Amanuenssina perusterveydenhuollossa

Vietin joululomalla kolme viikkoa amanuenssina terveyskeskuksen vuodeosastolla. Tämä oli viimeinen loma-ajan harjoitteluni ennen ensi kesän lääkärin sijaisuutta, joten tavoitteenani oli oppia mahdollisimman paljon lääkärin työstä käytännössä. Nämä kolme viikkoa olivatkin hyvin opettavaisia, sillä toiminta perusterveydenhuollon tasoisella osastolla poikkeaa erikoissairaanhoidosta, jossa olen aiemmin ollut amanuenssina. Potilasmäärät ovat suuria ja hoidon syyt erinäisiä, minkä vuoksi tulee osata tehdä hoitopäätöksiä hyvin monella eri lääketieteen osa-alueella. Kevään kliinisellä jaksolla koulussa opiskelemme sisätauteja ja kirurgiaa, mutta terveyskeskuksen vuodeosastolla tapaa myös esimerkiksi ihotauti- tai psykiatrisia potilaita. Näitä potilaita tuleekin pystyä hoitamaan, vaikka näiden erikoisalojen kliiniset kurssit tulevat opinnoissa myöhemmin vastaan. Onneksi aina voi konsultoida ja ainakin tällä vuodeosastolla seniorituki oli mahtavaa.

Perusterveydenhuollossa on mukavaa olla amanuenssina, koska siellä pääsee itse paljon osallistumaan ja tekemään. Työtä on paljon, mutta päivät kuluvat nopeasti uusia osastolle saapuvia potilaita tutkiessa ja paperitöitä tehdessä. Kierroilla sain enemmän irti, kun ohjaava lääkäri antoi usein tehdä statuksen kokonaan itse eikä ainoastaan sivusta seuraamalla. Minulle osui vielä erittäin opetusmyönteinen ohjaaja, jonka kanssa kävimme yhdessä potilastapauksia läpi keskustellen ja välillä myös tenttaamalla. Tuntui, että asiat jäivät paljon paremmin näin mieleen, kun omat sen hetkiset teoriatiedot täydentyivät käytännön työhön. Uskon ja toivon, että klinikkavaiheen opiskelu muistuttaa tällä amanuenssijaksolla saamaani opetusta. Olin hyvin tyytyväinen siihen, että tulin amanuenssiksi samaan työpaikkaan, johon olen menossa ensi kesäksi osastonlääkärin sijaiseksi. Sain perehdytyksen minulle uuden potilastietojärjestelmän käyttöön sekä paikallisiin osastokäytäntöihin. Tärkeintä oppimisen kannalta kuitenkin oli päästä näkemään, millaisia potilaita terveyskeskuksen vuodeosastoilla tapaa. Monet heistä ovat monisairaita ja iäkkäitä, jotka ovat jatkohoidossa usein jonkin pitkäaikaissairauteen liittyvän vaivan vuoksi.

Terveyskeskuksen vuodeosastotyössä yllätti ehkä eniten se, että vain noin puolet työstä on oikeasti lääketiedettä ja loppuosa kaikkea sellaista, johon opinnoissa ei välttämättä riittäviä valmiuksia saa. On paljon hoitotyöhön liittyviä sekä sosiaalipuolen asioita, joiden selvittäminen tapahtuukin pitkälti töitä tehden ja moniammatillisesti. Myös osastolääkäreiden hyvin pitkät työpäivät normaaliin työaikaan nähden puhuttivat. Tarkoitan siis lähinnä tunneissa mitattavia ylitöitä lähes jokaisena työpäivänä. Amanuenssina minun ei edellytetty jäämään ylitöihin, mutta hieman pahalta tuntui aina lähteä ajallaan pois, kun lääkärit jäivät vielä pitkään hoitamaan lääkemuutoksia, konsultoimaan, tarkistamaan laboratoriotuloksia tai tekemään erinäisiä hoitopäätöksiä. Pääsin siis toistaiseksi vielä helpolla, kun amanuenssina en ollut vastuussa itse hoidosta. Koitin silti parhaani mukaan olla lääkäreille avuksi, kun laadin päivittäin tulotekstejä ja epikriisejä heille hyväksyttäväksi. Pian muodostuikin tapa laatia lyhyet potilastekstit kirjoittaen ja hieman pidemmät ajan säästämiseksi sanelemalla. Labrapyyntöjä pääsin myös uutena toimena laatimaan runsaasti. Amanuenssina sainkin jälleen harjoitella lääkärinä toimimista. Oma roolini taisi kuitenkin hämmentää osaa vuodeosastopotilaista. Ei ollut yksi eikä kaksi potilasta, jotka luulivat minua heidän hoitavaksi lääkärikseen.

Joululomaa opinnoista on vielä jäljellä ensi viikko. Sen aion käyttää oikeasti lomailuun ja akkujen lataukseen pian alkavaa klinikkaa ajatellen. Vaikka tykkäsin kovasti tästä (viimeisestä) amanuenssuuri-jaksostani, on loma hyvin tervetullut ja odotettu. Loman jälkeen pääsen virkeänä aloittamaan kliiniset opinnot, joihin tämä harjoittelu tarjosi hyvät lähtökohdat. Monet osaston sisätautisista potilastapauksista mietityttivät ja loivat tunteen, että tästä sairaudesta haluan oppia sitten klinikassa lisää. Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille lukijoilleni!