Kandi kesäduunissa

Kesätyöt ovat saavuttaneet puolivälinsä, ja onkin korkea aika jakaa kokemuksiani ensimmäisestä viidestä viikosta terveyskeskuslääkärin sijaisena. Viidennen vuoden kandin oikeuksilla on mahdollista tehdä hyvin laaja-alaisesti lääkärintyötä ja sen nämä kuluneet viikot ovat osoittaneet. Kahta samanlaista työpäivää ei ole, mikä tekeekin työstä mielenkiintoista, mutta etenkin uran alkuvaiheessa olevalle lääkärille haastavaa. Terveyskeskuslääkärin työssä kohtaa paljon monisairaita iäkkäitä vuosikontrolleissa, mutta myös varsin epämääräistenkin oireiden kanssa vastaanotolle hakeutuvia nuorempia potilaita. Työhön kuuluu normaalin ajanvarausvastaanoton ohella päivystämistä ja äitiys- sekä lastenneuvolaneuvolatyötä, joihin kaikkiin olen saanut kesän aikana jo kosketuspintaa. Juuri monipuolisuus tekeekin tästä työstä kiinnostavaa. Tiedon soveltaminen käytäntöön saa työn tuntumaan niin ikään merkitykselliseltä. 

Haasteelliseksi työn tekee se, että sairaudet tai vaivat eivät läheskään aina ole oppikirjaesimerkkejä ja niiden perusteelliseen selvittelyyn on varattu usein aika tiukka aikataulu. Potilaan ilmoittama tulosyy ei välttämättä ole ainoa tekijä, johon vastaanotolle saapuva hakee vastauksia ja hoitoa. Joskus potilailla on mukanaan paperille koottu lista, joihin he ovat keränneet kaikki terveyshuolensa pitkällä tähtäimellä. Lääkärinä sitä haluaisi kohdata potilaan kokonaisvaltaisesti, mutta valitettavan usein kuitenkin joutuu sanomaan, ettei kaikkiin asioihin ikävä kyllä tällä vastaanotolla ehditä paneutumaan. Vastaanotolle pääsyä on toki voinut joutua odottamaan pitkään ja seuraava vapaa aika saattaa järjestyä vasta parin kuukauden päähän. Tällöin on ymmärrettävästi tarve saada asioita ja vaivoja hoidettua kerralla kuntoon. Onneksi kuitenkin monia asioita voidaan hoitaa myös soittoajoilla, joita lääkärin työlistalle on yleensä päivittäin varattu. 

Haasteen tällaiselle nuorelle lääkärinalulle asettaa myös se, että kaikkia kliinisiä kursseja ei ole vielä opiskeluissa ehtinyt käymään. Minulle on esimerkiksi tullut vastaan paljon korva-nenä-kurkkutautipotilaita, joiden hoitamiseen olen tarvinnut kokeneemman kollegan ja Terveysportin apua. Tämän kesän työkokemuksilla oikein innolla odottaa, että pääsee vielä opinnoissa syventymään näihin itselle vieraampiin erikoisaloihin. Terveyskeskuslääkärin työhön kuuluu myös paljon muitakin sellaisia asioita, joita opinnoissa ei ole käyty vaan niihin kohtaa vasta työelämässä. Tähänkin työhön päteekin se, että tekemällä oppii. Vastaanoton pitäminen voi joskus tuntua yksinäiseltäkin, mutta on ollut tärkeä muistaa, että konsultoimalla ei jää epäselvien asioiden kanssa yksin. 

Lyhyessä kesävirassa potilaisiin ei ole vielä ehtinyt muodostua pitkää hoitosuhdetta ja siksi taustoihin on tarvinnut perehtyä huolella ennen vastaanoton alkamista. Työtä helpottaa, kun kirjallisuudesta voi tarvittaessa etukäteen etsiä tietoa oirekuvaan tai sairauteen liittyen. Työpaikallani on päivittäin nimetty puhelinkonsultti, jonka apuun voi turvautua niin lääketieteellisissä kysymyksissä kuin käytännönkin tilanteissakin. Työpäiviin on varattu toimistoaikaa, jolloin ehtii sanelemaan/kirjoittamaan käyntitekstit, ellei niitä ole heti vastaanoton jälkeen ehtinyt tehdä. Terveyskeskuslääkärin työhön kuuluu varsin paljon paperitöitä, joita kyllä tykkään tehdä. Sairaalahoitoon lähettämisen sijasta terveyskeskuksessani suositaan palveluseteleiden tekemistä yksityisille palveluntuottajille. Palvelusetelit ovat minulle tuttu konsepti aikoinaan työskennellessäni vastaanottovirkailijana Mehiläisessä, jossa hoidin paljon näiden laskutuksia. Nyt työnkuvaani kuuluu lähetteiden laatiminen sekä erikoislääkäriltä saamani ohjeistuksen avulla jatkohoidon ja -seurannan järjestäminen. 

Työpäivät kuluvat nopeasti ja olen viihtynyt hyvin töissä. Jokaisen päivän jälkeen on oppinut aina vähän lisää ja se on hyvin motivoivaa. Lääkärinä sitä ei koskaan ole valmis vaan jatkuvasti voi kehittää tietojaan ja taitojaan paremmiksi. Aina ei ole ollut töissä helppoa, mutta toistaiseksi kaikesta on selvitty hyväntahtoisen asenteen, auttamisenhalun ja seniorituen avulla. Työpäivien jälkeen olen ollut monesti aika väsynyt, kun pyrin antamaan kaikkeni potilaan auttamiseksi. Lääkärintyö vaatii paljon aivotyöskentelyä ja asioiden puntarointia, mikä tekee työstä toisinaan kuormittavaa. Tämä on kuitenkin se työ, josta olen pitkään haaveillut ja sitä varten ahkerasti opiskellut. Silti on ollut helpottavaa, kun viikonloput saa pitää täysin vapaina. Koulussa olen tottunut siihen, että viikonloput tarjoavat hyvää opiskelu- ja kertausaikaa. Liikunnan harrastaminen golfin, tenniksen, pyöräilyn tai uinnin kautta on auttanut aivoja palautumaan työviikon rasitteista. Kivojen työpäivien jälkeen on ollut myös hyvää aikaa nauttia kesästä ja lämpimistä ilmoista. Hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni!