Klinikan alkua

Ensimmäiset pari viikkoa klinikkaa on onnistuneesti takanapäin. Nyt jo huomaa, kuinka uudessa elämäntilanteessa sitä todella onkaan. Preklinikassa aamuni alkoivat luentodioja ja tutorin oppimistavoitteita rauhassa kotona lukien, mutta nyt riennän heti aamutuimaan sairaalan pukukaapeille ja sen jälkeen etsimään kyseisen päivän osastosijoitustani. Klinikkaurani alkoi päivystysviikoilla. Ensin olin viikon sisätautien päivystysosastolla ja tämän kuluneen viikon Acutassa. Näissä paikoissa tuli vastaan hyvin mielenkiintoisia potilastapauksia ja varsinkin Acutassa pääsi laajentamaan mielikuvaa itsestään oikeissa lääkärin toimissa. Klinikkataipaleeni onkin lähtenyt räväkästi, mutta samalla opettavaisesti käyntiin.

Taysin uusi pääaula

Klinikkapäivät kuluvat sairaalan käytäviä valkotakeissa viilettäen ja potilaita tutkien. Minut on pitänyt hyvin kiireisenä paitsi pidentyneet koulupäivät ja itsenäinen opiskelu, niin myös päivystysviikolla kahteen otteeseen iltapäivystys. Lukemiselle jää aikaa pääasiassa iltapäivällä (jos ei ole ryhmäopetusta) tai sitten illalla kotona. Usein aamuisin me kandit osallistumme kuunteluoppilaina esimerkiksi sisätauti-meetingiin tai röntgen-meetingiin ja sitten perehdymme osastopotilaisiin joko itse tai osastonlääkärin johdolla. Sen jälkeen lähdemme kierrolle tapaamaan potilaita. Iltapäivisin on monesti vielä jokin ryhmäopetus joko sairaalalla tai Arvolla. Acuta-viikolla suuntasin tiistaina ja torstaina vielä illaksi takaisin Acutaan seuraamaan kirurgian sekä akuuttilääketieteen päivystystä. Vaikka päivät venyivät pitkiksi, nämä päivystykset osoittautuivat oppimisen kannalta hyvin arvokkaiksi. Päivystykset eivät nimittäin olleet pelkkää seuraamista, vaan pääsin ottamaan vastaan ja tutkimaan monia potilaita, tekemään röntgenlähetteitä, ompelemaan haavoja ja sanelemaan käyntitekstejä. Ammatillinen itsetuntoni kohosi Acuta-päivystysten jälkeen, kun huomasin osaavani viime kesän amanuenssuureihin verrattuna paljon enemmän.

Kipsauksen harjoittelua ryhmätyössä

Klinikan alkaminen on ollut todella innostavaa, mutta myös pitänyt sisällään raskaampia hetkiä. Heti ensimmäisen opiskeluviikon torstaina olin nielurisaleikkauksessa, josta en tietenkään voinut opintojen vuoksi jäädä kotiin sairauslomalle. Poissaolot tulee klinikassa lähtökohtaisesti aina korvata, joten jäämällä kotiin toipumaan olisin jäänyt huomattavan paljon muista jälkeen. Heti leikkauspäivänä päätinkin suorittaa koululla infektiotautien ryhmätyön, vaikka olo oli vielä anestesian jälkeen vähän hutera. Olen sinnitellyt kipulääkkeiden voimalla klinikkapäivät, ja vaikka nieleminen on tehnyt kipeää, proteiinirahkoilla ja jäätelöllä olen saanut riittävästi energiaa suoriutua koulupäivistä. Nyt toipuminen alkaa onneksi olemaan siinä pisteessä, että pystyn syömään muitakin kuin nestepainotteisia elintarvikkeita.

Alkuun minulla oli hieman vaikeuksia myös arvioida, mitä kaikkea tulisi omaehtoisesti opiskella, koska luentoja eikä tutoristuntoja ei ole enää rytmittämässä opiskelua. Vähitellen on kehittynyt kuitenkin itselle sopiva tyyli opiskella. Olen myös aina ollut aamuihminen, joten sopeutuminen siihen, ettei aamuisin ehdi lukemaan, on vienyt aikaa. Integroidussa sisätautien ja kirurgian opintojaksossa meillä sisätautiryhmäläisillä on ollut ryhmäopetuksia myös kirurgiasta. Kerran sitten kävikin niin, etten ollut huomannut käsikirurgian ennakkotehtävää. Tunnollisena opiskelijana harmitti, kun ennakkotehtävän tekemättömyys selvisi. Tuntui, kuin olisi jäänyt läksyt tekemättä.

Pienestä alkukankeudesta huolimatta olen viihtynyt klinikkavaiheessa hyvin. Temppukorttiin (laajuudeltaan ennemminkin temppuvihko) on kahdessa viikossa kertynyt jo mukavasti kuittauksia. Loppukeväällä voi tosin tulla pientä stressiä saada osaa vaadittavista suorituksista kasaan, koska riippuu myös aika paljon tuurista, millaisia potilastapauksia klinikassa tulee vastaan. Maanantaisin eli seminaaripäivisin on aina mukava nähdä muita opiskelukavereita, joihin ei sairaalalla törmää. Tiistaista perjantaihin olemme aina sijoitettuna eri osastoille ja koitamme imeä mahdollisimman paljon oppia kyseisestä erikoisalasta. Kaikkea erikoissairaanhoitotasoista ei luonnollisesti tarvitse täysin omaksua, mutta tärkeää on tietää ketä konsultoida tarvittaessa. Ensi viikko kuluu munuais- ja infektiotaudeilla Taysissa, mutta sen jälkeen on tiedossa kahden viikon hajautus Seinäjoen keskussairaalassa. Palaillaan!