Jännitystä ilmassa

Hermoston toimintahäiriöt lähenee pian loppuaan. Kuten jo lukuisia kertoja olen lääkiksen aikana saanut todeta, on tämä jakso osoittautunut omaksi suosikikseni. Olen tykännyt opetuksen sisällöstä valtavasti ja erityisesti sen mielenkiintoisesta kliinisestä lähestymistavasta. Vaikka neurologia ei ehkä lukeudu niihin kaikista helpoimpiin aloihin, on se erittäin tärkeä terveyskeskuslääkärinkin työssä. Neurologia sisältää paljon loogista päättelyä. Potilasta haastattelemalla ja tutkimalla voidaan jäljittää mahdollisen vaurion sijainti hämmästyttävänkin tarkasti. Neurologiassa tulee vastaan harvinaisiakin sairauksia, joille ei aina löydy parantavaa hoitoa. Neurokirurgia puolestaan sisältää vakavia traumoja ja pikkutarkkaa työtä, jota meille on havainnollistettu luennoilla. Neurokirurgian opetuksissa on ollut loppukevennyksenä toisinaan Kahoot, jossa hauskalla tavalla selviää, onko oppimistavoitteet saavutettu. :)

Tällä viikolla saimme kurssin kesken vihdoin tietää tulevan kesän amanuenssipaikat, jotka olivatkin kuuma puheenaihe koko kuluneen jakson ajan. Olo on selvästi tällä hetkellä helpottuneempi kuin ennen jakotilaisuutta, sillä nyt on kesän suunnitelmat harjoittelun osalta paremmin selvillä. Tiedekunnalta amanuenssipaikkaa hakevia oli kurssillamme 110, josta oma vuoronumeroni oli niinkin iso kuin 101. Jakojärjestys perustui arpaan, ja loppupään sijoitukseni vuoksi en voinut amanuenssikohteestani odottaa liikoja. Tiedekunnan välittämiä amanuenssipaikkoja oli luonnollisesti rajattu määrä, eikä niitä voinut hakea itsenäisesti.

Tuleva kesä jakautuu kolmeen amanuenssijaksoon, jossa ensimmäiset kaksi blokkia ovat neljän viikon mittaisia ja viimeinen blokki kolme viikkoa. Tiedekunnan välittämien paikkojen lisäksi on voinut hakea omatoimisesti muualta harjoittelupaikkaa. Vaihtoehtoina on esimerkiksi kotikunnan terveyskeskukset tai joku muu harjoittelupaikka, joka ei ole mukana tiedekunnan välittämissä amanuenssikohteissa. Itse sain alkukesäksi paikan neurologialta. Halusin hakea muualta toista paikkaa, koska en tosiaankaan voinut luottaa omaan arpaonneeni, enkä siihen, että tiedekunnan kautta riittäisi kahta manupaikkaa. Toinen jakokierros suoritettaisiin käännetyssä järjestyksessä halukkaiden osalta, jos ensimmäiseltä kierrokselta paikkoja vielä jäi yli. En itse osallistunut toiseen kierrokseen, koska haluan pitää kesällä myös vähän lomaa.

Kun jakopäivä viimein koitti, jännitys oli käsinkosketeltava. Noin pari tuntia ennen jakotilaisuuden alkua ilmestyi sähköpostiin "Live-seuranta", jossa oli taulukkomuodossa jaettavat amanuenssipaikat ja niiden vähittäinen täyttyminen. Seurannassa oli myös sen hetkinen vuoronumero, josta pystyi arvioimaan oman vuoron ajankohdan. Jonotilanteen etenemisen kannalta se olikin todella hyödyksi, koska jako kulki siten ripeästi opiskelijasta seuraavaan. Jonotilannetta seuratessa opiskeluun keskittyminen oli kuitenkin hankalaa. Omalla tutorryhmälläni oli tilaisuuden kanssa päällekkäin tutoristunto, jossa ajatusten kokoaminen epilepsiaan ei juuri tahtonut onnistua. Käytävillä kuului iloista naurua ja spekulointia, jotka vain entisestään lisäsivät jännitystä. Yritin olla iloinen kavereideni puolesta, mutta stressitasot olivat syystäkin korkealla. Tänä kyseisenä päivänä ratkeaisi, mitä kaikkea kesällä tulisi omalta alalta oppimaan.

Kun edellä oli noin 20 jonottajaa, aloin laatia listaa jäljellä olevista vaihtoehdoista. Hyvin pian kävi ilmi, että ihanteellinen keskikesän 4-viikkoinen blokki oli Taysin osalta täynnä. Siirsinkin katseet viimeiseen lyhempään blokkiin, jossa oli onneksi vielä ihan hyviäkin paikkoja jäljellä. Jännitystä riitti ihan loppuun saakka seuratessani live-palvelusta, kuinka havittelemastani kohteesta paikat hiljalleen täyttyivät. En ole pitkään aikaan ollut yhtä kuumottavassa tilanteessa.

Päivittelin eilen Instagram-storyyni mystisesti "Tyytyväinen 101." Tästä voikin johdattelun jälkeen päätellä, että sain kuin sainkin tavoittelemani amanuenssipaikan. Loppukesällä minua kutsuu sisätaudit Taysissa, eli juuri se ala, minne halusinkin. En olisi ikinä osannut kuvitella, että vuoronumerolla 101 olisin sinne päässyt. Olin jo tehnyt varasuunnitelmia muiden kaupunkien kohteista sekä ei-niin-mielenkiintoisista aloista, jotka olisin pakon edessä ottanut. Loppukesän 3 viikkoa kestävä amanuenssuuri ajoittuu juuri ennen koulun alkua syksyllä, jolloin kesälomani ajoittuu amanuenssuurijaksojeni väliin. Loppupeleissä sillä ei kuitenkaan ole väliä, milloin kesälomaa pitää. Kolmessa viikossa ehtii varmasti ihan hyvin uppoutumaan sisätautien monipuoliseen alaan ja kehittämään lääketieteellistä osaamistaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Perjantain sushi-lounas