My day (22.11.2018)

Time really flies! Edellisestä My day-tyyppisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta. Marraskuu on onneksi jo melkein selätetty ja kiireestä huolimatta olen saanut nauttia muutamista aurinkoisistakin päivistä. Vielä hetken jaksaa tsempata ennen odotettua juhlakauden alkua. Pidemmittä puheitta, tämä torstai oli itselleni varsin tapahtumarikas ja ajattelin jakaa sen  lyhyesti teidän kanssanne.

Torstaipäiväni sujui kutakuinkin näin:

Klo 6.57 herään, teen aamutoimet ja kertaan vielä hetkisen tartunnan torjunnan teoriaa ennen aamun ryhmätyötä. Huhujen mukaan työn alussa olisi pieni kirjallinen testi, joka mittaisi ennakkotehtävien tekoaktiivisuutta. Tällä viikolla oli poikkeuksellisesti vain yksi tutoristunto, koska aamun Team based learning-harjoitus korvaa yhden istunnon. Ainakin seuraavaa purkua varten on hyvin aikaa lukea oppimistavoitteiksi tulleista hengitystieinfektioista.

Klo 7.46 syön rauhassa aamupalaa, jonka jälkeen jää vielä aikaa kerrata infektiopotilaan tutkimisen käytäntöjä. Lähden hyvissä ajoin kouluun ja hyvilläni siitä, ettei auton tuulilasia tarvitse tänään raapia liikkeelle lähtiessä. Hitmix soi tämän aamun matkamusiikkina.

Klo 8.32 saavun koululle ja juteltuani hetken kaverini kanssa menemme odottelemaan ryhmätyön alkua "Juusto-salin" eteen Taitokeskuksessa.

Klo 10.55 tartunnan torjunta-työ päättyy. Takana on monipuolinen kattaus multiresistenteistä bakteereista ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisystä tavanomaisin ja kosketusvarotoimin. Teoriaa ja käytännön harjoittelua on integroitu harjoitukseen sopivasti ja pääsemmekin desinfioimaan käsiämme valehtelematta ainakin toistakymmentä kertaa.

Klo 11.02 menen kavereiden kanssa syömään ja alan valmistella tätä postausta kirjaston leppoisilla nojatuoleilla. Jotta aika ei kulu ainoastaan blogin ylläpitämiseen, kaivan luentokalvot esiin ja uppoudun niiden maailmaan loppuajaksi.

Klo 13.00 alkaa päivän toinen ryhmätyö Taysissa infektiotautien osastolla. Tätä ennen haemme ryhmäni kanssa sairaalan uumenista lääkärintakit ja harhailemme sairaalan käytävillä epävarmana kandilaumana oikeaan paikkaan. Anamneesi ja status-ryhmätyössä haastattelemme pareittain infektiotautia sairastavaa potilasta ja teemme tarvittavat kliiniset tutkimukset. Kotitehtäväksi jää sairauskertomuksen kirjoittaminen kyseisestä potilaasta, minkä vuoksi huolellinen esitietojen kysyminen ja tutkiminen oli ensisijaista. Tämä on ensimmäinen epikriisi, jonka kandina pääsemme laatimaan, joten uutta ja jännittävää on taas luvassa.

Klo 15.07 Käytännön harjoitus sairaalalla on ohitse ja päivä opiskelujen osalta lähes paketissa. Ajan koulupäivän jälkeen suoraan lähi-urheilukentälle tekemään juoksuharjoitusta. Päivä jo hämärtää ja siksi päädyn tekemään treenin mahdollisimman ripeästi lyhyillä palautuksilla. Ohiajavien autoilijoiden kummastuneista katseista päätellen oli varsin erikoista juosta tähän aikaan vuodesta pikkupakkasella vetoja pipo päässä ja piikkarit jalassa.

