Vitosen oikeuksia odotellessa

Viides vuosi lääkiksessä päättyi silmätautien kliiniseen jaksoon. Edessä on varmasti opettavainen kandikesä terveyskeskuksen vastaanotossa. Odotan kesältä paljon uusia kokemuksia ja oivalluksia, mutta ennen kaikkea kasvamista lääkärinä. Rutiinin luomiseen sekä epävarmuuden sietämiseen vaaditaan lukuisia toistoja, ja niitä kertyy kohtaamalla eri ikäisiä ja elämäntilanteissa olevia potilaita. Terveyskeskuksessa lääkärin työ on monipuolista ja toivoakseni myös palkitsevaa. Kesän aikana ehtii tulla vastaan runsaasti sairauksia tai vaivoja, joita ei ole vielä lainkaan opinnoissa ehditty käsitellä. Tämänkin vuoksi konsultoinnin merkitys on tällaiselle lääkärinraakileelle välttämätöntä myös työssäjaksamisen kannalta. Aloitan maanantaina kesälääkärin työt odottavaisin mielin, mutta kyllähän toki vähän jännittää ottaa ensimmäiset askeleet ihan oikeana lääkärinä. 

Tänään pidetyn silmätautien suullisen tentin jälkeen sai huokaista helpotuksesta, sillä kaikki kevään opinnot on nyt hyväksytysti suoritettu. Toukokuun aikana pidettiin integroitu tentti, jossa oli kysymyksiä lähes koko kevätlukukauden opiskelluista aiheista. Sen lisäksi olen hieman kertaillut sisätautien ja kirurgian keskeisiä aihepiirejä lähinnä kesätöihin valmistautumista ajatellen. Kuitenkin työt ovat lopulta se paikka, jossa parhaiten oppii ja sisäistää oppimaansa. Etenkin juuri terveyskeskuksessa tulee vastaan hyvin laidasta laitaan tapauksia eri lääketieteen osa-alueilta. Kaikkea ei niin ikään voi omaksua kirjoista lukemalla. Esimerkiksi potilaiden kohtaaminen ja tutkiminen sekä toimenpiteiden suorittaminen edellyttävät taitoja, jotka kehittyvät käytännössä koko työuran aikana. 

Silmätautien ensimmäisellä viikolla harjoittelimme toisillamme silmien tutkimista. Paljon oli onneksi jo ennalta tuttua asiaa kuten visuksen arviointi näkötaululla, silmänliikkeiden tutkiminen H-kaaviolla sekä oftalmoskoopin käyttö. Silmänpohjaan katsominen oftalmoskoopilla helpottuu, kun mustuaiset laajentaa tropikamidi-silmätipoilla, joten tätä myös hyödynsimme käytännön harjoituksissa. Uutena opimme muun muassa kääntämään luomen ja mittaamaan silmänpaineen. Keskustelimme opetusten ohella taittovirheistä, ja tämä aihe tuntui minusta erityisen kiinnostavalta, koska olen itse käynyt taittovirheen korjausleikkauksessa. 

Seuraavalla kahdella klinikkaviikolla seurasimme poliklinikoilla silmälääkärien työtä ja otimme opetuspoliklinikalla pareittain vastaan potilaita. Hieman pääsin myös poleilla kurkistamaan silmämikroskoopin okulaareihin. Iltapäivisin oli usein luentotyyppistä opetusta mm. kaihista, glaukoomasta ja silmävammoista. Silmätaudeilla huomasi, kuinka suuresta potilasjoukosta onkaan kyse. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska oikeastaan kaikille tulee jossain vaiheessa kaihimuutoksia ja näön heikkeneminen aiheuttaa kenelle tahansa huolta ja haittaa päivittäistoiminnoissa. 

Viimeisen kokonaisen lääkisvuoden päättymistä juhlistimme klinikkaryhmäni kanssa hienossa ravintolassa kolmen ruokalajin menulla. Nyt on lääkistaipaleella jälleen yksi etappi saavutettu, kun viidennen vuoden oikeudet kilahtavat pian rekisteriin. Tämä viikonloppu kuluu rennosti ilman erityisiä velvollisuuksia ja maanantaina sitten kohti uusia haasteita terveyskeskustyössä. 

