Kevätlukukauden startannut perusterveydenhuollon 9-viikkoinen opintojakso tuli päätökseensä tällä viikolla. Mielenkiintoisinta ja samalla opettavaisinta jaksolla oli helmikuun loppupuolelle ajoittunut kahden viikon terveyskeskusharjoittelu, jossa pääsi seuraamaan kokeneen yleislääketieteen erikoislääkärin työtä. Terveyskeskustyössä korostuu yleislääkärin valikoimaton potilasjoukko ja erityisesti sen haasteellisuus sekä monipuolisuus. Tulosyy ei ole aina varsinainen vastaanotolle hakeutumisen syy, ja potilaan vaivan takaa voikin löytyä lukuisia käsittelemättömiä haasteita. Näitä ei aina ehdi yhdellä vastaanottokäynnillä ratkaista, vaikka perusterveydenhuollossa tulisi panostaa kokonaisvaltaiseen hoitoon sekä terveyden edistämiseen.
Pääsin sattumoisin harjoitteluun juuri samaan terveyskeskukseen, jonne olen myös kesällä menossa töihin kesäkandiksi. Samalla kun opin käytännön kautta yleislääkärin työnkuvaa, sain perehtyä paikallisiin käytänteisiin ja toimintatapoihin. Pitkään terveyskeskustyötä tehneen lääkärin kokemuspohjalta sai paljon uusia vinkkejä sellaisiinkin asioihin, joita lääkärin peruskoulutuksessa ei niin paljoa ehditä käsitellä. Hoidon jatkuvuus ja moniammatillinen yhteistyö tuli niin ikään hyvin esille pitkäaikaisissa hoitosuhteissa. Itseluottamusta ensi kesän terveyskeskusvastaanottotyöhön kasvatti erityisesti se, että olisi itse toiminut samoin kuin ohjaava lääkäri, jos siis olisi ollut yksinään vastaanottoa pitävä lääkäri. Tähän "onnistumisen" kokemukseen lukeutui paitsi tavallisia terveyskeskuslääkärin kohtaamia terveysongelmia kuten nivelrikon sekä verenpainetaudin hoitoa, niin myös mutkikkaampia potilastapauksia.
Heti ensimmäisenä tk-päivänä pääsin kuvaamaan itse pitämäni vastaanoton neurologisesta vaivasta kärsivästä potilaasta. Tämä vastaanottotapahtuman videointi kuului PTH-jakson suoritusvaatimuksiin ja siihen tuli sisällyttää kokonaisuudessaan potilaan haastattelu, tutkiminen sekä hoitosuunnitelman tekeminen. Oli ilahduttavaa huomata, että suoriutui vastaanoton pitämisestä varsin mukavasti, vaikkei kyseistä kliinistä kurssia ole vielä opinnoissa ehtinyt käymään. Lääkärinä toimimista en jännittänyt, mutta totta puhuen jännitys kohdistui siihen, osaisinko käyttää videokameraa oikein. Teknisiä haasteita ei onneksi ilmennyt, enkä oikeastaan edes muistanut koko kameran olemassaoloa pian alkusanojen jälkeen. Kyseessä oli todella opettavainen harjoitus, josta sai rakentavaa palautetta vielä jälkikäteenkin lääkärinä toimimiseen.
Tavanomaisen ajanvarausvastaanoton lisäksi pääsin parina päivänä seuraamaan päivystystä. Kun vuosikontrolleissa tapasi selvästi iäkkäämpään väestöön kuuluvia henkilöitä, näki päivystysvastaanotolla kaikenikäisiä potilaita. Nyt korona-aikana hengitystieoireiset olivat pääsääntöisesti ohjattu toisaalle, mutta päivystyksessä kohtasi paljon esimerkiksi traumoja, rintakipua, sekä hengenahdistusta. Terveyskeskusharjoittelu oli hyvin pitkälle seuraamista, mutta päivystyksessä pääsin myös hieman potilaita tutkimaankin. Parina päivänä pääsin niin ikään mukaan lasten- ja äitiysneuvolaan näkemään keskeistä ennaltaehkäisevää työtä. Koko harjoittelujakson aikana tuli laatia oppimispäiväkirjaa ja sitä iltaisin kirjoittaessani tuntui kummasti siltä kuin olisi tehnyt päivittäin uuden blogipostauksen. Hyvällä pohtivaan sävyyn tehdyllä oppimispäiväkirjalla oli mahdollista saada lisäpisteitä tenttiin, mutta ensisijaisesti pyrin kirjoittamalla syventämään oppimaani ja hahmottamaan terveyskeskuslääkärin laaja-alaista työkenttää.
Yhdeksän viikon PTH-jakson pääasiallinen opetusmuoto eli etäopiskelu tarjosi etunsa. Pääsin kolmen vuoden tauon jälkeen viettämään hiihtolomaa minulle vuosien varrella niin tutuksi tulleeseen Vuokatin Katinkultaan. Päivät istuin lomamökissä Zoomin ääressä kuulokkeet korvilla, mutta iltapäivisin opetuksen päätyttyä lähdin oitis ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja hohtavista hangista. Lomaan kuului entiseen tapaan sulkapallon ja tenniksen peluuta, hiihtämistä, lenkkeilyä sekä laskettelua. Ehdinpä pikaisesti savusaunassa ja paljussakin piipahtaa. Nämä pystyi toteuttamaan koronaturvallisesti, sillä lomailijoita oli aiempia vuosia vähemmän ja tilaa harrastaa oli riittävästi. Yhtenä kohokohtana näin ensimmäistä kertaa elämässäni revontulet, ja vastoin odotuksiani uskaltauduin neljästi avantoon, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt yli 10 vuotta. Monipuolisten aktiviteettien sekä maisemanvaihdoksen vuoksi sain etäopetusviikon tuntumaan oikeasti lomalta.
Ensi viikolla alkaa ihotautien jakso, jonka parissa kuluu seuraavat kolme viikkoa. Jakso tulee kulumaan varmasti nopeasti erilaisia ihomuutoksia ja ihottumia ihmetellessä. On myös mukavaa päästä taas pitkästä aikaa TAYS:iin ihmisten ilmoille, vaikkakin etäopiskelua myös tuohon jaksoon sisältyy. Pidän ihotauteja keskeisenä lääketieteen alana, sillä arviolta 20-25 % terveyskeskuslääkärin kohtaamista potilastapauksista koskettaa jotakin iho-ongelmaan liittyvää. Opiskelumotivaatio on siten korkealla ja viihtyisän Katinkullan irtioton jälkeen jaksaa taas hyvin ahkeroida. Tsemppiä kaikille lukijoilleni kevään haasteisiin - pääsiäisloma tulee nopeammin kuin huomaakaan!
