Fuksivuoden viimeinen jakso eli Hapen saanti pyörähti käyntiin alkuviikosta. Tässä jaksossa opiskellaan verenkierron ja hengityselimistön anatomiaa sekä fysiologiaa, jotka oppisisältöinä varmasti pitävät kiinnostavuudellaan motivaatiota yllä koko loppukevään ajan. Ainakin heti jakson ensimmäisellä viikolla huomasin lukevani syventävää kirjallisuutta aiheista, joita ei vielä prekliinisessä vaiheessa tulla käsittelemään. Viimeistään tässä vaiheessa minustakin lienee havaittavissa tyypillinen medisiinarin piirre, jossa opiskelija haluaa tietää asioista enemmän kuin niiitä velvoitetaan osaamaan.
 |
| Tutormuistiinpanoja sydämen anatomiasta |
Edellinen jakso (Liikkuminen) oli omasta mielestäni tähän astisista työläin, mutta loi tärkeää pohjaa tuleviin opintojaksoihin. Jakson tentti oli aika soveltava, sillä anatomiset rakenteet kysyttiin poikkileikkauskuvina, joista osasta meni väärästä vastauksesta miinuspisteitä. Onneksi tentistä löytyi helppojakin kysymyksiä kuten ultraäänen käyttö tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Tenttisaunalla olikin sitten rentouttavaa purkaa stressiä Meksiko-teemaisesti hyvää ruokaa syöden ja pinjatan sisuksista paljastuvia karkkeja popsien. Silloin oli lupa hetkeksi relata ja kerätä samalla energiaa kevään viimeiseen opiskeluponnistukseen, jonka kuitenkin tulee katkaisemaan ruhtinaallinen viikon pääsiäisloma (tästä lisää myöhemmässä postauksessa, stay tuned).
 |
| Hola! |
Edellisistä lääkisbileistä oli päässyt kulumaan omalta osaltani harmillisen pitkä aika, mutta tänä viikonloppuna katkaisin vihdoin tämän putken ottamalla osaa kuutoskurssin valmistujaisten juhlintaan. Koska syksyllä vuosijuhlilla nakkeilu eli työskentely oli hauskaa, halusin myös valmistujaisjuhlassa toimia narikkafuksina iltajuhlassa. Palkinnoksi me nakkilaiset nautimme arvokkaan illallisen ja illan päätteeksi saimme suunnata valmistujaisten jatkoille samaan paikkaan, jossa syksyllä ihan ensimmäisellä opiskeluviikolla pidetyt Toogabileet järjestettiin. Kuinka hienoa olikaan palata juhlapaikalle, jossa vastavalmistunut kurssi järjesti niin huikean tasokkaat pirskeet. Vaikka me kaikki juhlavieraat juhlistimme ylpeinä ihailtavan kovan urakan suorittaneita uunituoreita lääketieteen lisensiaatteja, oli minun itsenikin todella helppoa tempautua juhlahumuun mukaan. Kuinka todelliselta opiskelu nyt tuntuukaan verrattuna ensimmäiseen viikkoon, jolloin ei kunnolla vielä osannut kuvitella itseä osaksi tätä mieletöntä yhteisöä!
 |
| Iltajuhlan juhlapuheita |
 |
| Jatkoilla oli photobooth |
Kevään aikana on lisäksi tulossa paljon muitakin huikeita tapahtumia, joista erityisesti yhtä en malttaisi enää odottaa: Fuksigaala. Ennen pääsiäislomaa pääsemme juhlistamaan kulunutta fuksivuotta, joka on oletettavasti yksi ensimmäisen lääkisvuoden mieleenpainuvimmista tapahtumista. Huhut fuksigaalasta kertovat myös, että muistoissa palataan jopa pääsykoepäivään...
Tuntuu epätodellista, kuinka nopeasti ensimmäinen vuosi lääkiksessä on kokonaisuudessaan mennyt. Viikot tuntuvat etenevän kuin pikakelauksella, vaikka toisinaan tuntuu, että sillä hetkellä käytävän jakson alussa opituista asioista on jakson lopulla kulunut pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika. Tässä jaksossa käsiteltävät asiat ovat vaikuttaneet ehkä koko ensimmäisen opiskeluvuoden kaikista mielenkiintoisimmilta asioilta, joten pahoin pelkään että tämäkin jakso kuluu yhdessä hujauksessa. Kukapa lääkisopiskelija nyt ei haluaisi oppia EKG:n tulkintaa, auskultaatiota tai verenpaineen mittaamista, joiden perusteita tässä jaksossa mm. opetellaan. Jäljellä olevat viikot tänä keväänä aion nauttia elämäni viimeisestä fuksivuodesta ja sen tarjoamasta huolettomuuden tunteesta, life is good!
 |
| Kevätauringon paistetta koulun tiloissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti