Tenttiviikon tuulia

Tänään lauantaina olemme saaneet nauttia jo varsin keväisestä säästä. Talven selkä on selvästi taittumassa. Auringon paistaessa oli rentouttavaa viilettää loistavassa kunnossa olevalla luistinradalla. Rintakipu ja hengenahdistus -jaksokin on jo tenttiviikkoa vaille pulkassa. Preklinikassa tenttiviikot ovat siitä mukavia, että muuta opetusta tenttiä lukuun ottamatta ei (lähes) koskaan ole. Se luo vapauden opiskella itselle parhaiten sopiviin aikoihin ja keskittyä pelkästään omaan tekemiseen. Kerrattavaa tenttiin on toki aina riittävästi, joten näitä vapaapäiviä ei täysin lomailuna voi pitää. Siitä huolimatta täytyy osata nauttia tästä mahdollisuudesta vielä kun voi, sillä klinikassa ei tenttiviikkoja enää pidetä.

Vaikka opiskelu kurssimme osalta jatkuu yhä preklinikassa, on käytännön opetusta ollut silti enemmän kuin koskaan lääkistaipaleeni varrella. Kliinisiä asioita pidetään opetuksessa oikeastaan oletusarvona. Tämän kevään aikana on esimerkiksi kuunneltu poikkeavia sydänääniä, keuhkojen vinkunoita ja rahinoita, tulkittu spirometriaa, keuhkokuvia sekä EKG:tä. Tutoristunnoissakin on edetty diagnostiikan ja hoidon osalta pidemmälle kuin aiemmin. Ongelmalähtöisen oppimisen hyöty tulee paremmin esiin tutoristunnoissa nyt kun ryhmissä joudumme pohtimaan muun muassa sitä, millaisia jatkotutkimuksia tutortapauksen potilaalle tilaamme. Yhteistyöllä ja päättelyllä päädymme diagnoosiin ja pohdimme, kuinka kyseistä sairautta hoidetaan. Seuraavalla kerralla olemme jälleen viisaampia ja kerromme, mitä kaikkea Terveysportti ja Käypä hoito on sillä kertaa meitä opastanut.

Yhtenä kohokohtana opinnoissa tänä keväänä oli paljon puhuttu kliinisten taitojen evaluaatio. Sitä varten olimme kurssikavereiden kanssa käyneet useita kertoja harjoittelemassa, kerranneet teoriaa niiden taustalla ja spekuloineet lähes kaikkea mahdollista tästä meille uudesta oppimismuodosta. KT-evaluaatioaamuna vähän meinasi jännittää, mutta kun viimein pääsi aloittamaan, ei jännityksestä ollut enää tietoakaan. Kiertelimme rasteilta toisille suhteellisen vapaassa järjestyksessä ja toisinaan jäimme seuraavalle "tenttijälle" potilaiksi. Tehtävät olivat monipuolisia ja osaan niistä sisältyi kliinisen osuuden lisäksi myös lyhyt suullinen ja/tai kirjallinen osio. Osalla rasteista pääsi myös todella haastamaan itseään poikkeavilla statuslöydöksillä. 8 temppurastia kertyikin yllättävän nopeasti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen oli hyvä fiilis. Evaluaatio oli rento ja kannustava opetustilaisuus, jossa kehittävän palautteen sai heti omasta suorituksestaan. Lääkiksessä harvemmin saa näin yksilöllistä opetusta, koska ryhmäkoot ovat suurehkoja. Siksi tykkäsinkin evaluaatiosta todella paljon!

Ystävänpäivänä sain ilokseni hyviä uutisia syvärien eli lääkiksen opinnäytetyön osalta. Usean korjauskierroksen ja odottelun jälkeen ohjaajani vihdoin hyväksyi työni valmiiksi. Hienoa on saada ne lopulta kirjoihin ja kansiin, sillä projektin varrella on ollut useita mutkia matkassa. Syväreistä aion tehdä myöhemmin oman postauksen, kunhan olen käynyt kirjoittamassa kypsyysnäytteen ja tiedekunnankin puolesta projekti on saatu virallisesti päätökseen.

Vaikka kulunut kevät on ollut rankka, on jokainen päivä ollut kaiken työn arvoista. Laskeskelin, että ensi perjantain tenttiä varten minulla on kerrattavanani noin 30:n luennon sisällöt sekä 11 tutoristunnon oppimistavoitteet, unohtamatta vanhojen tenttien harjoittelua. Kertaamisen olen kuitenkin jo aloittanut hyvissä ajoin, koska on helpompi jakaa työ useammalle päivälle. Tenttiin valmistautumisen työmäärä saattaa kokonaisuudessaan kuulostaa isohkolta, mutta olen siitä tietyllä tapaa jopa innoissani. Kandin elämä on aika hienoa!

Perjantai-iltana ystäväni tupareissa - paketista löytyi tampereenkiälinen Alias