Ohi syyskuu läpi innostavan lokakuun

Syyskuu kului nopeasti Ravinto-jakson oppeja sisäistäen ja mukavana vastapainona oheistapahtumiin osallistuen. Edellisen tutkimusjakson jälkeen ns. normaaliin arkeen palaaminen perinteisten tutoristuntojen, erinäisten ryhmätöiden ja farmakologian alkamisen kautta tuntui todella kivalta. Lääkkeiden vaikutusmekanismien opettelu tuo tunteen, että osaisi jo tietyissä tapauksissa määrätä itse lääkkeitä. Näin kävi yhdessä tutoristunnossa, kun sanoin, että "aloitetaanko statiinit (kolesterolia alentava lääke) vai pitäisikö ensin muuttaa ruokavaliota?" Siihen tutorimme korjasi, että tarvitaan ensiksi vähän lisää esitietoja... Ainakin opin, ettei pidä mennä asioiden edelle :)

Kurkistus syksyyn

Jaksoon kuului myös ravintoanamneesin tekeminen Tays:issa yhdelle osastopotilaalle, mikä tarjosi ripauksen käytäntöä ja opetti potilaan haastattelun perusteita. Omassa 11 hengen tutorryhmässäni sain haastatella potilasta yksin muiden haastatellessa pareittain. Ajattelin, että on hyödyksi jo näin lääkiksen alkuvuosina opetella kohtaamaan potilas itsenäisesti sekä harjoittelemaan luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomista hänen kanssaan. Haastattelu sujui mielestäni hyvin, vaikken kysymyksiä etukäteen ollutkaan valmistellut.

Jokasyksyinen Hunaja-cup eli kurssien välinen jalkapalloturnaus pidettiin tänä vuonna sateisessa ja koleassa säässä, mutta onneksi tämä ei paljoa menoa latistanut. Innokkaat kannustusjoukot ja pelaajat esittivät jälleen parastaan kentällä ja kentän laidalla. Itse osallistuin naisten otteluun, jossa fuksit haastoivat ylempikurssilaiset. Vaikka oma osuuteni oli lähes mitätön joukkueen kannalta, päihitimme fuksikurssin ja saimme nauttia urheilun tuomasta riemusta.

Starckin tytöt esiintulotanssissa

Fukseista luotiin medisiinareita Injektioissa, joissa me kakkoskurssilaiset toimimme rasteille viejinä ja yleisestä järjestyksestä huolehtien. Oma huturyhmämme, joka oli valinnut teemakseen Pohjois-Korean, suoriutui annetuista tehtävistä mallikkaasti. Hauskaa oli itse kullakin, ja erityisesti yksi mysteerinomainen käytännön tehtävä valkeni minulle vasta näin vuosi sen suorittamisen jälkeen. Onnistuneen rastikierroksen aikana kuulimme useita uhkauksia siitä, kuinka saamme varautua "kostoon" ensi keväänä Kandipotkijaisissa. Tarvitsee siis varmaan alkaa valmistautumaan, mitä vaan voi ensi toukokuussa olla edessä!

Hutu 13:n fuksit ja Pohjois-Korea

Lokakuu tuo mukanaan lähestyvän jaksotentin, sitä seuraavan seminaariviikon ja tämän jälkeen häämöttävän Hermosto-jakson, jota odotan jo nyt kovasti. Ennen lääkiksen alkua tutkin eräästä ihmisen fysiologian oppikirjasta hermoston rakennetta ja koettuani asian niin innostavaksi, tajusin oppineeni aivohermot ilman sen suurempaa perehtymistä asiaan. Toivottavasti tämän pohjalta on hyvä ponnistaa syvemmin hermoston saloihin. Sitä ennen minut kuitenkin pitää kiireisenä kuluvan jakson viimeiset metrit. Toivotan kaikille blogini lukijoille innostusta ja inspiraatiota syksyn pimeyteen!

Matkalla Arvolle

Pettymys

Yhdestä asiasta olen kokenut vääryyttä lääkisopintojeni aikana. Oppialallamme nimittäin esiintyy toisinaan suurta kilpailua sen suhteen, ketkä pääsevät osallistumaan tapahtumiin ja ketkä taas eivät. Ymmärrän sen, että halukkaita on enemmän kuin vapaita paikkoja, mutta mukaan pääsevien valinta toteutetaan mielestäni kohtuuttomalla tavalla. Valinta tuntuu suosivan niitä tiettyjä onnekkaita, jotka yhä uudelleen tulevat valituiksi kun taas toiset (johon minä muun muassa lukeudun) taas jäävät aina rannalle.

Jo viime keväänä olin kovin harmissani siitä, etten tullut valituksi Tampereen Lääkäripäiville samaan aikaan kun useat hehkuttivat sisäänpääsystään. Nyt syksyllä jouduin taas kohtaamaan suuren pettymyksen, kun en päässyt kauan haaveilemilleni Wuosijuhlille. Kummassakin tapauksessa tein parhaani, mutta Lyyti-sivusto ilmoitti tapahtuman olevan täynnä siinä vaiheessa kun sivu itselleni avautui. Eikä kyse ole siitä, ettenkö olisi nopea (100 metrin juoksussakin olen hyvin vikkelä reagoimaan laukaukseen ja irtoamaan telineistä) vaan netin ja tietokoneen terävyydestä. Koen tällä tavoin suoritettavat ilmoittautumiset todella epäoikeudenmukaisiksi, sillä ne edellyttävät supertehokkaita tietokoneita/mobiililaitteita joihin ei kaikilla ole varaa. Perinteinen jonotus testaisi paljon enemmän motivaatiota ja olisi osallistujille reilumpaa. Nyt paikat täyttyvät jopa sekunnissa ja kuukausien odotus murenee silmän räpäyksessä huolimatta siitä, kuinka paljon tahtoa ruudun toiselta puolelta löytyy. Mekko, laukku, kengät ja muut Wuosijuhlatamineet minulta olisivat jo löytyneet, kampaukseen ja meikkiin säästin kesätöissä. Ainejärjestömme täyttää 45 vuotta kuitenkin vain tänä syksynä ja sen kunniaksi järjestettävät erityisen hienot tasavuosijuhlat olisivat merkinneet itsellenikin niin paljon.

Ehkä vielä tulee aika, kun onni suosii minuakin. Sillä kerralla lupaan ainakin arvostaa sisäänpääsyäni todella suuresti, aivan kuten lääkikseen pääsyn suhteen tein. Tämä postaus oli minulta hieman avautumista pahasta mielestä, mutta kertoo siitä, ettei elämä lääkiksessäkään ole aina ruusuilla tanssimista.

Toogailua ja tilastointia

Syksyn ensimmäinen tentti on takanapäin ja lääketieteellisen tutkimuksen peruskäsitteet pitäisi olla nyt ainakin jollakin tasolla hallussa. Vaikka ryhmittäin tehtävät tutkimusraportit ja suullinen seminaarityö vielä siintävät edessä, on todella mukavaa päästä opiskelemaan jälleen aina yhtä kiehtovaa anatomiaa ja fysiologiaa. Maanantaina alkava jakso "Ravinto ja ravinnon hyödyntäminen" pitää sisällään ruoansulatusjärjestelmän toimintaa, ravitsemusta, farmakologiaa ja lisäksi potilaan tutkimisen osalta harjoittelemme ravintoanamneesin ottoa. Erittäin mieluista asiaa on siis tulossa, ainakin jos vertaa artikkeleiden analysointiin ja taulukoiden tulkitsemiseen...

Alkanut syyslukukausi on ollut aika hektistä aikaa koulukiireiden ja vapaa-ajan tapahtumien vuorotellessa. Uudet fuksit on otettu ilolla vastaan ja me kakkoskurssilaiset hutut olemme koettaneet järkätä heille mahdollisimman paljon oheisohjelmaa tutustumisen ja yhteishengen luomiseksi. Fuksien ensimmäisenä kouluaamuna muodostimme samanlaisen kunniakujan kuin muistan itse kulkeneeni aplodien saattelemana viime vuonna. En olisi uskonut, kuinka paljon se paitsi fuksina merkitsi, myös toisena opiskeluvuotena kunniakujaa muodostamassa. Iloisten ja toisinaan yllättyneidenkin ilmeiden näkeminen sai itsellekin hymyn huulille. Tutustumissanojen jälkeen päivä jatkui huturyhmittäin koulua esitellen ja paikkoja kierrellen. Illalla osallistuin fuksien tutustumisillassa ohjelmanumeroon, jossa yhdestä hutusta esitettiin vuorotellen tosi väittämä. Oma väitteeni oli, että olen laulanut Turkin radiossa yleisön kannustaessa villisti! Muutoin ilta menikin saman kaavan mukaan kuin viime vuonna, paitsi että fuksit rikkoivat ylivoimaisesti viime vuotisen Tampere-talo-maratonin osallistujaennätyksen. Jo siitä pystyy vetämään johtopäätöksen, että innokas ja aktiivinen kurssi on kyseessä.

EYOF Turkin Trabzonissa 2011 ja Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla :D

Edellisviikon aikana juhlittiin kahdet bileet, minkä vuoksi loppuviikosta alkoi olla jo aika väsynyt. Tiistain avajaisbileet olivat ihan kivat, mutta fokus oli kuitenkin täysin torstain toogabileissä. Näitä lakanapippaloita oli pitkään odotettu ja odotus palkittiin jälleen huikeilla juhlilla antiikin Kreikan teemalla. Ennen bileitä etkoiltiin mukavasti hutuporukalla ennen siirtymistä bussikuljetuksella juhlapaikalle. Toogabileet ovat omasta mielestäni aina ylitse muiden kun yksittäisiä bileitä arvostellaan, onneksi niitä on vielä useat opiskeluaikanani edessä.

Tämä viikko onkin ollut lähes päinvastainen edelliseen nähden, sillä lähestyvä tentti pakotti istumaan hiljaisessa lukusalissa tenttiartikkeleihin ja teoriapuoleen syventyen. Myös illat kuluivat kotona opiskellen ja tenttiin valmistautuen. LTT-tentti jännitti eri tavalla kuin ennen, koska se oli aineistopohjainen ja lisäksi olin kuullut joidenkin ylempien kurssien korkeasta reputtamisprosentista. Tentti kuitenkaan ei tuntunut mitenkään kovin pahalta, mutta oikeiden vastauksien oikeellisuudesta ei tässä tentissä pysty olemaan yhtä varma kuin perinteisissä tenteissä. Tenttisauna olikin rento tilaisuus jättää tenttiajatukset taka-alalle ja pitää ansaittua taukoa lukemisesta.
Innolla taas uuteen viikkoon!