua. Niitä varten on hiottu kuntoa, herkistelty ja kevennetty harjoittelua, jotta kropasta saisi tositilanteessa kaiken irti. Ne ovat tarjonneet niin ilon hetkiä, karvasta pettymystä kuin uusia ennätyksiäkin, sekä lukuisia mitalituuletuksia. Tähän 22-sarjan SM-pronssiin olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä se osoitti minulle, että pystyn lähes mihin vain kunhan vain tarpeeksi luotan itseeni.