torstai 12. tammikuuta 2017

Kuinka lääkikseen pääsee?

Nyt eletään aikoja, joina suuri osa lääketieteen pääsykokeisiin valmistautuvista on jo aloittanut luku-urakkansa kevään 2017 koitokseen. Haluankin jakaa omat menetelmäni ja kikkani, jotka siivittivät minut haluttuun lopputulokseen. Tämän postauksen myötä toivotan oppimisen iloa ja valtavasti tsemppiä teille hakijoille koitokseen!

Aina olin kuvitellut, että lääkikseen pääsevät vain usean laudaturin ylioppilaat ja todelliset nerot. Olettamukseni ei kuitenkaan osunut oikeaan, mistä olen elävä esimerkki. Tärkeimmät syyt onnistumiseeni olivat kova tahto, itseluottamus ja laadukas opiskelu. Toki motivaatiota tarvitaan kovasti, mutta se kulkee usein käsi kädessä kovan tahdon kanssa. Lääkikseen pääseminen oli minun suurin unelmani hakukeväänäni ja menin sen ehdoilla unohtamatta kuitenkaan harrastustani ja sosiaalista elämää.

Suuri edistysaskel edellisvuosien hakuihin oli se, että uskoin mahdollisuuksiini. En antanut muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa, enkä verrannut itseäni muihin. Tein työtä vain itseäni varten. Lukutuntini rytmitin siten, että en uuvuttanut itseäni liikaa. Asetin esimerkiksi päivän tavoiteajakseni kuuden tunnin tehokkaan opiskelurajan, jota en saanut ylittää muissa kuin poikkeustilanteissa. Joskus kuulee puhuttavan, kuinka jotkut hakijat lukevat jopa 12 tuntia vuorokaudessa pääsykokeisiin. Itsekin siihen aiempina hakukeväinä myönnän sortuneeni, ja se oli ehdoton virhe. Tällöin oppimisteho laskee ja ajaa itsensä helposti burn outin partaalle. Lopputuloksena osaakin vähemmän ja soveltamiskyky heikkenee.

Panostinkin sisäänpääsykeväänäni laatuun enkä määrään. Tämän toteutin niin, että pääasiassa laskin soveltavia tehtäviä ja vanhoja valintakokeita. Tätä ennen tuli kuitenkin olla pohjat kunnossa, ja perustehtävien tuli sujua mutkattomasti. Mikäli en osannut jotakin laskutehtävää tai tein siinä virheen, kävin huolella läpi malliratkaisun ja otin siitä opikseni. Pidin huolen, että ymmärrän jokaisen kohtaamani tehtävätyypin ja osaan laskea eteeni tulevan laskutehtävän omin avuin. Joskus tämä vaati saman tehtävän laskemista useaan otteeseen, mutta en antanut sen häiritä: oppiminen ja ymmärrys olivat minulle kaikki kaikessa. Vanha totuus ”lääkikseen pääsee laskemalla” piti paikkaansa myös itseni kohdalla. Biologian osalta panostin pitkälti kokonaisuuksien hallintaan, mutta etenkin ihmisen biologiasta sekä bioteknologiasta opettelin lähes jokaisen yksityiskohdan.



Lääkikseen pääsemisen keinoja on varmasti yhtä monta kuin sisäänpääsijöitä, eikä luultavasti yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Kaikkia hyväksyttyjä yhdistää kuitenkin kovan työn lisäksi sinnikkyys, itsekuri ja vankkumaton laskurutiini. Jos lääkis on haaveenasi, pidä siitä kiinni ja vielä joku päivä luku-urakkasi palkitaan unelmien opiskelupaikalla!



2 kommenttia:

  1. Oon aikaisemminkin kyllä kommentoinut, mutta sun blogi on kulkenut ihanana motivaationa tässä matkalla! Itse oon aika samassa tilanteessa kuin sä aiemmin, että yleinen vai hammas....yleinen houkuttelee enuten mutta hammas toki hiukan alempien pisterajojen valossa taas houkuttaa..vertailitko noita ammatteja keskenään päätöksen tukena? Luuletko että olisit hampaalla itse vielä haikaillut yleiselle? Onko teillä moni kurssilainen miettinyt noiden kahden välillä? :) Mulle on kauheen vaikea päättää. Kun tavallaan jos asiat osaa tarpeeksi hyvin en usko että olisi väliä hakukohteella ihan loppupeleissä...? Kun saman työn saa tehdä...kuitenkin.

    Teitkö muuten harkkakokeita harjoituksena?

    Kiinnostava kirjoitus ja hyvää kevättä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lämmittää mieltä saada tällaista mukavaa palautetta lukijalta! :) Olen sitä mieltä, että jos yleinen kiinnostaa enemmän, niin ilman muuta tulee hakea sinne. Ei kannata liikaa tuijottaa pisterajoja, koska muuten asettaa itselleen helposti turhia paineita.

      Luulen, että jos olisin nyt hampaalla, olisin vielä haikaillut yleiselle. Ainakin yleiselle hakeminen olisi jäänyt kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa. Tiedän pari henkilöä omalta kurssiltani, jotka ovat ennen hakeneet hampaalle (eli aiemmin arponeet hampaan ja yleisen välillä). Sitä en kyllä ole tullut kysyneeksi, mikä sai heidät lopulta tulemaan toisiin aatoksiin ja valitsemaan yleisen lääkiksen hammaslääkiksen sijasta. Valinta ei aina ole helppoa (kokemusta on), mutta unelmia tulee uskaltaa jahdata ja punnita vaihtoehdot tarkkaan ennen päätöstä. Itse hakukohdetta valitessani vertailin jonkin verran hammaslääkärin ja lääkärin ammatteja sekä niiden toimenkuvia keskenään. Totesin, että yleisellä puolella on monipuolisempaa sekä enemmän erikoistumisvaihtoehtoja. Ja jotenkin omissa mielikuvissani näin itseni enemmän lääkärinä kuin hammaslääkärinä. Toki hammas on myös todella hyvä vaihtoehto, ja töitä varmasti riittää!

      Harkkakokeita/simuloituja kokeita tein kovasti viime keväänä, kilpaillen kelloa ja omaa kehitystäni vastaan. Hyvä keino treenata itse koetilannetta, suosittelen!

      Toivottavasti sinäkin löydät pian ratkaisun hakukohdevalintaasi, kovasti tsemppiä kevääseen!

      Poista