Medisiinarin kupliva wappu

Vapun vietto lääkiksessä on täynnä perinteitä, juhlimista, hauskaa yhdessäoloa sekä opiskelijaelämästä nauttimista. Noin viikon mittaiseen "rypistykseen" kuuluu lukuisia tapahtumia, jotka tuli sovittaa opiskeluiden ja muun elämän oheen. Etukäteen olinkin vähän huolissani, kuinka vapputohinoiden ohella ehtii tekemään riittävästi kouluhommia. Tunnollisena opiskelijana kun en pitäisi siitä, että opiskelut kärsisivät useiden päivien vapaa-ajan tapahtumien vuoksi. Vaikka lukutunnit ja treenimäärät hieman tavoitteista jäivät uupumaankin, vietin tähänastisen elämäni parhaimman Wapun. Wappu on opiskelijoiden juhlaa ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa ottamaan siitä kaiken irti opiskellessani unelma-alaani.

Iloinen wapun juhlija

Omalta osaltani wapun aloitti lääkiksen ja kauppatieteiden opiskelijoiden yhteinen May Day Race. Kilpailuhenkinen tapahtuma myötäili televisiosta tuttua Amazing Race-formaattia, jossa pienissä joukkueissa juoksimme ympäri Tamperetta vihjeiden ja tehtävien perässä kilpaillen muita joukkueita vastaan. Sarjan fanina koin, että kyseinen tapahtuma oli kuin minulle tehty. Tv-sarjan tunnusmusiikin saattelemina meidät lähetettiin matkaan ja tehtäviä ratkaistaksemme jouduimme käyttämään luovuutta ja loogista päättelykykyä sekä tekemään nopeita päätöksiä. Tehtävät käsittivät mm. musiikkitietämystä, vanhojen pääsykokeiden ratkomista, nopeutta, kekseliäisyyttä ja useilla rasteilla vaadittiin verrattain tuuriakin. Kilpailu päättyi omaan suosikkirastiini, jossa tuli ranteet nippusiteihin kiinnitettynä kulkea Hämeenkadun läpi vuotavia ja Tammerkosken vedellä täytettyjä mukeja kantaen. Tehtävä loi vastaantulijoissa huvittuneita katseita, mutta onneksi Tampereella ollaan tottuneita opiskelijoihin ja heidän tempauksiinsa. Vaikka joukkueemme yhteistyö ei siivittänytkään voittoon, oli ilta silti todella hauska ja aivan uudenlainen kokemus.

Pelkästään tämän kuoren nähdessäni alkaa tv-tunnari soida minulla päässä! 

Vappuviikolla kävin katsomassa TLK:n näytelmäkerhon eli Pseudon vappunäytelmän, joka kyllä ylitti odotukseni aivan heittämällä. Runsas 120 medisiinaria oli nähnyt valtavasti vaivaa muinaisen Egyptin teemaan liittyvällä Hieroglyfeihin kirjoitettu-nimisellä esityksellään. Lopputulos oli upea sekä ammattimainen, ja ihailtavaa oli mielestäni se, kuinka Pseudon jäsenet ovat ehtineet opiskelujen ohella panostamaan näytelmän tekoon niin paljon.

Varsinaisesti wappu käynnistettiin koululla Wapunavauksessa, jossa juhlavien puheiden lisäksi tarjoiltiin simaa ja munkkeja. Joku sisäinen lapsi heräsi lähes kaikissa paikalle saapuneissa medisiinareissa eloon, kun kävimme vuorotellen hakemassa itsellemme oman ilmapallon haalareihin kiinnitettäväksi. Avauksen jälkeen suurin osa osallistujista lähti kuljettamaan potilassänkyjä medisiinarikulkueessa keskustaa kohti kerhotiloillemme, mutta itse suuntasin koululta suoraan treeneihin. Tällaisina viikkoina vaatii hieman itsekuria, että saa lähdettyä treeneihin vaikka tarjolla olisi mitä erilaisempia tapahtumia. Treenien, opiskelujen ja tapahtumissa juoksemisten tasapainottelu on siten entistä haastavampaa.

