Viimeisiä viedään

Syksy on totuttuun tapaan edennyt vauhdilla, enkä liian usein ole ehtinyt blogia päivittämään. Toiseksi viimeinen preklinikan jakso eli Nivelkipu on niinikään loppusuoralla. Tämä jakso on jatkoa fuksivuoden Liikkumis -jaksolle, jossa opiskeltiin perusteellisesti tuki- ja liikuntaelimistön anatomia. Tällä jaksolla erona tosin on se, että käsittelyssä ovat yleisimmät TULE-vaivat, röntgenkuvien tulkintaa sekä reumaattisia sairauksia. Nämä hallitakseen onkin muistin sopukoista palauteltava mieleen anatomian opit. Kun kolme vuotta sitten ne on päntännyt riittävän hyvin, ei muistiin palauttamin enää onneksi ole kovin työlästä.

Nivelkipu -jaksosta tekee todella kliinisen se, että statuksen tekoa harjoitellaan monessa eri ryhmätyössä. Potilaina toimivat kurssikaverit, joten varsinaisia tutkimuslöydöksiä harvemmin tulee esiin. TULE-potilaan tutkimiseen saa kuitenkin paljon varmuutta ja suoritusrutiinia, kun tarvittavat testit tulevat oikeilla liikeradoilla suoritettua ortopedian ja fysiatrian erikoislääkärien opastuksella. Klinikassa tulevat sitten vastaan oikeat potilaat, joille polven, nilkan, selän, lonkan jne. statuksen tekeminen on jo suunnilleen lihasmuistissa.

Jakson päätteeksi ei ole tällä kertaa perinteistä tenttiä vaan sen korvaa sähköinen monivalintatentti. Kahden tunnin tenttitilaisuuden aikana tulee vastata sataan monivalintakysymykseen ja vähintään 60 % näistä tulee saada oikein. Arvaaminen ei ole kannattavaa, koska väärästä vastauksesta menettää puoli pistettä. Sähköinen tentti ehkä jo vähän minua jännittää, koska en ole koskaan kokenut monivalintoja vahvuudekseni. Pidän huomattavasti enemmän essee-tehtävistä ja avoimesti vastattavista potilastapaus-kysymyksistä. Näihin liittyy selvästi vähemmän arvuuttelua, kun taas monivalinnat saattavat olla pahimmillaan hyvinkin kiperiä.

Nivelkivun jälkeen on luvassa syyslukukauden viimeinen jakso: Hätätilanteet. Sen lopulla on jälleen vastassa kliinisten taitojen evaluaatio, jollainen meillä oli myös kolmosvuoden keväällä. Hätätilanteet on samaten viimeinen jakso, kun meillä on tutoristuntoja eli PBL-opiskelua. Vaikka kovasti pidänkin tutoreista ja tästä oppimistyylistä, niin hieman jo odotan tutoropiskelun päättymistä. Syynä tähän on se, että reilun kolmen vuoden tutoristuntojen jälkeen alan kaivata jo vähäsen uusia tuulia. Monet pitävät PBL:ä erityisen hyvänä siitä syystä, että se rytmittää opiskelua mukavasti. Minulla sen sijaan on ollut tapana opiskella jaksojen aikana siinä tahdissa kun luentoja ja muita opetuksia on tullut. Tutorit ovat toki syventäneet opiskelua ja epäselväksi jääneet asiat ovat usein viimeistään istuntojen aikana auenneet. Klinikka ja uudet haasteet häämöttävät kuitenkin jo lähes kulman takana. Sitä ennen saan vielä hetken nauttia preklinikan vapaudesta ja leppoisista tenttiviikoista. Tsemppiä teille lukijoille loppuvuoden koitoksiin!