Ennen kaikkea klinikka on vaatinut aiempiin jaksoihin verrattuna huomattavasti enemmän oma-aloitteisuutta. Lähes jatkuvasti on ollut tarpeen kysellä paitsi itseä kiinnostavia medisiinaan liittyviä kysymyksiä niin myös ihan käytännön asioita. Näistä käytetyimpiä mm. saako tulla mukaan seuraamaan polivastaanottoa, pääseekö tähän leikkaukseen, voinko tutkia potilaan tai mistä löydän lääkärien kanslian. Harvemmin sitä sairaalan tiloissa tullaan neuvomaan eksyksissä olevaa kandia. Kaikista eniten klinikasta saa irti kun rohkeasti kysyy, vaikka toisinaan se voi tuntua henkisesti raskaaltakin. Välttämättä aina saatu vastaus ei ole yhtä toivottu, mutta niistä ei kandin pidä ottaa itseensä.
Viimeiset viikot ennen intregroitua tenttiä olivat varsin hektisiä. Vaikka koronan takia potilaita näki vähemmän, tämän menetetyn ajan koki tärkeäksi korvata itseopiskelulla. Tammikuussa klinikan alettua sitä kunnianhimoisena ajatteli, että toukokuuhun mennessä ehtii saamaan todella hyvän kuvan kaikista sisätautien ja kirurgian alaan kuuluvista vaivoista. On kuitenkin aika pitkälle tuurista kiinni, millaisia potilaita osastoilla ja poliklinikoilla tapaa. Aika, jonka ehti viettää eri erikoisalojen sijoituksissa oli lyhyt, jolloin väkisin jäi näkemättä joitakin sairauksia. Tämä vaatiikin itseltä paljon itsenäistä tiedonhakua ja aktiivista paneutumista aiheeseen. Tarkoituksena kuitenkin on omata riittävät valmiudet hoitaa sellaisiakin vaivoja tai sairauksia, joista ei koulussa ole puhuttu.
Klinikka-aika on opettanut luottamaan omaan osaamiseen, mutta myös hyväksymään sen, että kaikkea ei voi sisätaudeista tai kirurgiasta osata/hallita. Pitääkin tiedostaa, milloin omat neuvot eivät enää riitä vaan on tarpeellista konsultoida kokeneempia. Jakson aikana oli priorisoitava lukeminen oman työn kannalta keskeisimpien sairauksiin. Osa erikoislääkäreistä saattaa esittää omasta erikoisalastaan todella pikkutarkkojakin kysymyksiä, joista kandilla ei välttämättä ole mitään hajua. Näistä joskus nöyryyttäviltäkin tuntuvista tilanteista on kuitenkin mahdollisuus oppia ja kehittää osaamistaan. Onhan lääkärin työ joka tapauksessa elinikäistä oppimista.
Integroitu tentti tietyllä tavalla tiivisti kaiken sen työmäärän, jonka oli tehnyt oppimisen eteen tammikuusta toukokuuhun. Klinikassa (tai lääkiksessä yleensäkään) ei toki lueta itse tenttiä, vaan tulevaa ammattia varten, mutta paineet erityisesti tämän tentin läpipääsyyn ovat kaikesta huolimatta aika isot. Panoksena on 4. vuoden kandin oikeuksien saaminen Valviralta eli toisin sanoen se tulee läpäistä kesätöihin päästäkseen. Tällä kertaa tentti toteutettiin poikkeustilanteesta johtuen etänä Formsissa. Suoritus oli jaettu kahdelle eri päivälle ja kumpanakin tenttikerralla eteen annettiin neljä potilastapausta. Tiukka aikaraja kussakin kysymyksessä toi mieleen lääkiksen pääsykokeen, joka vaatii stressinsietokykyä ja oikeata vastaustekniikkaa. Sitä tehdessä ei myöskään ehtinyt jäädä arpomaan vastauksia pitkäksi aikaa eikä varsinkaan saanut alkaa panikoimaan.
Neljännen vuoden opinnot alkavat olemaan voiton puolella. Nyt viimeisellä kouluviikolla ohjelmassa on ollut kesätöihin valmistava seminaari, integroidun tentin toinen osa sekä oma vuoroni osallistua TULES-kirurgian leikkaussalipäivystykseen. Ihan vielä ei ole saanut opintosuoritusten puolesta huokaista helpotuksesta, sillä tenttituloksesta ei vielä ole tietoa. Jos kaikki menee hyvin, aloitan kesätyöt vuodeosastolla toiveikkain mielin, mutta on kieltämättä aika jännittävää ottaa ensimmäiset oikeat askeleet lääkärinä.
