TLK 45 v.

Kirjoittelin aiemmin Pettymys -postauksessani, kuinka ainejärjestömme wuosijuhlat valuvat osaltani tavoittamattomiin. Kuitenkin suureksi riemukseni sain paikan varasijalta näihin upeisiin juhliin, joihin odotus viimein palkittiin tänä viikonloppuna. Nämä wuosijuhlat olivat minulle ensimmäinen kerta lukion wanhojen tanssien jälkeen, kun sain pukeutua pukukoodin mukaisesti iltapukuun. Sain lisäksi ihailla sitä kauneutta, jota jokaisen juhlijan olemuksesta huokui. Juuri tällaisista arvokkaista ja hienostuneista juhlista eniten pidän.

Juhlapaikalle Tampere-taloon saapuessani aistin heti upean juhlan tunnelmaa. Juhlasalin koristelut ja asetelmat tarjosivat hienot puitteet juhlan toteutukselle. Tilaisuuden teki arvokkaaksi myös se, kun TLK:n (Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseura) isäntä ja emäntä olivat vastassa ja kättelivät jokaista juhlavierasta. Tuntui, että olin todella tervetullut juhlimaan!

Upea Sorsapuisto-sali alkoi täyttyä juhlavieraista

Wuosijuhlien pääjuhla eli iltajuhla tarjosi kaikessa komeudessaan laadukkaan 4 ruokalajin illallisen juhlapuheineen. Ohjelmaan kuului myös yhteislaulua uudistetusta laulukirjasta, kaunis a capella-esitys kuoron toimesta, erityismaininnat sekä palkitsemiset. Puheet olivat ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä, jonka vuoksi niitä oli ilo kuunnella. Iltajuhlan eteen oli nähty paljon vaivaa, minkä lopputuloksena syntyi loistavan ehyt ja onnistunut kokonaisuus.

Pupunkorvat kuuluvat Wuosijuhlien perinteeseen

Jatkoille siirryttäessä sai höllätä juhlaetikettiä ja nauttia juhlabändin esittämistä hiteistä vuosikymmenten varrelta. Toisin kuin olin ennalta kaavaillut, päätin olla vaihtamatta jatkoille mekkoa ja mennä samalla juhlapuvulla kuin iltajuhlassa. Puvun rintapieleen taittelemani TLK:n ruusuke saikin viuhua tanssilattialla askelteni tahdissa. Bileet jatkuivat aamun pikkutunneille ja tunnelman ollessa lähes katossa viihdyin itsekin jatkoilla paremmin kuin hyvin. Kellojen siirtämisen vuoksi olisi juhlimiselle saanut vielä ylimääräisenkin tunnin, mutta itse käytin tämän lisätunnin nukkumiseen ja voimien keräämiseen seuraavan aamun sillistä varten.

Pakkahuoneen jatkot

Sillikselle eli "silliaamiaiselle" lähtö oli toteutettu mielenkiintoisasti, sillä me juhlavieraat emme tienneet juhlapaikan sijaintia etukäteen. Ideana oli astua bussiin ja jäädä odottelemaan mihin se vie. Melko jännä tapa siis matkustaa! Juhlapaikka olikin suuri yllätys ja ylitti odotukseni, koska sillis pidettiin Aitoossa asti (vuosittaisen Kirkastusjuhlien tapahtumapaikka). Paitsi wuosijuhlat, oli myöskin sillis minulle ensimmäinen laatuaan. Väsynyt juhlakansa saikin palautua juhlista Oktoberfest-teemaisesti ruokaa ja juomaa vapaasti hakien. Silliksellä sai oman mielen mukaan hengailla, katsella leffaa, pelata lautapelejä, saunoa, kuunnella musiikkia tai katsella näytelmäkerhon näytelmää. Juhlaviikonppu oli mukava päättää näin yhdessä aikaa viettäen ja edellisen päivän huippuhetkiin palaten.

Wuosijuhlat olivat mielestäni täydellinen näytäntö akateemisesta vuosijuhlakulttuurista sekä arvokas kunnianosoitus kandiseuramme 45 vuoden mittaisesta historiasta. Olen todella kiitollinen, että pääsin osalliseksi tätä suurta juhlaa.