Wapun kohokohtana oli lauantain Wappusitsit Suomi 100-hengessä. Tätä ennen olin kuitenkin Keskustorilla juhlimassa Tapparan suomenmestaruutta tuhansien muiden ihmisten kanssa torijuhlassa. Sainkin viritettyä hyvän juhlafiiliksen ylle lähtiessäni mestaruusjuhlista suoraan haalareissa wappusitseille, jossa sitsikansa oli kokoontunut yhteen juhlimaan paitsi wappua myös pian 100-vuotiasta Suomea. Teema oli huomioitu sitsien suunnittelussa hienosti ja isänmaallisesti, minkä lisäksi videon muodossa esitetylle jääkiekkomenestykselle hurrattiin ja kohotettiin maljaa. Ohjelmaa oli laadittu sitsien oheen juuri sopivasti tunnelman kohottamiseksi ja osallistujien viihdyttämiseksi. Nämä sitsit eivät heti unohdu, sillä ne olivat yksi kivoimmista, joilla olen koskaan ollut!

Tappara on terästä 

Wappuaattona kokoonnuimme kerhotilallemme etkoilemaan ja viettämään iltaa. Illan aikana innokkaimmat pelasivat kalja-Kimbleä sekä beer pongia ja simakilpailun voittajat ratkaistiin. Wappufiiliksen ollessa korkealla puolen yön lähestyessä suuntasimme Hämeensillalle katselemaan, kun vuoden fuksi stetaroi Kauppiaspatsaan samaan aikaan, kun teekkarit lauloivat teekkarihymniä ja painoivat teekkarilakin päähänsä. Kuohuviiniroiskeiden välttämiseksi asetin oman teekkarilakkini päähän vasta stetaroinnin jälkeen, joka muutaman harjoitusyrityksen jälkeen onnistui oikein näppärästi. Jälleen kiva lääkisperinne, joka toi yhteen muidenkin alojen opiskelijoita.

Wappupäivä oli minulle vapauttavin ja rennoin koskaan kokemistani, ja sain sitä viettää ylpeänä kulkiessani Koskipuistossa buranahaalareissa ja teekkarilakissa. Se ilo ja onnellisuus, jonka sain wappupäivänä kokea, oli palkinto kaikista niistä kuluneista vuosista, jolloin vapun viettoni on pääsykokeiden vuoksi jäänyt vähiin. Entisenä teekkarina halusin silti katsella uunituoreiden teekkareiden kulkuetta ja dippausta hyiseen Tammerkoskeen. Sain myös muistella lämmöllä omaa kahden vuoden takaista teekkarikastettani, jota vastaavaa elämystä en tule enää toistamiseen saamaan. Samaan aikaan, kun ihmiset olivat kerääntyneet teiden varsille ihastelemaan teekkareita ja heidän perinteitään, medisiinarit ja muutkin halukkaat kisasivat potilassänkyviestissä toisaalla. Yhden erän ehdin itsekin katsella, jossa kaksi kilpailevaa joukkuetta kuljettivat potilasta kiireellä kääntöpaikalle ja takaisin samanaikaisesti tehden jonkin keksimänsä toimenpiteen. Tämän leikkimielisen kisailun jälkeen useimmat lääkisläiset jatkoivat wappupäivän viettoa rauhallisesti piknikillä vähän kauempana keskustasta, mutta itse ehdin tapahtumaan vasta myöhemmin vietettyäni aikaa ensin entisten teekkarikavereitteni kanssa. Kauniissa auringonpaisteessa kuohuviiniä maistellen ja ystävien ympäröimänä oli upeaa päättää tähän asti tapahtumarikkaimman ja huolettomimman wappuni.

Teekkarikastetta seuraamassa medisiinari ja bioteekkari

Ensimmäinen lääkiswappuni on nyt takanapäin, mutta onneksi lukuvuotta on edessä vielä kaksi tavallista opintoviikkoa sekä tenttiviikko. Tiedossa on siis vielä tiukkaa opiskelua ennen kuin siirrymme pitkälle kesätauolle. Arkeen paluu tuntuu kaikesta huolimatta mukavalta, koska ei tarvitse enää aikatauluttaa päivän menoja yhtä tarkasti kuin wappuhuumassa. Iloisena mutta väsyneenä toivotan kaikille lukijoilleni tsemppiä kevään koitoksiin!