Klo 16.23 saan treenin päätökseen ja ajan kotiin väsyneenä, mutta illan ohjelmasta innostuneena. Vaikka houkutus olisi jättää opiskelujutut tältä päivältä tähän niin alana hahmotella sairauskertomusta ja kerrata sen yleiset piirteet malliepikriisistä.

Klo 16.51 opiskelut saavat illan kiireiltä riittää ja on aika vaihtaa vapaalle. Illalla pidetään kandiseuran pikkujoulut, joihin alan valmistautua suihkun, meikin ja pukeutumisen kautta. Pikkujoulut on yksi talven suosikkitapahtumistani, joten en pysty peittelemään hyvätuulisuuttani. Edeltävästi kokoonnumme kaveriporukalla etkoilemaan ja viettämään omia pikkujoulujamme.

Klo 18.35 lähdemme yhdessä bussilla pikkujoulupaikalle. Ohjelma pikkujouluissa on samanlainen kuin joka vuosi: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, tanssijat sekä bändi viihdyttävät ja katsotaan hassunhauska video kandielämästä. Vietän kivan illan ystävieni kanssa ja nautin opiskelijaelämän suomasta vapaa-ajasta.

Klo 23.17 tulen kotiin ja menen mahdollisimman pian nukkumaan. Liikaa en halua univelkoja keräillä, sillä huomenna on vuorossa vielä työpaikkani pikkujoulut. Tähtiareenalla Pirkkahallissa vietämme Iskelmäpikkujoulua taatusti iloisissa merkeissä. Sitä ennen on kuitenkin vielä huomenaamulla seminaari, jossa on pakollinen läsnäolo. Hyvää yötä!

Kuukausista julmin?

Marraskuinen masis pahimmillaan. Aika ei vain tahdo riittää mihinkään. Opiskelu tuntuu raskaalta, treenitkin sujuvat huonosti. Tuntuu, että kaikki muut ehtivät mitä vaan, opiskelun ohessa reissata ja bilettää. Itse en voisi kuvitella jättäväni tutoristuntoa väliin vapaa-ajan takia. Jos sen tekisin, tuskin pääsisin edes jaksotentistä läpi. Minulla kun opiskelu vaatii äärimmäisen kovaa työtä, ainakin nyt infektioita ja mikrobilääkkeitä opiskellessa. Joudun usein kieltäytymään kaveritapaamisista, illanvietoista ja muista kivoista jutuista. Tätä ei kuitenkaan missään tapauksessa kehtaa julkisesti tunnustaa. Lukeminen ei tunnu hyväksyttävältä syyltä olla pois ellei nyt juuri seuraavana päivänä satu olemaan tentti tai muu rinnastettava tilaisuus. Miksi? Lääkiksessä lukeminen on suorastaan välttämätöntä, koska näin valtavia tietomääriä en usko kenenkään pystyvän hallitsemaan pelkästään luennoilla tai ryhmäopetuksissa kuuntelemalla.

En ole juuri koskaan kuullut selitykseksi, että täytyisi lukea tai opiskella, minkä vuoksi aikaa ei ole kaveriporukalla lähteä viettämään aikaa. Hyväksyttävä syy on mikä tahansa muu: työssäkäynti, harrastukset, päällekkäiset menot jne. Kuitenkin se toiminta, joka vie lähemmäksi kohti tavoitetta eli itse unelma-ammattia ei kelpaa. Omalla kohdallani vähintäänkin puolet niistä kerroista, jolloin olen ilmoittanut esteestä, on johtunut lukemisesta. Koska tätä poissaolon syytä ei ole lääkiksessä tapana kertoa, en ole sitä myöskään pitänyt aiheellisena mainita. Mielestäni siinä ei silti ole mitään hävettävää, että haluaa käyttää aikaa huolella oppimiseen ja yrittää painaa mieleensä uusia asioita.

Muistan kun pääsykokeisiin lukiessa lähes kilpailtiin siitä, kuka sai eniten kokoon lukutunteja päivässä. Nyt taas tuntuu olevan ihailtavaa se, kuka vähimmällä vaivannäöllä saa oppimistavoitteet haltuunsa. Pohjimmiltaan opiskelu onkin vähän kuin kilpailu, jossa fiksuimmat ja parhaimman muistikapasiteetin omaavat nähdään lähes superyksilöinä. Esimerkiksi opiskelija-aktiiveja katsotaan ylöspäin, koska he ehtivät koulun ohella tekemään huimasti töitä muiden hyvinvoinnin, opiskelun ja oheistoiminnan hyväksi. Itsekin arvostan näitä monitaitavia henkilöitä, joilla aikaa ja intoa riittää opiskelun ulkopuolellakin. Voi, kun itsekin saisin sitä energiaa opiskeluun, urheilun harrastamiseen ja silloin tällöin töissä käymiseen.

Training longjump - reality

Opiskelu on, ja tulee jatkossakin olemaan aina se tärkein ja ensisijaisin asia. Muut tulevat vasta sen jälkeen, jos ylijäämäaikaa vielä jää. Treenatessa koen jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, että hukkaan hyviä lukutunteja pelkästään vaatimattomaan harrastukseeni. Kiire lukemaan on lähes päivittäistä, vaikka tenttiin olisi viikkojakin aikaa. Lääkisopiskelijoiden arkea kaikessa loistossaan ja kurjuudessaan. Opiskelen joka viikonloppu, koska arkena tehty työ ei vaan minulle riitä. Herään joka aamu aikaisin lukemaan, jotta lukutunteja ehtii koulun lisäksi kertyä riittävästi. Vasta iltaisin annan luvan jättää kirjat ja luentokalvot syrjään, koska lepoakin ihminen tarvitsee. Lukemista aion kuitenkin jatkossakin ihan rehellisesti pitää tarpeeksi hyvänä syy jättäytyä pois tapahtumista, koska kuitenkin oppimassa täällä ollaan!

Hello November!

Marraskuu ja kolmas lääkisvuosi on jo hyvässä vauhdissa. Takana ovat Ennaltaehkäisy sekä Neste- ja Elektrolyyttitasapaino -jaksot. Tällä hetkellä menossa on Infektio-jakso, joka on vienyt opintoja entistä kliinisempään suuntaan. Lukemista on paljon ja olenkin joutunut kiinnittämään ajankäyttööni entistä enemmän huomiota.

Tänä syksynä opiskelutekniikat ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan. Lienee sanomattakin selvää, että suurin työ oppimisen eteen tehdään omalla ajalla eikä esimerkiksi luentosalissa/tutoristunnoissa. Luennoilla ja tutoreissa nostetaan esille, mitä kaikkea seuraavaksi tulisi oppia. Näiden suuntaviivojen perusteella alkaa vasta varsinainen työ, joka johtaa tiedon omaksumiseen ja asiasisältöjen haltuun ottamiseen.

Toisinaan olen vähän liian pakkomielteinen opiskeluaikojen suhteen, enkä tahtoisi venyttää taukoja suotta liian pitkiksi. Osa kavereistani ehkä tunnistaakin minut henkilönä, joka ruokatunnilla tylsästi muistuttaa, että "vielä olisi hyvää aikaa lukea ennen luentoa". Tämä perustuu omaan oppimisideologiaani, jossa luennot luovat pohjan kaikelle oppimiselle. Kaikista tehokkainta omalle luento-oppimiselleni nimittäin on, että ehdin lukea luennon sisällön jo ennen luentoa. Tällöin luennon seuraaminen helpottuu ja tiedän paremmin, mitä on luvassa. Aina näin ei tosin käy ja luentomateriaali julkaistaan vasta luennon jälkeen, jolloin luentoa tulee kuunnella perinteisellä tavalla.

