Fuksivuosi paketissa

Tänään päättyi ensimmäinen lukuvuoteni lääkiksessä ja voin sanoa vuoden olleen tähänastisen elämäni kaikkien aikojen paras. Vuoteen mahtui niin paljon riemua, onnellisia hetkiä ja opiskeluun käytettyjä lukutunteja, ettei edes sanat riitä kertomaan. Kaikesta oheistapahtumista huolimatta opiskelumotivaatio säilyi pitkin vuotta erittäin korkealla, enkä missään vaiheessa vuotta kokenut suurempia epätoivon hetkiä tai tunnetta, ettei minusta olisi tähän. Ilo ja kiitollisuus paistoi kasvoiltani koko tämän ensimmäisen lääkisvuoteni aikana ja onneksi tätä hyvää fiilistä on jaettavaksi vielä tulevillekin vuosille.

Vaikka hauskaa pidettiin, silti kovasti opiskeltiinkin 

Kulunutta vuotta on mukava muistella vielä nytkin listaamalla kohokohtia, joita ilman tämä opiskeluvuosi ei olisi ollut täydellinen. Syyslukukauden tähtihetkiin kuului ainakin ensimmäisen opiskeluviikon Tooga-bileet, syksyn Injektiot, joissa meistä tehtiin medisiinareita, kurssimme järjestämät upeat E-bileet ja lisäksi lennokkaat Pikkujoulut. Myös se hetki, kun puimme puhtaanvalkoiset buranahaalarimme ensimmäistä kertaa päällemme tuntui niin todelliselta, ettei alkusyksyn huumassa elämistä enää voinut epäillä. Samaten kun nallelääkärin roolissa tuntui kuin ottaisi ensiaskeleen ammatti-identiteetin rakentamiseen.

Kevätlukukaudella mieleenpainuvimpia hetkiä olivat lääkisten superristeily, ensimmäinen suturointikerta, anatomian kirjan äärellä (lähes) asuminen, juhlallinen Fuksigaala ja sokerina pohjalla vauhdikas Wappu. Fuksit ovat totutusti mukana hyvin aktiivisesti ja vasta myöhempinä vuosina (usein) vähennetään jonkin verran tapahtumissa käymistä. Näin se on kuitenkin hyvä, sillä ensimmäisinä vuosina on paljon enemmän aikaa osallistua juhliin ja muihin rientoihin. Vaikka fuksia minusta ei enää koskaan tule, pyrin parhaani mukaan olemaan ensi vuoden fuksien kanssa tekemisissä päätettyäni alkaa hupitutoriksi ensi vuodelle. Olisi ihanaa olla osaltaan tekemässä tulevien fuksien ensimmäisestä opiskeluvuodesta aivan niin huikea kuin se itselläni oli.

Ensimmäinen vuosi lääkiksessä ei ollut mielestäni raskas eikä juuri ollenkaan stressaava, kuten olin ehkä omassa mielessäni aikoinaan kuvitellut. Ehkä vertasin opiskelua niin paljon teknilliseen yliopistoon, jossa sai tehdä monin verroin enemmän töitä opintopisteiden eteen... Eniten yllätti kuitenkin se, kuinka hurjan nopeasti tämä lukuvuosi kului. Nyt sitä ollaan sitten jo kuudesosa lääkärikoulua käyty, vaikka tuntuu, ettei osaa vielä juuri muuta kuin teoriaa! Olen toki paljon oppinutkin vuoden aikana niin lääketieteestä, opiskelujen ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta kuin itsestäni lääkäriksi kasvamisessa. Vaikka matka on vielä pitkä, saan olla ylpeä jokaisesta onnistumisen hetkestä ja voin iloita uuden oppimisesta. En millään malttaisi odottaa syksyä ja uutta lukuvuoden alkua, mitä kaikkea se tuo taas tullessaan. Mutta sitä ennen on luvassa ansaittu kesäloma, joka tulee kulumaan omalta osaltani kesätöissä Mehiläisessä vastaanottovirkailijana ja urheilukentällä pituushyppykasan hiekkaa treeneissä ja kisoissa pöllyttäen.

Pieni loppukevennys näin kesän alun kunniaksi

Mukavaa kesää kaikille lukijoilleni! 😊