Virallisesti medisiinari

Viime postauksen jälkeen ovat kouluhommat alkaneet pyöriä toden teolla Solut, kudokset ja niiden toiminta -jakson alettua. Tähän asti solujakso on tuntunut minusta aika helpolta, sillä olen ennen lääkistä opiskellut kyseisiä asioita yliopistotasolla. Saisin jopa jaksotentin luultavasti hyväksiluettua aiemmilla opinnoillani, mutta innokkaana opiskelijana osallistun mieluummin tenttiin kuin käyn läpi hyväksilukumenettelyt. Tulee ainakin luettua asiat paremmin kun tietää, että lopussa odottaa kuulustelu.

Uutta asiaa on tietenkin myös tullut, mistä olen todella iloinen. Olemme katselleet mikroskoopilla ja virtuaalimikroskoopilla tietokoneelta monia kudosnäytteitä ja opetelleet tunnistamaan niistä eri solutyyppejä. Tässä histologiassa huomaa hyvin kehittyvänsä, ja se jos mikä tuo lisää puhtia ja uutta intoa. En esimerkiksi nähnyt ensimmäisen mikroskopoinnin jälkeen preparaatilla lähes muuta kuin "marjapuuroa", mutta nyt tunnistan useimmiten jo ensisilmäyksellä mm. sidekudosta ja epiteeliä. Jakson lopulla meillä on histologiasta preparaattitentti, jossa näitä kudoksia tulee osata tunnistaa. Hieman lisäjännitystä tähän tuo se, että tentin läpipääsyraja on noin 80 % kokonaispisteistä, mutta luotan omiin taitoihini ja kovan harjoittelun tulokseen.

Mikroskooppiryhmätyön touhussa

Kliinisenä taitona ensimmäiseksi opettelimme laskimoverinäytteen ottoa toisiltamme ja sen harjoittelu oli antoisaa. Tuntui, että pääsi tekemään jotain konkreettista solujen opiskelun vastapainoksi. On hieno juttu, että kliinisiä taitoja on integroitu opetukseen jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Ja voi että niitä riemunkiljahduksia kun tutorryhmäläiseni onnistuessaan hihkaisivat "Sain verta!". Itsekin onnistuin ensimmäisellä kerralla, mutta aivan yhtä lailla olin iloinen toisten onnistumisten puolesta.



Sinne valui...

Opiskelun ohella on tullut käytyä erinäisissä tapahtumissa, kuten kaupunkisuunnistuksessa ja hupitutorryhmämme approlla kierrellen ryhmäläistemme koteja. Kuitenkin yksi tapahtuma oli ylitse muiden ja jopa koko fuksivuoden tärkein tapahtuma: Injektiot. No words needed. Vannottuamme injektiovalan minulla ei ole lupa kertoa, mitä näissä huikeissa injektiobileissä tapahtui, mutta kaikilla oli kyllä todella hauskaa. Kiertelimme Leijonakuningas-teemaan pukeutuneena rasteja ja lopussa menimme injektoitaviksi. Nyt voinkin kutsua itseäni virallisesti medisiinariksi!

Meistä tuli medisiinareita! © hupitutorit  

Leopardiselfie

Olen saanut luotua itselleni päiväkohtaisia opiskelurutiineja ja aikataulutettua opiskelun siten, ettei mikään tehtävä jää esimerkiksi viimeiseen iltaan roikkumaan. Annan itselleni luvan osallistua oheistapahtumiin ja tilaisuuksiin kunhan olen ensin opiskellut ahkerasti viikolla käsiteltyjä asioita. Mukavaa tässä opiskelussa on se, että kaikenlaisia kivoja tapahtumia ja uutta opittavaa on aina tiedossa. Aina on jotain mitä odottaa, eikä mikään päivä ole täysin toistensa kaltainen.