Aina olin kuvitellut, että lääkikseen pääsevät vain usean laudaturin ylioppilaat ja todelliset nerot. Olettamukseni ei kuitenkaan osunut oikeaan, mistä olen elävä esimerkki. Tärkeimmät syyt onnistumiseeni olivat kova tahto, itseluottamus ja laadukas opiskelu. Toki motivaatiota tarvitaan kovasti, mutta se kulkee usein käsi kädessä kovan tahdon kanssa. Lääkikseen pääseminen oli minun suurin unelmani hakukeväänäni ja menin sen ehdoilla unohtamatta kuitenkaan harrastustani ja sosiaalista elämää.
Suuri edistysaskel edellisvuosien hakuihin oli se, että
uskoin mahdollisuuksiini. En antanut muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa,
enkä verrannut itseäni muihin. Tein työtä vain itseäni varten. Lukutuntini rytmitin siten, että en uuvuttanut itseäni
liikaa. Asetin esimerkiksi päivän tavoiteajakseni kuuden tunnin tehokkaan
opiskelurajan, jota en saanut ylittää muissa kuin poikkeustilanteissa. Joskus kuulee puhuttavan, kuinka jotkut hakijat lukevat jopa 12 tuntia
vuorokaudessa pääsykokeisiin. Itsekin siihen aiempina hakukeväinä myönnän
sortuneeni, ja se oli ehdoton virhe. Tällöin oppimisteho laskee ja ajaa itsensä
helposti burn outin partaalle. Lopputuloksena osaakin vähemmän ja soveltamiskyky
heikkenee.
Panostinkin sisäänpääsykeväänäni laatuun enkä määrään. Tämän toteutin niin, että pääasiassa laskin soveltavia tehtäviä ja vanhoja valintakokeita. Tätä ennen tuli kuitenkin olla pohjat kunnossa, ja perustehtävien tuli sujua mutkattomasti. Mikäli en osannut jotakin laskutehtävää tai tein siinä virheen, kävin huolella läpi malliratkaisun ja otin siitä opikseni. Pidin huolen, että ymmärrän jokaisen kohtaamani tehtävätyypin ja osaan laskea eteeni tulevan laskutehtävän omin avuin. Joskus tämä vaati saman tehtävän laskemista useaan otteeseen, mutta en antanut sen häiritä: oppiminen ja ymmärrys olivat minulle kaikki kaikessa. Vanha totuus ”lääkikseen pääsee laskemalla” piti paikkaansa myös itseni kohdalla. Biologian osalta panostin pitkälti kokonaisuuksien hallintaan, mutta etenkin ihmisen biologiasta sekä bioteknologiasta opettelin lähes jokaisen yksityiskohdan.
Lääkikseen pääsemisen keinoja on varmasti yhtä monta kuin sisäänpääsijöitä, eikä luultavasti yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Kaikkia hyväksyttyjä yhdistää kuitenkin kovan työn lisäksi sinnikkyys, itsekuri ja vankkumaton laskurutiini. Jos lääkis on haaveenasi, pidä siitä kiinni ja vielä joku päivä luku-urakkasi palkitaan unelmien opiskelupaikalla!
Panostinkin sisäänpääsykeväänäni laatuun enkä määrään. Tämän toteutin niin, että pääasiassa laskin soveltavia tehtäviä ja vanhoja valintakokeita. Tätä ennen tuli kuitenkin olla pohjat kunnossa, ja perustehtävien tuli sujua mutkattomasti. Mikäli en osannut jotakin laskutehtävää tai tein siinä virheen, kävin huolella läpi malliratkaisun ja otin siitä opikseni. Pidin huolen, että ymmärrän jokaisen kohtaamani tehtävätyypin ja osaan laskea eteeni tulevan laskutehtävän omin avuin. Joskus tämä vaati saman tehtävän laskemista useaan otteeseen, mutta en antanut sen häiritä: oppiminen ja ymmärrys olivat minulle kaikki kaikessa. Vanha totuus ”lääkikseen pääsee laskemalla” piti paikkaansa myös itseni kohdalla. Biologian osalta panostin pitkälti kokonaisuuksien hallintaan, mutta etenkin ihmisen biologiasta sekä bioteknologiasta opettelin lähes jokaisen yksityiskohdan.
Lääkikseen pääsemisen keinoja on varmasti yhtä monta kuin sisäänpääsijöitä, eikä luultavasti yhtä oikeaa tapaa ole olemassa. Kaikkia hyväksyttyjä yhdistää kuitenkin kovan työn lisäksi sinnikkyys, itsekuri ja vankkumaton laskurutiini. Jos lääkis on haaveenasi, pidä siitä kiinni ja vielä joku päivä luku-urakkasi palkitaan unelmien opiskelupaikalla!
Oon aikaisemminkin kyllä kommentoinut, mutta sun blogi on kulkenut ihanana motivaationa tässä matkalla! Itse oon aika samassa tilanteessa kuin sä aiemmin, että yleinen vai hammas....yleinen houkuttelee enuten mutta hammas toki hiukan alempien pisterajojen valossa taas houkuttaa..vertailitko noita ammatteja keskenään päätöksen tukena? Luuletko että olisit hampaalla itse vielä haikaillut yleiselle? Onko teillä moni kurssilainen miettinyt noiden kahden välillä? :) Mulle on kauheen vaikea päättää. Kun tavallaan jos asiat osaa tarpeeksi hyvin en usko että olisi väliä hakukohteella ihan loppupeleissä...? Kun saman työn saa tehdä...kuitenkin.
VastaaPoistaTeitkö muuten harkkakokeita harjoituksena?
Kiinnostava kirjoitus ja hyvää kevättä :)!
Kiitos, lämmittää mieltä saada tällaista mukavaa palautetta lukijalta! :) Olen sitä mieltä, että jos yleinen kiinnostaa enemmän, niin ilman muuta tulee hakea sinne. Ei kannata liikaa tuijottaa pisterajoja, koska muuten asettaa itselleen helposti turhia paineita.
PoistaLuulen, että jos olisin nyt hampaalla, olisin vielä haikaillut yleiselle. Ainakin yleiselle hakeminen olisi jäänyt kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa. Tiedän pari henkilöä omalta kurssiltani, jotka ovat ennen hakeneet hampaalle (eli aiemmin arponeet hampaan ja yleisen välillä). Sitä en kyllä ole tullut kysyneeksi, mikä sai heidät lopulta tulemaan toisiin aatoksiin ja valitsemaan yleisen lääkiksen hammaslääkiksen sijasta. Valinta ei aina ole helppoa (kokemusta on), mutta unelmia tulee uskaltaa jahdata ja punnita vaihtoehdot tarkkaan ennen päätöstä. Itse hakukohdetta valitessani vertailin jonkin verran hammaslääkärin ja lääkärin ammatteja sekä niiden toimenkuvia keskenään. Totesin, että yleisellä puolella on monipuolisempaa sekä enemmän erikoistumisvaihtoehtoja. Ja jotenkin omissa mielikuvissani näin itseni enemmän lääkärinä kuin hammaslääkärinä. Toki hammas on myös todella hyvä vaihtoehto, ja töitä varmasti riittää!
Harkkakokeita/simuloituja kokeita tein kovasti viime keväänä, kilpaillen kelloa ja omaa kehitystäni vastaan. Hyvä keino treenata itse koetilannetta, suosittelen!
Toivottavasti sinäkin löydät pian ratkaisun hakukohdevalintaasi, kovasti tsemppiä kevääseen!
Hei!
VastaaPoistaValmistuin 2019 syksyllä ylioppilaaksi arvosanoilla, joilla ei ole merkitystä lääkikseen pääsemisessä, koska kirjoitin yhteiskuntaopin jne.
En edes kirjoittanut lyhyttä matematiikkaa, ja kuvittelin koko lukioaikani ettei minulla ole älliä päässä tarpeeksi lääkiksen tavoitteluun. Kuitenkin yläasteella matematiikan, kemian, biologian ja fysiikan opin aina, jos oikeasti opettelin kunnolla.
Nyt olenkin miettinyt, että alkaisin käymään aikuislukiossa yllä mainittuja aineita hiljalleen läpi, ja pänttäisin niin paljon paljon ja paljon.
Tuhlaanko vaan elämääni ja aikaani jos lähden tavoittelemaan suurinta unelmaani, jota en ole uskaltanut kohdata ala-asteen jälkeen?
Moi! Lääkikseen hakeminen on muuttunut paljon siitä kun itse olin hakemassa. Vuonna 2016 lääkishaussa yo-kokeille ei annettu juuri ollenkaan painoarvoa ja pääsinkin itse lopulta pelkän pääsykokeen perusteella aloittamaan opinnot. Nyt tilanne on toinen ja yo-kokeet ovat nousseet tärkeimmäksi väyläksi sisäänpääsyyn. Tämän takia aikuislukiossa opiskelu kuulostaa erittäin hyvältä ajatukselta. Kannattaa lukea siellä juuri noita mainitsemiasi aineita ja mahdollisuuksien mukaan myös kirjoittaa ne yo-kirjoituksissa.
PoistaUnelmien tavoittelu ei ole missään tapauksessa tuhlausta. Muistan itsekin painineen sen asian suhteen, ettei minulla olisi tarpeeksi älykkyyttä lääkikseen. Ne ajatukset pitää oppia sivuuttamaan, koska ihan varmasti on kovalla työllä mahdollisuus raivata tiensä lääkikseen. Lääkiksessä ei ole yli-ihmisiä, vaan ahkeraa ja lukuintoista porukkaa. Toisilla kouluun pääsy vain vaatii enemmän työtä ja ponnisteluja. Jos et nyt lähtisi tavoittelemaan suurinta unelmaasi, se jäisi varmasti kalvamaan mieltäsi pitkään. Tsemppiä siis matkaan ja pidä kiinni unelmastasi!