Vatsavaivojen ABC

Abdominal complaints -jaksoa on jo vierähtänyt kolme viikkoa ja jakso lähenee pian loppuaan. Käynnissä on siis kokonaan englannin kielellä suoritettava opintojakso, jossa opiskellaan kaikenlaisia vatsavaivoja. Akuutit tulehdustilat, traumat, krooniset suolistosairaudet sekä gynekologisista ja urologisista syistä aiheutuvat vatsakivut ovatkin olleet nyt syksyn aikana agendalla. Abdominal complaints eli ABC-jakso on tärkeä, koska tämän tyyppiset ongelmat ovat perusterveydenhuollon potilailla yleisiä. Hieman lisähaastetta tuo englanniksi opiskelu, joka toisaalta palvelee lääketieteellisessä osaamisessa, mutta toimii myös hyvänä kieliharjoitteluna.

Tampere 240 v.

Aluksi englanniksi opiskelu tuntui vähän erikoiselta, mutta siihen alkoi vähitellen tottua. Tällä jaksolla joutuu näkemään lähes tuplatyön oppimisen eteen, jos haluaa ensin lukea (esim. Terveysportista) asiat suomeksi ja sen jälkeen kääntää ne mielessään englanniksi. Toisin päin on luennoilla, kun englanninkieliset sisällöt kirjaa muistiinpanojen muodossa ylös suomeksi. Tällainen oppimistyyli toimii itselläni kaikesta huolimatta parhaiten. Tentti tulee olemaan myös englanniksi, mutta siihen saa vastata halutessaan suomeksi.

Vuosikurssillemme on tämän jakson ajaksi saapunut joitakin vaihto-opiskelijoita Saksasta ja Italiasta. Omaan tutorryhmääni heitä ei harmillisesti sattunut osumaan. Puhumme tutoristunnoissa näin ollen tutorin johdolla keskenämme englantia, vaikka toisinaan kieli tahtookin helposti vaihtua takaisin suomeen. Toisaalta se ei ole mikään ihme, koska alan sanasto oli varsinkin alussa aika vierasta. Tutoristunnot ovat usein edenneet tavallista nopeampaa tahtia, koska on tullut enemmän keskityttyä perusterveydenhuollon tasolla diagnostiikkaan ja hoitolinjojen pääkohtiin. Useammat vatsavaivat ovat kuitenkin sellaisia, että ne tulee hyvin pian diagnosoinnin jälkeen lähettää eteenpäin, mahdollisesti jopa kiireelliseen leikkaushoitoon.

Vaihto-opiskelijoiden mukanaolo luennoilla ja ryhmätöissä on paitsi opettanut, mutta myös tuonut eteen toisinaan jopa kiusallisiakin tilanteita. Radiologian opetuksessa eräs saksalainen tyttö oli ainoa, joka osasi vastata opetuksen vetäneen radiologin kysymyksiin. Siinä kohtaa pohdin, onko Saksassa opetuksen taso selvästi korkeampi kuin meillä vai opiskelevatko saksalaiset lääketieteen opiskelijat niin paljon enemmän. Niin usein kun olen saanut todeta, että meillä preklinikka on kovin kevyttä aikaa. Tälläkin jaksolla on ollut ihan kokonaan vapaita päiviä. Vaihtarit varmaan kokevat, että Suomessa opintojen suhteen pääsee helpommalla. Voi tosin olla, että tämä opiskelija vain oli jo käynyt kotimaassaan vatsan kuvantamisen opetuksen.

Poikkeuksen englanninkieliseen teemaan toi potilaan tutkimisen ryhmätyö Taysissa, jossa haastattelu ja status luonnollisesti tehtiin suomeksi. Tutkiminen sujui ilahduttavasti jo lähes rutiininomaisesti, sillä kesällä amanuenssina tuli huomattavan monta kertaa tehtyä kyseinen status. Samalla tavoin Tampereen lääkiksen integroidussa opetustyylissä monet opit mukavasti kertautuvat. Toistojen kautta tapahtuu oppiminen, jota sitten klinikassa pääsee vielä kehittämään. Olen tykännyt tästä jaksosta paljon, mutta odotan silti seuraavaa Nivelkipu -jaksoa kovasti. Silloin pääsen soveltamaan kesällä reumaosastolla oppimiani tietoja ja taitoja.