Toukokuu on täällä

Keuhkosairauksien kliininen jakso päättyi juuri sopivasti ennen viimeistä opiskelijavappua, jota vietettiin ajan henkeen sopivissa pienissä porukoissa. Etävapusta huolimatta hauskaa vappuohjelmaa oli tänäkin vuonna järjestetty ainejärjestömme TLK:n toimesta, kun saimme munkin ja siman äärellä seurata viihdyttävää Vappustreamiä. Ylimpää vuosikurssia on perinteisesti kutsuttu tädeiksi ja sediksi, ja siinä roolissa saikin pukea pitkästä aikaa Burana-haalarit päälle ja skoolata kuohuviinilasien äärellä pian päättyvää opiskelukevättä. 

Keuhkotautien kolmiviikkoisella jaksolla oppi hoitamaan keskeisimpiä perusterveydenhuollossa esiintyviä keuhkosairauksia kuten astmaa, keuhkoahtaumatautia ja pneumoniaa. Keskeisinä oppimistavoitteina oli niin ikään oppia tulkitsemaan spirometriaa ja PEF-seurantaa sekä tunnistamaan erikoissairaanhoitoa vaativia potilaita (mm. keuhkosyöpäepäilyt, tuberkuloosi, sarkoidoosi ja keuhkoparenkyymisairaudet). Jaksolla osallistuttiin osastokierroille, avustettiin bronkoskopioissa (keuhkoputkien tähystys), haastateltiin ja tutkittiin opetuspoliklinikkapotilaita sekä kuunneltiin röntgenmeetingejä. Kandeille enemmän tai vähemmän mieluisa "temppukortti" teki myös tällä jaksolla paluun. Sen vuoksi sairaalalla saikin kierrellä pyytämässä allekirjoituksia keuhkolääkäreiltä itsenäisesti tutkituista osastopotilaista ja osallistumisesta opetukseen. 

Keuhkotaudit oli edelliseen ihotautien jaksoon verrattuna selvästi itsenäisempi, sillä ryhmäopetuksia oli selvästi vähemmän ja omaehtoinen opiskelu oli siten keskeisemmässä roolissa. Tähän vaikuttaa varmasti se, että preklinikka-aikana on jo jonkin verran käsitelty keuhkosairausoppia. Tampereen lääkiksen opetussuunnitelmassa opinnot ovatkin hyvin pitkälle integroitu, minkä vuoksi esimerkiksi spirometrian tulkinnan perusteisiin päästään käsiksi jo fuksivuoden keväällä Hapen saanti -jaksolla. Tällöin klinikassa voidaan keskittyä aihealueen kertaamiseen ja syventämiseen. 

Jakson lopulla suoritettiin lyhyt tentti Moodlessa ja kuvayhteydellä Teamsin kautta. Tentin purkutilaisuudessa käytiin tentin oikeat vastaukset läpi ja ilahduttavasti koko klinikkaryhmäni oli läpäissyt tentin. Tässä kohtaa kevättä sitä pyrkii entistä kovemmin varmistamaan, ettei jää yhtään opintosuorituksia tai jaksopalautteita antamatta, sillä vaakakupissa on viidennen vuoden kesätyöoikeudet. 

Vielä ennen lukuvuoden päättymistä on silmätautien jakso, jonka aikana pidetään kovasti kuumotusta aiheuttava integroitu tentti. Siinä testataan lähes kaikki kevään aikana opetetut asiat (ihotaudit, keuhkotaudit, silmätaudit, geriatria, työterveyshuolto ja oikeuslääketiede). Lisäksi viimeisenä opiskelupäivänä on silmätaudeista suullinen tentti, joten kerrattavaa näin ollen vielä riittää. Vaikka en ole juuri koskaan kokenut hyötyväni erinäisistä muistisäännöistä, silti ilokseni huomasin, että spirometrian tulkinnassa on hieman yhtäläisyyttä sudokujen ratkaisemiseen: taulukon vaaka- ja pystyriveiltä katsotaan numeroita ja niiden perusteella tehdään päätelmiä. Ei siis ihme, että kovana sudoku-fanina se osoittautui keuhkojaksolla suosikkihommakseni. Nyt siis innolla odotan, mikä oppi silmätaudeilla minuun eniten vetoaa. Tsemppiä teille blogini lukijoille kevään viimeisiin koitoksiin!