Ihan kandina

Torstaina kevään viimeisen tentin jälkeen sai hyvillä mielin aloittaa kesäloman vieton tuoreena lääketieteen kandidaattina. Vanhenemistentti tuntui helpolta ja kirjoitettavaa riitti myös tenttipaperin kääntöpuolelle, koska tentti testasi sopivasti jakson ydinasioita. Kaatumiseen altistavia vanhenemismuutoksia sekä sairauksia, muistisairauden ja hyvänlaatuisten muistivaikeuksien erottamista toisistaan, dementiaa ja vanhuksen moniammatillista hoitoa tentissä pohdittuani minusta tuntui helpottuneelta palauttaa tenttipaperit ja saada samalla kolmasosa lääkiksestä täyteen. Kuinka kaksi ensimmäistä lääkisvuotta on voinut mennä näin nopeasti!

Lääkiksessä ei tehdä varsinaista kandidaatin työtä eikä suoriteta kandidaatin tutkintoa. Kahden opiskeluvuoden jälkeen saamme kuitenkin käyttää arvonimeä lääketieteen kandidaatti (LK), kunhan kaikki opintosuoritukset on hyväksyttyinä opintorekisterissä. Täysin virallista tämä kandiksi nimittäminen ei tästä syystä vielä ole, mutta minulle ei (tietääkseni) jäänyt näiltä kahdelta vuodelta opintorästejä suorittamatta ja uskon vahvasti, että tämä viimeinenkin tentti meni kunnialla läpi.

Kandin arvonimen saavuttaminen ei tuntunut minusta aluksi todelta, mutta viimeistään kandijuhlassa tämä titteli alkoi iskostua mieleen. Vietimme perjantaina kurssin kesken kauan odotettua Kandijuhlaa Hotelli Tornissa Tampereella. Kandijuhlassa nautimme upean kolmen ruokalajin illallisen ja muistelimme kulunutta kahta opiskeluvuotta arvokkaasti puheiden ja valokuvien muodossa. Juhlan päivämäärä oli jo itsessään muistamisen arvoinen, sillä tasan kaksi vuotta sitten 18.5.2016 puursimme lääkiksen pääsykokeissa kovalla taisteluasenteella. Liki pitäen kaksi vuotta sitten alkoikin aivan uusi aikakausi, joka on tuonut elämälle ihan uuden suunnan.

Juhlahumun lomassa pysähdyin miettimään, mitä kandina olo oikeastaan minulle tarkoittaa. Kandin statuksen saaminen merkitsee minulle ennen kaikkea luottamista omiin taitoihin ja askelta kohti entistä isompia haasteita lääketieteen saralla. Kandijuhla toimi hienona välietappina valitsemallani uralla ja ystävien kanssa yhdessä juhlistaminen teki siitä itselleni todella merkityksellisen.

Vaikka olen ylpeä uudesta kanditittelistäni, voi sillä toisaalta olla myös kääntöpuolensa. Kandiksi nimittäminen nostaa opinnoissa lääketieteellisen osaamisen vaatimustasoa. Kandin kun luonnollisesti oletetaan osaavan jo huomattavasti enemmän kuin opintojen alussa oleva lääketieteen ylioppilas. Tämä voi lisätä jonkin verran suorituspaineita, vaikka oppimassa tässä vielä pitkälti ollaan. Uusi LK-nimineula lääkärintakin rintapielessä ei vielä tee minusta lääketieteen asiantuntijaa vaan vasta kehittyvän nuoren lääkärinalun.

Odotan tulevaa kolmatta lääkisvuotta jo nyt innolla, koska opinnot muuttuvat selvästi aiempaa kliinisemmiksi. Muista lääkiskaupungeista poiketen preklinikka jatkuu meillä vielä 1,5 vuoden ajan, mutta potilaskontakteja tulee silti kasvavissa määrin eteen kolmannesta vuodesta lähtien. Ennen uuden lukuvuoden alkamista on kuitenkin mukava hetkeksi hengähtää oppikirjojen ääreltä ja palata sitten elokuussa levänneenä takaisin opintojen pariin. Kesän vietän tuttuun tapaan urheilukentillä, Mehiläisessä sekä oman alan harjoittelussa Taysissa. Näistä lisää myöhemmin. Toivotankin kaikille lukijoilleni ihanaa ja aurinkoista kesää, palaillaan!