Sushilla relaamassa

Tutoristuntojen osalta opiskelutekniikkani on muuttunut kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Olen aina tehnyt muistiinpanoja valmistautuessani seuraavan istunnon purkuun, mutta nyt kolmantena vuotena olen myös oikeasti opetellut ne. Riittävällä kertauksella pyrin siihen pisteeseen, ettei minun välttämättä tarvitse silmäillä muodostamiani lauseita tai avainsanoja tietokoneen ruudulta. Tämä oppimismuoto lähti käyntiin siitä, kun eräällä jaksolla päätimme ryhmän kesken purkaa oppimistavoitteet ilman muistiinpanoja. Ei aikaakaan kun huomasin tämän oppimistavan sopivan minulle todella hyvin. Oppimistavoitteiden kertominen omin sanoin opettaa paljon paremmin kuin suoraan muistiinpanoista ääneen lukeminen. Tilanne on vastaavanlainen kuin tentissä, jossa ei luonnollisesti ole mitään muistiinpanoja mukana. Minulla ei silti ole mitään sitä vastaan, että muistiinpanoja "luntataan" ja yleensä se on myös tarpeen oppimisen tukena. Tutoristunnot ovat Tampereen lääkiksen preklinikassa tärkeä oppimismuoto ja suotuisimman oppimismuodon löytäminen voi olla pitkänkin harjoittelun tulos.

Tampereen lääkiksen "erikoisuutena" ovat myös kolme kertaa vuodessa pidettävät Karttuvan tiedon testit (KT-testit), jotka ovat samat kaikille vuosikursseille. KT-testeissä jokainen vastaa 175:een monivalintakysymykseen, joissa on yksi parhaiten sopiva vaihtoehto. Vääristä vastauksista menee miinusta, joten liikaa ei kannata alkaa arvailemaan. Näillä testeillä nimensä mukaisesti seurataan tiedon kehittymistä ja ne toimivat siten oppimisen arvioinnissa vuosikursseittain.

Tällä viikolla alkaneella Infektio-jaksolla uutena oppimismuotona meille tuli potilasseminaarit, joissa käydään läpi oikeita potilastapauksia sekä pohditaan yhdessä kurssin kesken muun muassa diagnostiikkaa ja hoitoa. Jokainen on vuorollaan esitysvuorossa, ja tälle ihan ensimmäiselle potilassemmalle osui vastuuvuoro omalle kohdalleni. Tehtävänäni on annetusta lasten infektiotaudista laatia "tietoisku" eli kuvata taudin keskeisiä piirteitä ja lääkehoitoa. En voisi olla tästä lisätehtävästi enempää innoissani, koska olen oppinut sitä valmistellessani jo hirmuisen paljon.

Medisiinarin jäätelö viime kesän Kreikan matkalla

Itselle sopivan opiskelurytmin löytäminen voi viedä aikaa, mutta on hyödyksi kokeilla myös ihan erilaisia oppimismuotoja. Oppimisen suhteen tulee myös olla kärsivällinen, sillä hankalat asiat vaativat pidempää prosessointia ja muistiin painamista. Opittuja tietoja pitää kerrata säännöllisin ajoin, jotta ne pysyvät mielessä. Viimeksi eilen luin kakkosvuoden Hyökkäys ja puolustus-jakson tutormuistiinpanoja ja tajusin, kuinka kiusallisen paljon viime keväältä oli päässyt unohtumaan. Nyt kolmosella ja tästä eteenpäin ei ole enää yhtä mielekästä joutua kokemaan unohduksia, koska asiat alkavat oikeasti olemaan jo hyvin tärkeitä. Onneksi aiemmin hyvin opitut asiat palautuvat helpommin mieleen ja löytävät tietojen karttuessa uusia merkityksiä. Vaikka marraskuu onkin varsin ankeaa  aikaa, tunnen tässäkin kuussa lähes päivittäin ilonhetkiä oppiessani uusia juttuja. Iloa ja valoa teillekin lukijat!

Sunnuntaiaamun työvuoroon menossa