Kesäloman koittaessa

Kymmenen viikkoa terveyskeskusvastaanottotyötä on onnellisesti takana ja edessä viikon loma ennen koulunpenkille palaamista. Reiluun pariin kuukauteen mahtui paljon erilaisia potilaita ja vaivoja, mutta se juuri tekikin työstä niin monipuolista ja vaihtelevaa. Tässä ajassa ehti jonkin verran jo muodostamaan pidempiäkin hoitosuhteita kuin 30 min vastaanottoajalla on mahdollista. Toisinaan hämmästelin sitä kun potilas halusi ehdottomasti varata uuden ajan juuri minulle eli jatkuvuus hoitosuhteessa on potilaiden mielestä ensiarvoisen tärkeää. Kesätöiden lopussa tuntui jopa hieman haikealta, kun joutui katkaisemaan näitä hyviä vuorovaikutus- ja hoitosuhteita toisen lääkärin jatkettavaksi. Kesä opetti minulle paljon siitä, millaiseksi potilaat kokevat hyvän lääkärin. Näitä ominaisuuksia yritän pitää mielessä ja kehittää edelleen. 

Terveyskeskuslääkärin työssä kohtaa kaikenikäisiä potilaita ja hyvin paljon hoidetaan kipua sekä sen kanssa pärjäämistä. Hoitopäätökset tuntuvat toisinaan hyvin suurilta etenkin päivystäessä, jolloin vaiva on akuutti ja nopeasti hoitoa vaativa. Vastuu onkin iso, mutta sitä on oppinut käsittelemään ja luottamaan omaan tietoon ja kokemukseen. Keskeistä on myös käsittää oma rajallisuus ja konsultoinnin merkitys silloin, kun itse epäröi. Pariin toimenpiteeseen pyysin kesän aikana seniorin paikan päälle neuvomaan, koska en ollut näitä toimenpiteitä ennen tehnyt. Jokaisen työpäivän jälkeen oli tunne siitä, että olisi aavistuksen kokeneempi ja parempi versio itsestään lääkärinä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että selvisin kaikista haasteista kunnialla. Välillä potilaiden joskus välinpitämätönkin asenne hoitoonsa turhautti, mutta tämäkin on osa tätä työtä hyvine ja huonoine hetkineen. 

Vaikka kesä kului kokonaisuudessaan mukavasti ja töihin oli aamuisin aina mukava mennä, olen silti iloinen pienestä lomasta ilman ainuttakaan ajatusta lääketieteestä. Aloitin kesätyöt perehdytyksellä suoraan lukukauden päätyttyä ja oikeastaan lähes kaikkina päivinä mietin jollain tapaa lääketieteellisiä asioita, yleensä erotusdiagnostiikkaa tai kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa. Viikonloput pidin vapaina, mutta en ole kovin hyvä irtautumaan työstä vapaa-ajalla ellen harrasta liikuntaa tai lähde kotoa jonnekin toisiin maisemiin. Kesän strategiana oli hyvin pitkälle se, että monesti edellisenä iltana valmistauduin etukäteen hakien tietoa sairauksista potilaiden tulosyihin liittyen. Pitkällä tähtäimellä tämä kuitenkin voi osoittautua kuormittavaksi. Huomasinkin loppukesää kohti mentäessä, että en palautunut samalla tavalla työviikosta kuin alkukesällä. Lievä työstressikin ilmoitti itsestään viimeisillä viikoilla liian aikaisilla heräämisillä. Siinä minulla on vielä parannettavaa, että pystyisin paremmin irrottautumaan työstä vapaalla ollessa. 

Kesä oli antoisa ja erittäin opettavainen, mutta on silti ihana palata vielä viimeistä kertaa kesälomalta opiskeluiden pariin. Lääkiksessä oppii paljon teoriaa ja käytäntöä, mutta vasta työelämässä todella muodostuu se rutiini ja kokemus, jota tässä työssä vaaditaan erityisen paljon. Ensimmäisenä kliinisenä jaksona minulla alkaa neurologian jakso, jota odotan kyllä kovasti. Lähes yhtä paljon odotan KNK-jaksoa, sillä nyt kesällä korvakipuisiin törmäsi hyvin usein ajanvarausvastaanotolla sekä hengitystieinfektiopoliklinikalla. Lääkiksen viimeistä (vajaata) vuotta odotan innolla, mutta pieni loma tulee todella tarpeeseen. Lomasuunnitelmiini kuuluu paljon liikuntaa, ystävien tapaamista hyvän ruuan  äärellä sekä mahdollisesti pieni irtiotto pääkaupunkiseudulle. Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä!