perjantai 11. joulukuuta 2020

Syksy paketissa (pikkuklinikat)

Syyslukukausi vierähti jälleen vauhdilla ja samalla vuoden viimeisimpänä ollut psykiatrian kliininen jakso. Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo ihan liian paljon aikaa. Lokakuun lopun naistentautien suullisen Teams -tentin jälkeen alkoi marraskuun alussa psykiatrian opiskelu. Tähän kuului ensin sairaalajakso Pitkäniemessä ja tämän jälkeen avohoitojakso Tampereen mielenterveyspalveluissa. 

Pitkäniemen sairaala

Psykiatrian ala on monella tapaa hyvin paljon erilainen muihin lääketieteen aloihin verrattuna. Jo potilaan kohtaaminen voi asettaa ensimmäiset haasteensa vuorovaikutukselle, sillä vastassa voi olla paitsi vakavasti masentunut, niin myös levoton, uhkaava, aggressiivinen tai harhainenkin. Hoito kohdistuu mielen toimintoihin mm. aivojen hermovälittäjäaineiden välityksellä eikä somaattiseen terveydentilaan kuten perinteisesti lääketieteessä. Tutkimiseen käytetään usein enemmän aikaa kuin esimerkiksi sisätaudeilla tai erityisesti operatiivisilla aloilla. Kuitenkin kliininen status on hyvin pitkälle havainnointia mm. eleiden, psykomotoriikan, asenteiden sekä mielialan suhteen. Sen sijaan esitiedot käydään läpi hyvin kattavasti ja pyritään luomaan luottamuksellinen ja avoin vuorovaikutustilanne. 

Tampereen Joulutori

Psykiatrisessa sairaalahoidossa pääsin näkemään kovin erilaisissa elämäntilanteissa olevia potilaita ja toisinaan varsin surullisiakin kohtaloita. Varsinkin psykoosisairauksien osalta konkretisoitui se tosiasia, että potilaat saattavat olla hyvinkin sairaudentunnottomia eli eivät tiedosta sairauttaan. Omaan turvallisuuteen tuli osastoilla kiinnittää tavallista enemmän huomiota, koska aggressiivisia tai muulla tavoin uhkaavia potilaita saattoi joutua yllättäenkin kohtaamaan. Jo tämänkin takia psykiatrisia potilaita ei yleensä haastatella yksin vaan hoitohenkilökunta toimii yhteistyössä tietoa jakaen. 

Käytännön harjoittelun ohella jakso sisälsi työn kannalta tarpeellisia teoriaopintoja seminaarien ja pienempien ryhmäopetusten muodossa. Keskeisimpinä olivat esimerkiksi psykoosipotilaan akuuttilääkitseminen ja itsemääräämisoikeuden rajoittaminen mielenterveyslakiin nojaten. Monet asiat (kuten M1:n eli tarkkailulähetteen tekeminen) olivat tuttuja jo preklinikasta Jaksaminen -jaksolta, mutta nyt varsinaisella kliinisellä jaksolla niihin vielä syvennyttiin. Jakso antoi hyvin valmiuksia kohdata mielenterveyshäiriöistä kärsiviä erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa näitä potilaita myös tapaa varsin paljon. 

Sairaalajakson jälkeen alkoi mielestäni vähemmän mielenkiintoinen avohoitojakso. Paikka, jossa vietin suurimman osan ajasta, oli mukava ja kandiystävällinen, mutta harmillisesti toimintaa (lähinnä potilastapaamisia ja vastaanottoja) yksikössä oli varsin vähän. Toisinaan kävi vähän turhauttavaksikin, kun vastaanottoja joutui odottelemaan varsin kauan. Psykiatreista tuntui olevan niin ikään pulaa. Avohoito on yleensä aina se ensisijainen vaihtoehto psykiatrisille potilaille, mutta vapaat ajat saattavat ajoittua pitkänkin ajan päähän. Sairaalajakson jälkeen huomasi, kuinka tiiviin avohoidon toteutuminen on hyvin keskeistä pahenemisvaiheiden tai uusien psykoosijaksojen ehkäisemiseksi. 

Psykiatrian jakso päättyi monivalintatenttiin, jonka tuloksen sai tietää välittömästi sen jälkeen. Hyväksytyn tentin ja pikkuklinikoiden suorittamisen jälkeen sai iloita kuukauden mittaisen joululoman alkamisesta. Tästä ensimmäiset pari viikkoa jouluun saakka vietän lääkärintöissä terveyskeskuksen vuodeosastolla. Minusta on mukava päästä jälleen sijaisena harjoittamaan tulevaa ammattiani, mutta kieltämättä odotan kovasti lomaa rankan opiskelusyksyn jälkeen. Klinikkaa on nyt takana vuosi ja saman verran on (onneksi) vielä edessä. Keväällä opinnot jatkuvat perusterveydenhuollon (PTH), iho-, keuhko- ja silmätautien jaksolla, mutta näistä kerron sitten enemmän kun ne ovat ajankohtaisia. Iloa ja valoa teille lukijat!