Nelosella

Neljäs opiskeluvuosi lääkiksessä on pyörähtänyt mukavasti käyntiin Jaksaminen -jaksolla. Opiskeltaviin asioihin on kuulunut pääasiassa psykiatriaa, mutta myös yleisesti väsymyksen aiheuttajia kuten anemiaa ja unihäiriöitä. Huomattavaa onkin se, että uupumuksen takana voi olla niin somaattisia kuin psykiatrisia syitä. Psykiatria ei erityisimmin kuulu omiin suurimpiin mielenkiinnon kohteisiini, mutta se on hyvin tärkeä osa kaikessa lääkärin työssä. Psykiatrista arviointia olemme onneksi päässeet tekemään erikoissairaanhoidon puolella ja haastatteluharjoitus toi paljon valmiuksia mielenterveyshäiriöisen potilaan kohtaamiseen. Varsinainen psykiatrian kliininen jakso minulla on edessä vuoden päästä syksyllä.

Nelosen alettua olen huomannut, että opinnoissa on selkeä painotus potilaan hoidossa ja erotusdiagnostisten vaihtoehtojen pohtimisessa. Tutoristuntoja on enää jäljellä tämä syksy ennen kuin klinikka ja pidemmät koulupäivät alkavat. Tutoreissa on tullut ryhmänä otettua jo vähän vapauksia, sillä emme ole enää kirjoittaneet avainsanoja post-it-lapuille. Vaikka motivaatio opiskeluun on korkealla, ei solutasoa lähentelevät asiat enää jaksa niin innostaa tutoreiden oppimistavoitteina. Ryhmätöissä käydään lähes yksinomaan läpi potilastapauksia ja pohditaan ongelmaa jatkotutkimusten ja hoidon näkökulmasta. Keskeistä on oppia jaottelemaan, millaiset tapaukset kuuluu lähettää erikoissairaanhoitoon ja millä kiireellisyydellä. Opiskelu tuntuu siten tähtäävän oikeasti käytäntöön. Tämä onkin tarpeen, koska ensi kesänä on jo itse vastuussa potilaista eikä enää huoleton, vastuuta kantamaton amanuenssi.

Syksyisin on aina ilo nähdä uusien fuksien innostuneet ilmeet ja aktiivinen osallistuminen eri tapahtumiin. Omalla kohdallani osanotto on vuosi vuodelta vähentynyt, mutta toisaalta se kuuluu asiaan. Toogat ovat kuitenkin vuosittain ne yhdet bileet, joihin haluan aina osallistua. Tänä vuonna sain olla onnekas, että sain lipun, sillä moni jäi ilman. Hauskaa lakanajuhlissa oli kuten aina ja käsivarteen piirretty CIV vaikutti jo aika isolta. Itse muistan ensimmäisissä toogabileissäni katsovani neloskurssilaisia kovasti ylöspäin, sillä "hehän ovat jo melkein lääkäreitä". Kuinka väärässä silloin olinkaan.

Toogissa menossa mukana Happy socks

Nelosvuoden syyslukukauden opintoihin kuuluu yhtenä iltana päivystyksen seuraaminen joko Acutan ensiavussa tai leikkaussalissa. Valitsin leikkaussalipäivystyksen, koska ala oli minulle varsin vieras ja sisätautien amanuenssijaksollani olin pariin otteeseen Acutassa jo käynyt. Leikkurissa pääsin läheltä näkemään päivystävän anestesiologin työtä, erilaisia toimenpiteitä ja rutiinileikkauksia. Ilta oli todella hyödyksi, kun sain kahdenkeskeistä opetusta mm. ventilaatiosta ja kivun hoidosta opetusmyönteisen ja mukavan anestesiologin kanssa.

Jaksaminen -jakso on edennyt siihen vaiheeseen, että jäljellä on enää tentti ensi viikolla. Tenttiviikot alkavat uhkaavasti käydä jo vähiin, koska niitä on vain preklinikassa. Suhtautumiseni tenttiviikkoihin on aina ollut vähän kaksijakoinen. Toisaalta on hyvin aikaa keskittyä lukemiseen, mutta kokonainen viikko vapaata tuntuu lähes lomalta. Useimmiten en ole kokenut tarvitsevani näin pitkää valmistautumista, koska olen jo jakson aikana opiskellut ahkerasti tenttiin. Sen sijaan klinikassa, kun oikeasti tenttiviikoille olisi lukemisen takia tarvetta, niitä ei enää ole. Täytyy siis nauttia tenttiviikon vapaudesta vielä kun siihen on mahdollisuus. Seuraavana jaksona on kokonaan englanniksi käytävä Abdominal complaints (Vatsavaivat), jossa on mukana vaihto-opiskelijoita. Mielenkiinnolla odotan, kuinka kansainvälinen ilmapiiri vaikuttaa oppimiseen ja kuinka potilastapausten läpikäynti poikkeaa totutusta.