SIS-KIR -jakson taitteessa ei ole välitenttiä, vaan kevään lopussa on yhteinen integroitu lopputentti. Sisätautien päätösviikolla pidettiin kuitenkin potilaan tutkimisen evaluaatio. Se toteutettiin opetuspoliklinikkana, jossa ideana on, että kandi haastattelee ja tutkii potilaan ensin itsenäisesti miettien samalla diagnoosia/jatkohoitoa. Vastaanotolle onkin varattu aikaa enemmän kuin tavalliselle polikäynnille. Tämän jälkeen tapaus käydään läpi erikoislääkärin ja muun kandiryhmän kesken. Lopuksi potilas kutsutaan uudelleen vastaanottohuoneeseen, jossa määrätään soveltuva hoito ja seuranta. Kandille opetuspolit ovat todella opettavaisia tilanteita, koska tapaukset ovat usein aika haastavia ja itsellä on siinä niin aktiivinen rooli. Ne edellyttävät myös huolellista valmistautumista aiheeseen, jotta kykenee suuntaamaan kysymykset ja statuksen teon oikein. Päivän päätteeksi pääsee vielä sanelemaan käyntitekstin. Potilaan kannalta opetuspolien etuna on se, että hoitoon voidaan paneutua kokonaisvaltaisemmin kuin normaaleilla vastaanottokäynneillä.
Evaluaatiossa pääsin pitämään vastaanoton nefrologiselle potilaalle, joka saapui lähetteellä erikoislääkärin arvioon. Kandilla ei tietenkään ole lähellekään sitä osaamistasoa kuin erikoislääkärillä, vaikka olisi kuinka valmistautunut vastaanoton pitämiseen aiheeseen liittyvää kirjallisuutta lukien. Onneksi voi lohduttautua sillä, että meiltä ei vaadita täydellisiä hoitoratkaisuja erikoissairaanhoidon potilaille. Lääkis lähtökohtaisesti valmentaa toimimaan perusterveydenhuollon lääkärinä ja tunnistamaan isosta potilasjoukosta ne, jotka tulee lähettää erikoislääkärin arvioon.
Sisätautiviikkojen päätyttyä tulisi nyt osata kaikki tarvittava tästä laajasta alasta kinkkisiäkin potilaskeissejä. Tammikuun puolesta välistä alkanut päivittäinen opiskelu on kuitenkin vaatinut veronsa. Opiskelu on ollut aika rankkaa ja tahti hyvin kovaa. Vaikka klinikka-aika kivaa, on toisinaan päiviä, kun ei vain jaksaisi roikkua ylimääräisenä riesana lääkärien kintereillä. Lääkäreilläkin on joskus huonoja päiviä, mikä täytyy klinikassa vain hyväksyä. Joka päivä klinikasta ei jää käteen valtavaa määrää oppia, koska vaatimustaso usein huomattavasti ylittää yleislääkäritason. Esimerkiksi meetingtoiminnassa on esillä paljon sellaista tietoa, joka on kandille pitkälti yleissivistävää. Ohjaavaksi lääkäriksi ei valitettavasti aina osu niin opetusmyönteistä persoonaa, jolla olisi kaiken kiireen keskellä aikaa opettaa päivästä toiseen tiedonjanoisia kandeja. Onneksi päiviä rytmittää usein iltapäivisin erilaiset ryhmätyöt, jotka ovat olleet hyvin laadukkaita.
Ryhmätöiden lisäksi olen tykännyt kovasti maanantaiseminaareista, joissa on aina viikottain vaihtuva aihe. Klinikkaopiskeluna nämä seminaaripäivät ovat helppoa ja rentoa aikaa. Niissä ei tarvitse huolehtia siitä, onko varmasti löytänyt aamun tiimellyksessä sairaalan mutkaisilla käytävillä oikeaan paikkaan. Viikot ovat lähteneet aina mukavasti liikkeelle maanantaiseminaareissa kavereiden kanssa. Ikävä kyllä tähän tulee ensi maanantaista alkaen muutos. Koronan aiheuttamien uusien toimintatapojen myötä seminaareja toteutetaan jatkossa etäyhteydellä. Muita muutoksia klinikkaopiskelussa ei ainakaan toistaiseksi ole tehty, mutta tilanteet etenevät nopeasti eikä tulevia viikkoja pysty ennustamaan. Harmillisesti, mutta ymmärrettävästi Tampereen Lääkäripäivät ja monet muutkin mukavat kevätajan tapahtumat kuitenkin peruuntuvat koronan tieltä.
En itse ole koronasta juurikaan huolissani. Yhtenä koulupäivänä infektiolääkäri tuli kertomaan mielipiteensä koronaepidemiasta (tai nykyään pandemiasta). Hän korosti sitä, että Covid-19 on lähes verrattavissa influenssavirukseen ja suurella osalla taudinkuva jää lieväksi. Tämän kuultuani ei mielestäni ole syytä paniikkiin. Tärkeää on osata tunnistaa, jos omassa terveydentilassa tapahtuu muutoksia ja pyrkiä ehkäisemään infektioiden leviämistä välttämällä tarpeettomia kontakteja. Hyvä käsihygienia ja oikeaoppinen yskiminen ovat jo iso askel. Liikkeellä on koronan lisäksi myös tavallisia ylempien hengitysteiden infektioita sekä influenssaa, joten erityistä varovaisuutta on tarpeen pitää mm. vanhusten ja pitkäaikaissairaiden lähettyvillä. Jäädään seuraamaan tilannetta.
Tänään aurinkoisen päivän kunniaksi vaelsin vuoden retkikohteessa 2020 Kintulammella Tampereen Teiskossa. Siellä oli tosin muutama muukin ja parkkipaikat ruuhkautuivatkin tosi pahasti. Koronasta taitaa kuitenkin koitua jotain hyvääkin. Ainakin useat perheet lapsineen viettivät yhdessä retkipäivää liikkuen, auringosta nauttien ja makkaraa paistaen. Ajatellaan siis postiivisesti, 2020 kevättä ja sen korunaliaa.
