Yhtä juhlaa

Kulunut viikko on ollut lähes yhtä juhlaa! Viime sunnuntaina vietimme perhepiirissä synttäreitäni ennakoivasti hyvästä ruuasta ja makeista herkuista nauttien. Muutamia mukavia pakettejakin sain ilokseni avata.

Juhlinnan myötä on päässyt hyvin irtautumaan lääketieteen opiskelijan arkisesta puurtamisesta. Wujuviikossa on jo itsessään paljon juhlan aihetta, mutta oma syntymäpäiväni maanantaina teki tästä viikosta vielä entistä merkityksellisemmän. Kiireiseksi viikon teki se, että koulupäivät olivat toisinaan pitkiä ja jaksotentti häämöttää jo ensi viikolla. Uutta asiaa ehti viikon aikana tulla luennoilla, tutoristunnoissa ja pohdintaseminaarissa enemmän kuin sitä mielessään ehti prosessoimaan. Tämän lisäksi tein koko ajan korjauksia syväreihini, jotka alkavat kuitenkin onneksi olla jo loppusuoralla, enää viimeistä hiomista vailla. Silloin tällöin olisi kuitenkin hyväksi ottaa opiskeluissa hieman rennompi ote ja muistaa säästää paukkuja pimenevään syksyyn. Wuosijuhlat ja syntymäpäivät ovat kuitenkin vain kerran vuodessa, mutta opiskella voi lähes kaikkina muina päivinä.

24-vuotispäivänäni maanantaina järjestettiin kandiseuran puolesta Wuosijuhlaluento Tampereen Pursiseuralla, johon halusin ehdottomasti osallistua minua kiehtovan aiheen innoittamana. Avaruus ja tähtitiede ovat aina kiinnostaneet kovasti, koska ne ovat monella tapaa mysteerejä. Kukapa ei olisi joskus pohtinut, löytyykö kaukaisesta avaruudesta jossain muodossa elämää. Näitä aiheita pääsi pohtimaan kahden vierailevan tähtitieteilijän johdolla. Parasta wujuluennossa oli kuitenkin se, että sitä sai kuunnella täysin yleissivistyksen takia mukavan rennossa ilmapiirissä. Ei siis tarvinnut huolehtia siitä, että kohta ilmestyisi tenttipaperi eteen kuulustelemaan luennon sisältöjä. Luennoitsijoiksi oli valittu alan asiantuntijat, jotka toivat hauskalla tavalla esiin myös lukiofysiikkaa. Hyvät tarjoilut viimeistelivät illan ja kotiin lähtiessä en voinut olla ihastelematta kirkasta tähtitaivasta.

Tiistaina koulussa oli koko kurssin yhteinen pohdintaseminaari, johon olimme valmistautuneet hakemalla vastauksia kinkkisiin 30:een väittämätehtävään. Jakson vastuuhenkilö arpoi joka tehtävään vastaajan, jolloin seminaarista saatiin oikeaa pohdintaa ja hyviä näkemyksiä. Arpaonni suosi tällä kertaa enkä joutunut vastaamaan ääneen, mutta jokaiseen tehtävään olin varustautunut vastaamaan tarvittaessa.

Keskiviikko käynnistyi Orionin tarjoamalla aamiaisella ja lyhyellä esittelyluennolla Orionin tuotevalikoimasta. Päivä jatkui vielä kahdella luennolla ja tutorilla, joiden jälkeen oli aika valmistautua illan terveyskeskuspäivystykseen. Jokainen kolmoskurssilainen käy kerran tutustumassa iltapäivystykseen yhdessä ympäryskuntien terveyskeskuksessa. Omassa päivystyskohteessani seuraamani päivystäjä oli todella ystävällinen ja otti minut huomioon kolleganaan. Muodostimme ikään kuin työparin, ja muutaman potilaan kohdalla lääkäri kysyi minunkin mielipidettäni diagnoosista ja jatkotoimenpiteistä. Päivystys ei kuitenkaan ollut pelkästään sivusta seuraamista, vaan pääsin myös katsomaan usean potilaan korviin sekä kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja. Aika hurahtikin päivystyksen tiimellyksessä todella nopeasti. Näitä terveyskeskuspäivystyksiä pitäisi mielestäni olla kolmannen vuoden aikana enemmän, koska niistä saatu oppi on lähes korvaamatonta.

