Ensimmäiset kuusi viikkoa kesälääkärinä terveyskeskuksen vuodeosastolla on onnellisesti takanapäin. Perehdytysviikon jälkeen olemme hoitaneet kurssikaverini kanssa kuntoutusosastoa puoliksi siten, että kummallakin on kerrallaan ollut noin 8-10 osastopotilasta. Tähän asti olen pärjännyt osaavan seniorituen avulla hyvin, mutta helpoksi lääkärin rooliin astumista ei voi kuvailla. Vastuu tuntui alussa todella suurelta, mutta siihen on pikkuhiljaa tottunut ja tukea on saanut muilta osastonlääkäreiltä. Joka päivä olen oppinut uutta ja töihin on ollut aina mukava mennä. Viikot ovat kuluneet hurjan nopeasti ja itseluottamus on kasvanut koko ajan. Kesän lopussa sitä luultavasti tuntee itsensä kuin eri ihmiseksi, kun on vihdoin saanut tehdä työtä, josta todella pitää.
Osastotyössä yksi parhaita puolia on se, että on lähes aina aikaa konsultoida. Harvoin tilanteet ovat niin kiireellisiä, ettei ennen hoitopäätöstä ehtisi tutkia esimerkiksi Terveysporttia tai Lääketietokantaa. Ei pelkästään kandina vaan aina lääkärin työssä joutuu sietämään epävarmuutta. Tähän on auttanut se, että on kysynyt toisen (jo valmistuneen) lääkärin mielipidettä asiaan. Osastollamme on ollut helppoa lähestyä toisia lääkäreitä ja tarvittaessa on voinut soittaa erikoislääkärikonsultille. Lisäksi apuna paperitöissä on ollut innokkaita amanuensseja, joille on ollut mukava jakaa kokemuksia omilta amanuenssuuriajoilta.
Lääkärin kierrot ovat osastollamme kahdesti viikossa ja näinä päivinä käymme tapaamassa kaikki potilaat hoitajan kanssa. Muina päivinä hoidamme kaikkia juoksevia asioita, katsomme labrakoevastauksia sekä teemme reseptejä, epikriiseja, lausuntoja ja muitakin paperihommia. Uudet potilaat käydään toki tutkimassa viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tykkään sanella tuloarviot, ESH-lähetteet sekä loppulausunnot kuten jo amanuenssina harjoittelin tekemään. Lyhyemmät tekstit kuten väliarviot sen sijaan kirjoitan käsin. Vaikka kesäkandina toimin lääkärin viransijaisena, neljännen vuoden lääkärin oikeudet ovat kuitenkin vielä rajalliset. Reseptejä ei saa vielä tehdä kuin omille potilaille, joiden kanssa on hoitosuhteessa.
Terveyskeskuksen vuodeosastolla tapaakin hyvin monenlaisia potilastapauksia ja ongelmat saattavat olla joskus kaukanakin lääketieteestä. Yhteisenä tekijänä osastopotilailla on yleisesti varsin korkea ikä, monisairastuvuus sekä pitkä lääkelista. Kuntoutusosastolla monet viipyvät varsin pitkiäkin aikoja, jolloin potilaat ehtivät tulla hyvin tutuiksi. Pitkäaikaispaikkojen hakeminen vie aina aikaa ja tämän ajan potilaat odottavat osastoilla. Myös esimerkiksi reisiluun kaulan murtumat vaativat pitkähköä osastojaksoa, kunnes kotikuntoisuus ja kotona pärjääminen on varmistettu. Hoidettavana on ollut kuitenkin myös mm. pyelonefriittejä, ruusuja, sepsiksiä ja ripulitauteja, jotka yleensä hoituvat selvästi lyhyemmässä ajassa. Eniten olen tykännyt hoitaa juuri näitä akuutimpia infektiotapauksia, koska niissä lääkärin rooli on isompi. Kaikki lääkärin työ vaatii joka tapauksessa paljon kokemusta, jota neljännen vuoden opinnot suorittaneella kandilla luonnollisesti on varsin vähän.
Tk-vuodeosastolla työ on monipuolista, mutta lukuisten sosiaalisten ongelmien vuoksi edellyttää yhteistyötä monien muidenkin terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Näihin toisinaan lääketieteen osaamisalueen ylittäviin ongelmiin tarvitaan apuun niin sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijää kuin kotiutushoitajaakin. Viikottain pidämme kuntoutuspalavereja ja hoitoneuvotteluja, joissa pohditaan potilaan kotiutumista ja mahdollisia lisäavun tarpeita. Kesän aikana on tullut käsiteltäväksi paljon sellaisia asioita, joita opinnoissa ei käydä läpi. Usein potilaiden tulosyynä on ollut omaisten huoli kotona pärjäämättömyydestä, joka vuodeosastolla käynnistää arvion kotihoidon tai laitoshoidon tarpeesta. Jos jalat eivät osastolle tullessa kanna, pyritään potilasta mobilisoimaan kunnes toimintakyky yltää kotiutumista vastaavalle tasolle. Aina kuntoutuminen ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä. Toisinaan muodostuu kierre, jossa potilas kotiutumisen jälkeen päätyy pian uudelleen päivystyksen kautta osastolle. Tällöin on taas aika moniammatillisesti istua yhdessä pöydän ääreen ja pohtia pidemmälle tähtäävää ratkaisua.
Kahden viikon kuluttua pidän viikon loman, jolloin lähden kotimaan suosikkikohteeseeni Katinkultaan. Siellä on tarkoituksena rentoutua liikkuen, tennistä pelaten ja vaeltaen Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa. Tänä kesänä olen myös hurahtanut uuteen kesälajiin, golfiin, jonka parissa tulen varmasti viettämään tunnin jos toisenkin. Lomaviikon jälkeen palaan vielä kahdeksi viikoksi osastotyöhön ennen paluuta opintojen pariin. Syyslukukaudella minulla on tulossa lastentautien, naistentautien sekä psykiatrian kliiniset kurssit eli ns. "pikkuklinikat". Nyt on kuitenkin aika nauttia kesästä ja vapaista viikonlopuista. Toivottavasti aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja on vielä luvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti