Ihan kandina

Torstaina kevään viimeisen tentin jälkeen sai hyvillä mielin aloittaa kesäloman vieton tuoreena lääketieteen kandidaattina. Vanhenemistentti tuntui helpolta ja kirjoitettavaa riitti myös tenttipaperin kääntöpuolelle, koska tentti testasi sopivasti jakson ydinasioita. Kaatumiseen altistavia vanhenemismuutoksia sekä sairauksia, muistisairauden ja hyvänlaatuisten muistivaikeuksien erottamista toisistaan, dementiaa ja vanhuksen moniammatillista hoitoa tentissä pohdittuani minusta tuntui helpottuneelta palauttaa tenttipaperit ja saada samalla kolmasosa lääkiksestä täyteen. Kuinka kaksi ensimmäistä lääkisvuotta on voinut mennä näin nopeasti!

Lääkiksessä ei tehdä varsinaista kandidaatin työtä eikä suoriteta kandidaatin tutkintoa. Kahden opiskeluvuoden jälkeen saamme kuitenkin käyttää arvonimeä lääketieteen kandidaatti (LK), kunhan kaikki opintosuoritukset on hyväksyttyinä opintorekisterissä. Täysin virallista tämä kandiksi nimittäminen ei tästä syystä vielä ole, mutta minulle ei (tietääkseni) jäänyt näiltä kahdelta vuodelta opintorästejä suorittamatta ja uskon vahvasti, että tämä viimeinenkin tentti meni kunnialla läpi.

Kandin arvonimen saavuttaminen ei tuntunut minusta aluksi todelta, mutta viimeistään kandijuhlassa tämä titteli alkoi iskostua mieleen. Vietimme perjantaina kurssin kesken kauan odotettua Kandijuhlaa Hotelli Tornissa Tampereella. Kandijuhlassa nautimme upean kolmen ruokalajin illallisen ja muistelimme kulunutta kahta opiskeluvuotta arvokkaasti puheiden ja valokuvien muodossa. Juhlan päivämäärä oli jo itsessään muistamisen arvoinen, sillä tasan kaksi vuotta sitten 18.5.2016 puursimme lääkiksen pääsykokeissa kovalla taisteluasenteella. Liki pitäen kaksi vuotta sitten alkoikin aivan uusi aikakausi, joka on tuonut elämälle ihan uuden suunnan.

Juhlahumun lomassa pysähdyin miettimään, mitä kandina olo oikeastaan minulle tarkoittaa. Kandin statuksen saaminen merkitsee minulle ennen kaikkea luottamista omiin taitoihin ja askelta kohti entistä isompia haasteita lääketieteen saralla. Kandijuhla toimi hienona välietappina valitsemallani uralla ja ystävien kanssa yhdessä juhlistaminen teki siitä itselleni todella merkityksellisen.

Vaikka olen ylpeä uudesta kanditittelistäni, voi sillä toisaalta olla myös kääntöpuolensa. Kandiksi nimittäminen nostaa opinnoissa lääketieteellisen osaamisen vaatimustasoa. Kandin kun luonnollisesti oletetaan osaavan jo huomattavasti enemmän kuin opintojen alussa oleva lääketieteen ylioppilas. Tämä voi lisätä jonkin verran suorituspaineita, vaikka oppimassa tässä vielä pitkälti ollaan. Uusi LK-nimineula lääkärintakin rintapielessä ei vielä tee minusta lääketieteen asiantuntijaa vaan vasta kehittyvän nuoren lääkärinalun.

Odotan tulevaa kolmatta lääkisvuotta jo nyt innolla, koska opinnot muuttuvat selvästi aiempaa kliinisemmiksi. Muista lääkiskaupungeista poiketen preklinikka jatkuu meillä vielä 1,5 vuoden ajan, mutta potilaskontakteja tulee silti kasvavissa määrin eteen kolmannesta vuodesta lähtien. Ennen uuden lukuvuoden alkamista on kuitenkin mukava hetkeksi hengähtää oppikirjojen ääreltä ja palata sitten elokuussa levänneenä takaisin opintojen pariin. Kesän vietän tuttuun tapaan urheilukentillä, Mehiläisessä sekä oman alan harjoittelussa Taysissa. Näistä lisää myöhemmin. Toivotankin kaikille lukijoilleni ihanaa ja aurinkoista kesää, palaillaan!

Pääsykokeen kynnyksellä

Lääkiksen pääsykoe vuosimallia 2018 lähestyy kovaa kyytiä ja kokeeseen osallistujat varmaan jo miettivät, kuinka käyttää mahdollisimman tehokkaasti vielä nämä viimeiset päivät ennen suurta koitosta. Tässä vaiheessa työ rupeaa olemaan jo tehty, eikä enää kannata opiskella ainakaan kovin pitkää päivää. Omasta kokemuksesta (yht. kolme hakukertaa) suosittelen keventämään tahtia esimerkiksi kahteen tai kolmeen tuntiin päivässä. Tärkeintä on kuitenkin mennä sen valmistautumisen mukaan, jonka itse kokee itselleen sopivammaksi.

Omasta pääsykoeajastani on jo kulunut pari vuotta, mutta ajattelin silti jakaa omat vinkkini viimeisten päivien varalle. Kaksi vuotta sitten viimeisten päivien tavoitteenani oli urheilutermein herkistellä osaaminen ja mieli huippukuntoon. Pari-kolme päivää ennen koetta laskin opiskelutunnit suunnilleen kolmeen tuntiin kertaillen erilaisia laskutyyppejä fysiikasta ja kemiasta. Vanhat pääsykokeet ja simuloidut kokeet olin käynyt läpi jo aiemmin, mutta palasin vielä tärpeiksi luokittelemiini tehtäviin. Tässä vaiheessa en opiskellut enää mitään uutta, vaan luotin siihen, että olin laskenut riittävän monipuolisesti erilaisia tehtäviä kuluneiden kuukausien aikana. Pääsykoe osaa kuitenkin joka kerta aina yllättää.

Viimeisinä päivinä koin myös tärkeäksi rentoutua ja levätä. Lepo toteutui pääosin lukutunteja vähentämällä, mutta rentoutumiseen käytin treenejä ja esimerkiksi kaupoissa kiertelyä. Tänne Tampereelle avautui muuten huhtikuussa uusi kauppakeskus Ratinaan, jossa itsekin olen pyörähtänyt jo useampaan otteeseen. Tänäänkin itse asiassa viihdyin Periscopen terassilla ystävän kanssa useamman tunnin kääntämässä ajatuksia pois ensi viikon tentistä. Mukava lämpöaaltokin hellii tällä hetkellä ja tenttiin valmistautumisen ohella on tullut elettyä kuin viimeistä kesäpäivää. Aamuisin, kun lämpötila on ollut vielä liian alhainen, olen lukenut sisätiloissa vanhenemisesta ja vanhenemismuutoksista. Iltapäivällä olen jättänyt luentokalvot ja tutormuistiinpanot täysin ja siirtynyt ulos ottamaan aurinkoa. Melkein kuin olisi jo lomalla!

Periscopen maisemat

Pääsykoetta edeltävänä päivänä kertasin vielä ihmisbiologian muistiinpanotärppini, mutta tähän kului ehkä tunti tai kaksi. On makuasia, haluaako enää viimeisenä päivänä opiskella, mutta omalla kohdalla se auttoi pääsemään vireeseen. Itselleni ei olisi sopinut lopettaa opiskelua useampaa päivää ennen pääsykoetta, olisin vain aiheuttanut turhaa pelkoa asioiden unohtamisesta ja laskurutiinin katoamisesta. Edellisenä päivänä luettu detalji jää minulla aina hyvin mieleen ja muistan ainakin yhden pisteen saaneeni kokeessa juuri edellisen päivän pikakertauksella. Tämä edellisen päivän kevyen kertaamisen hyöty on ollut huomattavaa myös itse lääkiksen tenteissä.

Pääsykoetta edeltävänä päivänä aloin tuntea ensimmäistä kertaa jännitystä, jota sain kuitenkin sopivasti purettua urheilukentällä nopeustreenissä. Muuten vietin iltapäivän kuin minkä tahansa muunkin eli katsoin televisiota ja menin normaaliin aikaan nukkumaan. Vaikka uni ei ihan helpolla tahtonut tulla, yritin olla sen suuremmin miettimättä koetilannetta ja eteen tulevia kysymyksiä. Helppoa se ei todellakaan ollut, mutta pääsykoeaamuna taistelutahto oli jo niin korkealla, että koin olevani valmis kaikkeen eteen tulevaan. Sain syötyä hyvän aamiaisen ja energiatasot olivat kohdallaan. Fiilis oli kaikin puolin hyvä. En halunnut panikoida ennen koetta käytävillä parveilevien muiden kokelaiden kanssa, vaan tarkkailin tilannetta vähän syrjemmällä. Vähän kuin ennen tärkeää urheilusuoritusta keskityin vain omaan tekemiseen ja jätin muiden paniikkia lietsovat puheet omaan arvoonsa. Tiesin tehneeni KAIKEN mahdollisen ja se toi minulle voimaa.

Aamupäivän hyppytreeni 12.5.2018

Pääsykoepäivä on jännittävä ja suorastaan pelottavakin niin ensimmäistä kertaa osallistuville kuin kokeneimmillekin hakijoille. Valuuko vuoden työ taas hukkaan epäonnistuessa? Näistä tuntemuksista voi lukea aikaisemmista blogiteksteistäni http://followingmystar.blogspot.fi/2016/07/taipaleeni-laakikseen.html. Missään vaiheessa kokeen aikana ei tule luovuttaa, vaikka paniikki alkaisi jyskyttää takaraivossa. Jos tänä vuonna pääsykoe on vaikea, se on vaikea kaikille muillekin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata. Kunhan tekee parhaansa ja pyrkii olemaan  kiireestä huolimatta tehtäviä tehdessään mahdollisimman huolellinen, voi tyytyväisenä palauttaa oman nippunsa koeajan päättyessä valvojille. Ja sitten alkaa The kesä!

Oikein paljon tsemppiä kaikille lääkikseen pääsykokeisiin osallistuville! Luottakaa itseenne ja menkää hyvällä mielellä suorittamaan se ainoa pieni este eli pääsykoe, joka teidän ja unelmien opiskelupaikan välissä enää on.

Ilonpirskahduksia

Toista lääkiswappuani sain viettää huolettomasti mukavien ihmisten seurassa. Aivan yhtä aktiivisesti en ehtinyt tapahtumiin osallistumaan kuin edellisenä vuonna, mutta pääsin silti onneksi nauttimaan opiskelijawapun erityislaatuisesta tunnelmasta. Vaihtelevasta säästä huolimatta wappuun kuului paljon ilonaiheita, kun yhteisen tekemisen lisäksi opiskelun ja treenien yhdistäminen on sujunut varsin onnistuneesti.

Omalla kohdallani wappu alkoi näytelmäkerho Pseudon musikaalilla, jota olin torstai-iltana katsomassa. Piraattipäiväkirjat-näytelmä yllätti positiivisella tavalla lahjakkailla roolisuorituksillaan, hienoilla puvustuksillaan ja tanssiesityksillään. Musikaalin eteen tehty suuri työ näkyi ammattimaisessa lopputuloksessa. Aika kului kuin siivillä peräti 3-tuntista esitystä seuraten ja samalla rentouduin hyvin 8-tuntisesta koulupäivästä saaden heti (wappu)lomamoodin päälle.

Perjantaina heti aamusta aloin tehdä ensimmäistä lääkärinlausuntoani, joka kuului pakollisena osasuorituksena tähän jaksoon. Tarkoituksena oli laatia lausunto eläkkeensaajan hoitotukea varten annettujen epikriisien pohjalta. Huolelliseen tekemiseen kului minulla kuitenkin tarpeettoman kauan aikaa, mutta tehtävänä se oli opettavainen ja käytännönläheinen. Tyytyväisenä lausunnon palauttamisesta lähdin tekemään loikka- ja kinkkatreeniä, joka osoitti parempia merkkejä teknisestä suorittamisesta kuin tänä keväänä tähän asti. lllalla vielä pidettiin työpaikkani kevätjuhlat, jossa iloisissa wapputunnelmissa kuuntelimme live-bändin esitystä, nautimme yhdessä ruoka- ja juomatarjoilusta ja juttelimme paljon sellaisista asioista, joista työajalla ei ehdi keskustella. Mukava iltatilaisuus toimi hyvänä yhdistävänä ja ilmapiiriä kohottavana tekijänä meidän koko moniammatillisessa työporukassa.

Lauantaiaamu kului opiskellessa tämän jakson luentojen sisältöä ja seuraavan tutoristunnon oppimistavoitteita. Iltapäivän voimatreenissä valmentajani pisti minut aika koville, sillä painoja lisättiin tankoon ihan maksimisuoritukseen asti. Ainakin treenistä sai mahdollisimman kehittävän, kun ei päästä itseään turhan helpolla. Olen havainnut, että yksin puntteja nostellessa meinaa helposti olla liian armollinen eikä välttämättä uskalla latoa yhtä isoja painoja. Kyykkäämisen jälkeen ohjelmassa oli vielä kontrastina puolikyykkyhyppyjä ja vauhditonta pituutta. Voi varmaan arvata, ettei viimeisessä sarjassa ollut enää kovin tuoreet jalat. Latasin tästä viimeisestä suorituksesta myös videon Instagramiin.

Lauantai-iltana oli vuorossa wapun ajan eniten odottamani tapahtuma Wappusitsit, jotka toteutettiin tänä vuonna 80-luvun teemalla. Värikkäisiin jumppavaatteisiin ja haalareihin pukeutuneena siirryttiin hauskasti ajassa taaksepäin vuoden 1988 wappusitseille. Perinteisen sitsaamisen lisäksi viihdyttävät ohjelmanumerot värittivät juhlimista sitsilaulubingon ja juomapelin ohella. Jatkoilla soi vanhempi musiikki ja nykymusiikki mukavasti sopusoinnussa aamun pikkutunneille saakka.

Sunnuntain pidin wappujuhlinnoista väsyneenä lepopäivänä treeneistä. Maanantaina vappuaattona oli koululla wapunavaus, jossa varadekaani piti humoristisen vapputeemaisen puheen samaan aikaan kuin söimme munkkeja ja joimme simaa. Wapunavauksen jälkeen koululta lähti kulkue viemään potilassänkyjä kerhotilallemme Amokselle, mutta itse jätin tämän väliin ja lähdin avaustilaisuudesta suoraan Pirkkahallille. Riittävän verryttelyn jälkeen kipeytyneet lihakseni antoivat myöden ottaa muutaman terävän telineistä lähdön. Edellisen jakson Hyökkäys ja puolustus tenttitulokset valmistuivat myös sopivasti vapuksi ja sain iloisia uutisia tenttiin liittyen. Vaikka meillä Tampereen lääkiksessä ei arvosanoja jaeta, saa tenttipisteet halutessaan kuulla kysymällä. Tällä kertaa halusin tietää osuiko oma tuntemukseni hyvin menneestä tentistä kohdilleen ja pisteet 35/40 sieltä ropsahtivat!

Vappuaaton iltana kokoonnuimme ystäväporukallani Koskipuistoon ja kiertelimme keskustassa fiiliksen mukaan muita kavereita tavaten. Hyvissä ajoin ennen puoltayötä kokoonnuimme seuraamaan teekkareiden lakitusta Konsulinsaarella ja lähettyvillä lääkiksen vuoden fuksi stetaroi toisen patsaan. Hämeensillan remontin vuoksi tilaisuus tuli siirtää toiseen paikkaan keskustassa, mutta se ei kuohuviiniroiskeiden määrästä päätellen juhlivaa wappukansaa haitannut.

Vappupäivän sateisuus ja viileys karkottivat jonkin verran yleisöä Koskenrannasta teekkarikasteen luota ja sen havaitsi myös lääkiksen järjestämän potilassänkyviestin osalta. Lääkiksen piknik siirrettiin Amos-klubille Sorsapuiston sijasta, mutta se jäi minulta väliin aamulla puhjenneen flunssan vuoksi. Entisenä teekkarina ja teekkarilakkia kantavana minua kiinnosti seurata teekkareiden touhuja, mutta ulkona värjöttely flunssaisena ei pidemmän päälle tuntunut enää kovin hyvältä vaihtoehdolta. Väsyneenä mutta onnellisena palailin kotiin loppuviikon uudet haasteet ilonaiheineen jo mielessä. Reipasta loppuviikkoa!