Torstai ja perjantai kuluivat pitkälti koulussa ja treeneissä. Olen koko syksyn ajan treenannut ulkona, mutta lähdin torstaina pitkästä aikaa Pirkkahallille nopeustreeneihin. Syksyn peruskuntokaudella pystyy vielä hyvin harjoittelemaan ulkosalla, mutta hallin tuulettomuus ja lämpö ajavat kuitenkin vielä paremmin asiansa.

Perjantaina päivystyksen purkuryhmätyössä saimme jakaa kokemuksia terveyskeskuksen kiirevastaanotoista ja niiden toteutumisesta eri kaupungeissa. Keskustelutilaisuuden jälkeen piti käydä heti palauttamassa jakson temppukortti suorituslaatikkoon, koska tällä jaksolla sen täyttyminen vaati erityisen paljon aikaa ja suorituksia. Olisi varmasti tuntunut kauhealta kadottaa se juuri kriittisellä hetkellä.

Vuosijuhlapäivä lauantai valkeni harmaana ja aamu sujui tenttiin lukiessa, kunnes iltapäivällä suuntasin ensiksi kampaajalle (vahva suositus Kampaamo Paris Kangasalla) ja meikkaukseen. Vaikka olin tyytyväinen aamupäivän opiskelutunteihin, meinasi se kostautua aikataulullisesti suunnatessani vuosijuhliin. En ehtinyt käymään kotona pukemassa iltapukua vaan sen pukeminen siirtyi suoraan juhlapaikalle Scandic Rosendahlin pihaan puoli tuntia ennen iltajuhlan alkamista. Hyvällä organisoinnilla ja suunnitelma B:llä selvisin suurempaa vuosijuhlastressiä potematta ja juhlasaliin siirryin odottavaisin mielin. Pyöreät pöydät oli katettu kauniisti ja kandiseuran logo edustettuna jokaisessa pöydässä viimeistään saatteli juhlavieraat juhlahumuun.

Iltajuhlassa nautimme kolmen ruokalajin illallisen, kuuntelimme puheita ja taputimme oikeissa kohdissa ansioituneille kandiseuralaisille. Juhlan yleinen kulku vastasi akateemiseen juhlaan kuuluvaa arvokkuutta ja tunnelma oli lähes varmasti yhtä korkealla kuin edellisvuoden tasa-viisivuotisilla. Iltajuhlan jälkeen siirryimme jatkoille, joissa vauhdikkaan bilebändin tahtiin reivasimme pikkutunneille. Juhlientäyteisen viikon päätti sunnuntain sillis, jossa kävin syömässä fantasiamaailman herkkuja. Tänä vuonna 46-vuotiaan Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran vuosijuhlat olivat jälleen harkittu ja upea kokonaisuus, joita kelpaa muistella vielä pitkään.

TLK 45 v.

Kirjoittelin aiemmin Pettymys -postauksessani, kuinka ainejärjestömme wuosijuhlat valuvat osaltani tavoittamattomiin. Kuitenkin suureksi riemukseni sain paikan varasijalta näihin upeisiin juhliin, joihin odotus viimein palkittiin tänä viikonloppuna. Nämä wuosijuhlat olivat minulle ensimmäinen kerta lukion wanhojen tanssien jälkeen, kun sain pukeutua pukukoodin mukaisesti iltapukuun. Sain lisäksi ihailla sitä kauneutta, jota jokaisen juhlijan olemuksesta huokui. Juuri tällaisista arvokkaista ja hienostuneista juhlista eniten pidän.

