Levillä keväthangilla

Pääsiäisloma on nyt onnistuneesti vietetty, ja se tarjosi minulle jälleen yhden pitkäaikaisen haaveen toteutumisen. Loman aikana kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Lapissa ihastelemassa kauniita tunturimaisemia. Majoituimme Levillä kylpylähotellissa, joka sijaitsi aivan Levin keskustan ja eturinteiden välittömässä läheisyydessä. Hiihtoladut ja palvelutkin olivat kaikki kävelyetäisyydellä, mikä oli mukavaa.

Viiden päivän lomareissu alkoi tulopäivän aurinkoisella hiihtolenkillä Immeljärvellä. Omaan rauhalliseen tahtiin suorittamani lenkin jälkeen tutustuin itsekseni Levin keskustaan ja sen viehättäviin kävelykatuihin. Kävelyn jälkeen suuntasimme kylpylään palautumaan hiihtolenkin rasituksista, ja kylpylän poreissa lihakset ja mieli rentoutuivatkin mukavasti. Ensimmäisen illan kruunasi illallinen Nili-Poro-ravintolassa, jonka maistuva kala-annos oli loistava aloitus Lapin matkallemme.

Seuraavana päivänä sääennusteiden luvatessa auringon paistetta suuntasimme heti maittavan aamiaisen jälkeen Levin rinteisiin. Päätimme aloittaa laskettelun helpoista etelärinteistä, joiden juurelle jätimme auton. En ollut lasketellut kolmeen vuoteen, joten oli hyvä aloittaa South Pointin sinisistä rinteistä. Maisemat Levin huipulla olivat upeat, enkä aluksi malttanut lähteä laskemaan rinnettä kun katse oli niin nauliutunut naapurituntureihin. Ensimmäisten laskujen jälkeen, kun laskutuntuma oli haettu ja uskallusta haastavampiin rinteisiin oli, suuntasimme siirtymäreiteille ja punaisiin rinteisiin. Levillä kun olimme, oli tietenkin pakko päästä testaamaan Gondoli-hissejä. Rinteiden huipulla tuli aina vähän varoa, ettei vahingossa eksynyt taitojamme ylittäviin (mustiin) rinteiseen, joista yksi (maailmancup-rinne) sijaitsi aivan toisen Gondolin vieressä. Hyvällä reittisuunnittelulla saimme kierrettyä jokseenkin kaikki helpot ja keskivaikeat rinteet, vaikka välillä koin olevani lähes hukassa rinteiden paljoudesta johtuen. 8 h laskettelun jälkeen palasimme Levi-keskukseen jalat aavistuksen kipeinä, mutta iloisina. Rinteet olivat pitkiä, laadukkaita ja hyväkuntoisia. Laskettelu oli omasta mielestäni Levin matkan parasta antia.

Levitunturin huipulla

Ilta jatkui vielä kylpylässä uiskennellen ja oman suosikkini eli ulkoporealtaiden lämmössä rentoutuen. Illalliselle menimme suosittuun Pihvipirttiin, jossa syömämme poro oli aivan taivaallisen herkullista. Poron sisäfilee on aina ollut ehdotonta lempiruokaani, mutta sen arvokkuuden vuoksi kyseisen lihan nauttiminen on painottunut vain juhlavimpiin hetkiin kuten jouluaterialle. Jos yhtä ravintolaa Leviltä suosittelisin, olisi se juuri Pihvipirtti.

Kolmantena päivänä lähdimme suoraan aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Yllästä, jossa suunnitelmanamme oli katsella paikkoja ja hiihtää. Ajoaika Ylläsjärvelle oli noin tunnin ja Äkäslompoloon vähän vielä enemmän. Yllästunturi on Leviä korkeampi ja rinteitä lukuisasti enemmän, mutta Levin kaltaista keskustaa ei kuitenkaan Ylläksellä ole, vaan ravintolat ja kaupat ovat enemmän hajallaan. Ylläksen maisematie on kuitenkin todella kaunis ja Napapiirin sankareista tutun keltaisen auton näkeminen rinteiden edustalla hauskutti. Auringon paistaessa yhä kirkkaalta taivaalta oli hyvä aika lähteä vähän pidemmälle hiihtolenkille Äkäslompolossa. Ensimmäisen etapin eli Kesängin keitaan jälkeen voimia oli vielä varastossa ja hiihdinkin vielä Latvamajalle ja takaisin. Luisto oli niin hyvä, että tuplasin ensimmäisen päivän hiihtokilometrit, vaikka loppumatkasta alkanut lumisade hidasti vähän etenemistä. Jounin kauppa (sekä kauppakeskus) ja luontokeskus Kellokas olivat Ylläksellä myös vierailemisen arvoisia kohteita. Vaikka retkikohteemme Ylläs oli kaunis, oli silti kiva palata takaisin Leville lepäämään, syömään ja viettämään iltaa.

Hiihtolenkillä Ylläksellä

Suosittu auto - ainakin rekkarinsa perusteella

Viimeinen kokonainen päivä Levillä käynnistyi hiihtolenkillä, joka piti sisällään Pikkuporo-lenkin ja lisälenkin laskettelurinteiden ohi porotilaltaan ja taukopaikaltaan tunnetulle Sammuntuvalle. Päivällä kiertelimme Levi-keskuksessa kaupoissa ja virkistäydyimme vielä kerran kylpylän poreissa. Illalliselle menimme Jängällä-ravintolaan, joka oli upea päätös lomallemme. Lappilainen ravintola oli tunnelmallinen ja ruoka sekä palvelu kehuttavaa. Tähän ravintolakäyntiin oli hyvä päättää ensimmäinen Lapin matkani, jonka en usko näiden kokemusten perusteella jäävän viimeiseksi.

Sammuntuvan porotilalla

Levi ylitti odotukseni monipuolisuudellaan, ravintoloiden korkealla tasollaan ja laajalla rinnetarjonnallaan. Ennen matkaa kuvittelin, etten saa päiviäni kulumaan pelkästään hiihtoladulla hikoillen, kylpylässä pulikoiden tai laskettelurinteillä hurjastellen, mutta kuinka väärässä olinkaan. Levillä yksinään päivä ei ollut samanlainen, eikä yhtenäkään päivänä jäänyt tekemisen puutetta. Aina saattoi etsiä kartalta uuden hiihto- tai laskettelureitin, pistäytyä matkamuistomyymäliin tai valikoida hieno ravintola illalliselle. After ski-mahdollisuudet olivat myös erinomaiset ja yöelämä ainakin kuulemani perusteella vilkasta. Levi loi puitteet hienolle aktiivilomalle ja todisti jälleen sen, ettei aina tarvitse matkata ulkomaille kokeakseen uusia elämyksiä ja nähdäkseen uusia maisemia. Pääsiäisloman ja rentouttavan Levin matkan tuoman virkistyksen voimin jaksaa taas palata loppukevääksi opiskeluiden pariin. Pieni irtiotto opiskelusta teki hyvää ja nyt riittää hyvin virtaa lukuvuoden viimeisiin koitoksiin!