Hello November!

Marraskuu ja kolmas lääkisvuosi on jo hyvässä vauhdissa. Takana ovat Ennaltaehkäisy sekä Neste- ja Elektrolyyttitasapaino -jaksot. Tällä hetkellä menossa on Infektio-jakso, joka on vienyt opintoja entistä kliinisempään suuntaan. Lukemista on paljon ja olenkin joutunut kiinnittämään ajankäyttööni entistä enemmän huomiota.

Tänä syksynä opiskelutekniikat ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan. Lienee sanomattakin selvää, että suurin työ oppimisen eteen tehdään omalla ajalla eikä esimerkiksi luentosalissa/tutoristunnoissa. Luennoilla ja tutoreissa nostetaan esille, mitä kaikkea seuraavaksi tulisi oppia. Näiden suuntaviivojen perusteella alkaa vasta varsinainen työ, joka johtaa tiedon omaksumiseen ja asiasisältöjen haltuun ottamiseen.

Toisinaan olen vähän liian pakkomielteinen opiskeluaikojen suhteen, enkä tahtoisi venyttää taukoja suotta liian pitkiksi. Osa kavereistani ehkä tunnistaakin minut henkilönä, joka ruokatunnilla tylsästi muistuttaa, että "vielä olisi hyvää aikaa lukea ennen luentoa". Tämä perustuu omaan oppimisideologiaani, jossa luennot luovat pohjan kaikelle oppimiselle. Kaikista tehokkainta omalle luento-oppimiselleni nimittäin on, että ehdin lukea luennon sisällön jo ennen luentoa. Tällöin luennon seuraaminen helpottuu ja tiedän paremmin, mitä on luvassa. Aina näin ei tosin käy ja luentomateriaali julkaistaan vasta luennon jälkeen, jolloin luentoa tulee kuunnella perinteisellä tavalla.

Sushilla relaamassa

Tutoristuntojen osalta opiskelutekniikkani on muuttunut kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Olen aina tehnyt muistiinpanoja valmistautuessani seuraavan istunnon purkuun, mutta nyt kolmantena vuotena olen myös oikeasti opetellut ne. Riittävällä kertauksella pyrin siihen pisteeseen, ettei minun välttämättä tarvitse silmäillä muodostamiani lauseita tai avainsanoja tietokoneen ruudulta. Tämä oppimismuoto lähti käyntiin siitä, kun eräällä jaksolla päätimme ryhmän kesken purkaa oppimistavoitteet ilman muistiinpanoja. Ei aikaakaan kun huomasin tämän oppimistavan sopivan minulle todella hyvin. Oppimistavoitteiden kertominen omin sanoin opettaa paljon paremmin kuin suoraan muistiinpanoista ääneen lukeminen. Tilanne on vastaavanlainen kuin tentissä, jossa ei luonnollisesti ole mitään muistiinpanoja mukana. Minulla ei silti ole mitään sitä vastaan, että muistiinpanoja "luntataan" ja yleensä se on myös tarpeen oppimisen tukena. Tutoristunnot ovat Tampereen lääkiksen preklinikassa tärkeä oppimismuoto ja suotuisimman oppimismuodon löytäminen voi olla pitkänkin harjoittelun tulos.

Tampereen lääkiksen "erikoisuutena" ovat myös kolme kertaa vuodessa pidettävät Karttuvan tiedon testit (KT-testit), jotka ovat samat kaikille vuosikursseille. KT-testeissä jokainen vastaa 175:een monivalintakysymykseen, joissa on yksi parhaiten sopiva vaihtoehto. Vääristä vastauksista menee miinusta, joten liikaa ei kannata alkaa arvailemaan. Näillä testeillä nimensä mukaisesti seurataan tiedon kehittymistä ja ne toimivat siten oppimisen arvioinnissa vuosikursseittain.

Tällä viikolla alkaneella Infektio-jaksolla uutena oppimismuotona meille tuli potilasseminaarit, joissa käydään läpi oikeita potilastapauksia sekä pohditaan yhdessä kurssin kesken muun muassa diagnostiikkaa ja hoitoa. Jokainen on vuorollaan esitysvuorossa, ja tälle ihan ensimmäiselle potilassemmalle osui vastuuvuoro omalle kohdalleni. Tehtävänäni on annetusta lasten infektiotaudista laatia "tietoisku" eli kuvata taudin keskeisiä piirteitä ja lääkehoitoa. En voisi olla tästä lisätehtävästi enempää innoissani, koska olen oppinut sitä valmistellessani jo hirmuisen paljon.

Medisiinarin jäätelö viime kesän Kreikan matkalla

Itselle sopivan opiskelurytmin löytäminen voi viedä aikaa, mutta on hyödyksi kokeilla myös ihan erilaisia oppimismuotoja. Oppimisen suhteen tulee myös olla kärsivällinen, sillä hankalat asiat vaativat pidempää prosessointia ja muistiin painamista. Opittuja tietoja pitää kerrata säännöllisin ajoin, jotta ne pysyvät mielessä. Viimeksi eilen luin kakkosvuoden Hyökkäys ja puolustus-jakson tutormuistiinpanoja ja tajusin, kuinka kiusallisen paljon viime keväältä oli päässyt unohtumaan. Nyt kolmosella ja tästä eteenpäin ei ole enää yhtä mielekästä joutua kokemaan unohduksia, koska asiat alkavat oikeasti olemaan jo hyvin tärkeitä. Onneksi aiemmin hyvin opitut asiat palautuvat helpommin mieleen ja löytävät tietojen karttuessa uusia merkityksiä. Vaikka marraskuu onkin varsin ankeaa  aikaa, tunnen tässäkin kuussa lähes päivittäin ilonhetkiä oppiessani uusia juttuja. Iloa ja valoa teillekin lukijat!

Sunnuntaiaamun työvuoroon menossa