Juhlapaikalle Tampere-taloon saapuessani aistin heti upean juhlan tunnelmaa. Juhlasalin koristelut ja asetelmat tarjosivat hienot puitteet juhlan toteutukselle. Tilaisuuden teki arvokkaaksi myös se, kun TLK:n (Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura) isäntä ja emäntä olivat vastassa ja kättelivät jokaista juhlavierasta. Tuntui, että olin todella tervetullut juhlimaan!

Upea Sorsapuisto-sali alkoi täyttyä juhlavieraista

Wuosijuhlien pääjuhla eli iltajuhla tarjosi kaikessa komeudessaan laadukkaan 4 ruokalajin illallisen juhlapuheineen. Ohjelmaan kuului myös yhteislaulua uudistetusta laulukirjasta, kaunis a capella-esitys kuoron toimesta, erityismaininnat sekä palkitsemiset. Puheet olivat ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä, jonka vuoksi niitä oli ilo kuunnella. Iltajuhlan eteen oli nähty paljon vaivaa, minkä lopputuloksena syntyi loistavan ehyt ja onnistunut kokonaisuus.

Pupunkorvat kuuluvat Wuosijuhlien perinteeseen

Jatkoille siirryttäessä sai höllätä juhlaetikettiä ja nauttia juhlabändin esittämistä hiteistä vuosikymmenten varrelta. Toisin kuin olin ennalta kaavaillut, päätin olla vaihtamatta jatkoille mekkoa ja mennä samalla juhlapuvulla kuin iltajuhlassa. Puvun rintapieleen taittelemani TLK:n ruusuke saikin viuhua tanssilattialla askelteni tahdissa. Bileet jatkuivat aamun pikkutunneille ja tunnelman ollessa lähes katossa viihdyin itsekin jatkoilla paremmin kuin hyvin. Kellojen siirtämisen vuoksi olisi juhlimiselle saanut vielä ylimääräisenkin tunnin, mutta itse käytin tämän lisätunnin nukkumiseen ja voimien keräämiseen seuraavan aamun sillistä varten.

Pakkahuoneen jatkot

Sillikselle eli "silliaamiaiselle" lähtö oli toteutettu mielenkiintoisasti, sillä me juhlavieraat emme tienneet juhlapaikan sijaintia etukäteen. Ideana oli astua bussiin ja jäädä odottelemaan mihin se vie. Melko jännä tapa siis matkustaa! Juhlapaikka olikin suuri yllätys ja ylitti odotukseni, koska sillis pidettiin Aitoossa asti (vuosittaisen Kirkastusjuhlien tapahtumapaikka). Paitsi wuosijuhlat, oli myöskin sillis minulle ensimmäinen laatuaan. Väsynyt juhlakansa saikin palautua juhlista Oktoberfest-teemaisesti ruokaa ja juomaa vapaasti hakien. Silliksellä sai oman mielen mukaan hengailla, katsella leffaa, pelata lautapelejä, saunoa, kuunnella musiikkia tai katsella näytelmäkerhon näytelmää. Juhlaviikonppu oli mukava päättää näin yhdessä aikaa viettäen ja edellisen päivän huippuhetkiin palaten.

Wuosijuhlat olivat mielestäni täydellinen näytäntö akateemisesta vuosijuhlakulttuurista sekä arvokas kunnianosoitus kandiseuramme 45 vuoden mittaisesta historiasta. Olen todella kiitollinen, että pääsin osalliseksi tätä suurta juhlaa.

Nallesairaala - lääkärileikkejä ja nauravia lapsia

Lokakuu vaihtui marraskuuksi ja syksy on hiljalleen kääntymässä talveksi. Valoa tähän pimeään vuodenaikaan tuo onneksi lukuisat tapahtumat ja juhlat, uusi harjoitusohjelma peruskuntokauden toiselle osalle sekä vaihtelevat koulutyöt opintokäynteineen. Tämän päivän tekee erikoiseksi se, että aloitin päivälleen vuosi sitten valmentautumisen kevään 2016 lääketieteen valintakokeeseen. Välillä sitä miettii, kuinka paljon voikaan elämä muuttua vuoden aikana. Tässä tapauksessa kuitenkin positiiviseen suuntaan :)

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa vetämään lääkärintakin ylleni ja "leikkimään" lääkäriä. Kyseessä oli nallesairaalakäynti, jossa jokainen ykkösvuosikurssin opiskelija meni päiväkotiin hoitamaan lasten nalleja, nukkeja, pehmoleluja tai mitä vain leluja päiväkotilapsella mukana olikaan. Käynnin tarkoituksena oli vähentää lasten lääkäripelkoa, mutta toisaalta myös lisätä opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja lasten kohtaamisessa. Heittäydyin leikkiin mukaan ja ilahduin siitä, kuinka alkuun jännittyneetkin lapset muuttuivat haastateltaessa ja tutkiessa reippaiksi ja avoimiksi. Kokemus oli ennen kaikkea opettavainen, ja yllätin myös itseni siinä, kuinka hyvin tulin toimeen pienten lasten kanssa.

Kipeälle nallelle/koiralle vähän nallelääkettä

Opiskeluun on tullut mukaan jo pitkään odottamani anatomia, jonka vaikeudesta alkuun peloteltiin kovasti. Itse koen anatomian opiskelun enemmänkin keventävän jakson taakkaa, sillä pelkkää raakaa lukemista on vähemmän. Lisääntyminen, kasvu ja kehitys-jakson (tuttavallisemmin LKK) aikana opiskelemme lantion alueen anatomiaa. Latinan oppiminen tuntuu mielestäni asiantuntevalta ja antoisalta, aivan kuten minkä tahansa uuden kielen oppiminenkin.

Tästä kirjasta on tullut yksi aarteistani

Viime viikonloppuna juhlittiin kandiseuramme TLK:n 44. vuosijuhlia, jossa toimin muiden nakkilaisten kanssa iltajuhlan narikassa ja juhlia edeltävästi juhlasalin yhtenä koristelijana. Työvuoro oli pitkä, mutta pääsimme seuraamaan juhlaa aitiopaikalta ja ihastelemaan kaunista iltapukuloistoa. Samalla pääsi ikään kuin haistelemaan ilmapiiriä tulevien vuosien vuosijuhlia varten sekä osaksi arvokasta akateemista juhlaa. Palkkioksi tästä pääsimme vieläpä vuosijuhlien jatkoille juhlimaan upeaan Näsilinnaan, jossa viihdyin lähes aamunkoittoon asti. Ilta oli kaikessa hienoudessaan kaiken työn arvoinen!

Juhlasali valmiina vastaanottamaan juhlavieraat

Kuvan  ottohetkellä en vielä tiennyt, kuinka upea ilta oli tulossa!

Kulunut syksy on pitänyt sisällään sellaisia asioita, joita en vuosi sitten tänä päivänä osannut kuvitellakaan. Jos Sinä olet vastaavassa tilanteessa kuin minä olin vuosi sitten, älä epäröi tarttua haasteeseen. Nyt lopuksi siteeraan Apulannan loistokasta ja itselleni hyvin tärkeää kappaletta Valot pimeyksien reunoilla-kappaletta sanoin "Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys, kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys, Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta". Nämä sanat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen kuullessani ne ensimmäistä kertaa, ja pääsykokeiden selättämisessä ne nousivat arvoon arvaamattomaan. Haluankin toivottaa valintakokeisiin valmistautuville lukijoilleni valtavasti tsemppiä, uskoa omiin kykyihin ja tahtoa toteuttaa unelmia! Vuosi elämässä on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, ja itse ainakin olen vuoden aikana saanut valtavan määrän elämänkokemusta matkalla kohti lääkäriyttä.