Levillä keväthangilla

Pääsiäisloma on nyt onnistuneesti vietetty, ja se tarjosi minulle jälleen yhden pitkäaikaisen haaveen toteutumisen. Loman aikana kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Lapissa ihastelemassa kauniita tunturimaisemia. Majoituimme Levillä kylpylähotellissa, joka sijaitsi aivan Levin keskustan ja eturinteiden välittömässä läheisyydessä. Hiihtoladut ja palvelutkin olivat kaikki kävelyetäisyydellä, mikä oli mukavaa.

Viiden päivän lomareissu alkoi tulopäivän aurinkoisella hiihtolenkillä Immeljärvellä. Omaan rauhalliseen tahtiin suorittamani lenkin jälkeen tutustuin itsekseni Levin keskustaan ja sen viehättäviin kävelykatuihin. Kävelyn jälkeen suuntasimme kylpylään palautumaan hiihtolenkin rasituksista, ja kylpylän poreissa lihakset ja mieli rentoutuivatkin mukavasti. Ensimmäisen illan kruunasi illallinen Nili-Poro-ravintolassa, jonka maistuva kala-annos oli loistava aloitus Lapin matkallemme.

Seuraavana päivänä sääennusteiden luvatessa auringon paistetta suuntasimme heti maittavan aamiaisen jälkeen Levin rinteisiin. Päätimme aloittaa laskettelun helpoista etelärinteistä, joiden juurelle jätimme auton. En ollut lasketellut kolmeen vuoteen, joten oli hyvä aloittaa South Pointin sinisistä rinteistä. Maisemat Levin huipulla olivat upeat, enkä aluksi malttanut lähteä laskemaan rinnettä kun katse oli niin nauliutunut naapurituntureihin. Ensimmäisten laskujen jälkeen, kun laskutuntuma oli haettu ja uskallusta haastavampiin rinteisiin oli, suuntasimme siirtymäreiteille ja punaisiin rinteisiin. Levillä kun olimme, oli tietenkin pakko päästä testaamaan Gondoli-hissejä. Rinteiden huipulla tuli aina vähän varoa, ettei vahingossa eksynyt taitojamme ylittäviin (mustiin) rinteiseen, joista yksi (maailmancup-rinne) sijaitsi aivan toisen Gondolin vieressä. Hyvällä reittisuunnittelulla saimme kierrettyä jokseenkin kaikki helpot ja keskivaikeat rinteet, vaikka välillä koin olevani lähes hukassa rinteiden paljoudesta johtuen. 8 h laskettelun jälkeen palasimme Levi-keskukseen jalat aavistuksen kipeinä, mutta iloisina. Rinteet olivat pitkiä, laadukkaita ja hyväkuntoisia. Laskettelu oli omasta mielestäni Levin matkan parasta antia.

Levitunturin huipulla

Ilta jatkui vielä kylpylässä uiskennellen ja oman suosikkini eli ulkoporealtaiden lämmössä rentoutuen. Illalliselle menimme suosittuun Pihvipirttiin, jossa syömämme poro oli aivan taivaallisen herkullista. Poron sisäfilee on aina ollut ehdotonta lempiruokaani, mutta sen arvokkuuden vuoksi kyseisen lihan nauttiminen on painottunut vain juhlavimpiin hetkiin kuten jouluaterialle. Jos yhtä ravintolaa Leviltä suosittelisin, olisi se juuri Pihvipirtti.

Kolmantena päivänä lähdimme suoraan aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Yllästä, jossa suunnitelmanamme oli katsella paikkoja ja hiihtää. Ajoaika Ylläsjärvelle oli noin tunnin ja Äkäslompoloon vähän vielä enemmän. Yllästunturi on Leviä korkeampi ja rinteitä lukuisasti enemmän, mutta Levin kaltaista keskustaa ei kuitenkaan Ylläksellä ole, vaan ravintolat ja kaupat ovat enemmän hajallaan. Ylläksen maisematie on kuitenkin todella kaunis ja Napapiirin sankareista tutun keltaisen auton näkeminen rinteiden edustalla hauskutti. Auringon paistaessa yhä kirkkaalta taivaalta oli hyvä aika lähteä vähän pidemmälle hiihtolenkille Äkäslompolossa. Ensimmäisen etapin eli Kesängin keitaan jälkeen voimia oli vielä varastossa ja hiihdinkin vielä Latvamajalle ja takaisin. Luisto oli niin hyvä, että tuplasin ensimmäisen päivän hiihtokilometrit, vaikka loppumatkasta alkanut lumisade hidasti vähän etenemistä. Jounin kauppa (sekä kauppakeskus) ja luontokeskus Kellokas olivat Ylläksellä myös vierailemisen arvoisia kohteita. Vaikka retkikohteemme Ylläs oli kaunis, oli silti kiva palata takaisin Leville lepäämään, syömään ja viettämään iltaa.

Hiihtolenkillä Ylläksellä

Suosittu auto - ainakin rekkarinsa perusteella

Viimeinen kokonainen päivä Levillä käynnistyi hiihtolenkillä, joka piti sisällään Pikkuporo-lenkin ja lisälenkin laskettelurinteiden ohi porotilaltaan ja taukopaikaltaan tunnetulle Sammuntuvalle. Päivällä kiertelimme Levi-keskuksessa kaupoissa ja virkistäydyimme vielä kerran kylpylän poreissa. Illalliselle menimme Jängällä-ravintolaan, joka oli upea päätös lomallemme. Lappilainen ravintola oli tunnelmallinen ja ruoka sekä palvelu kehuttavaa. Tähän ravintolakäyntiin oli hyvä päättää ensimmäinen Lapin matkani, jonka en usko näiden kokemusten perusteella jäävän viimeiseksi.

Sammuntuvan porotilalla

Levi ylitti odotukseni monipuolisuudellaan, ravintoloiden korkealla tasollaan ja laajalla rinnetarjonnallaan. Ennen matkaa kuvittelin, etten saa päiviäni kulumaan pelkästään hiihtoladulla hikoillen, kylpylässä pulikoiden tai laskettelurinteillä hurjastellen, mutta kuinka väärässä olinkaan. Levillä yksinään päivä ei ollut samanlainen, eikä yhtenäkään päivänä jäänyt tekemisen puutetta. Aina saattoi etsiä kartalta uuden hiihto- tai laskettelureitin, pistäytyä matkamuistomyymäliin tai valikoida hieno ravintola illalliselle. After ski-mahdollisuudet olivat myös erinomaiset ja yöelämä ainakin kuulemani perusteella vilkasta. Levi loi puitteet hienolle aktiivilomalle ja todisti jälleen sen, ettei aina tarvitse matkata ulkomaille kokeakseen uusia elämyksiä ja nähdäkseen uusia maisemia. Pääsiäisloman ja rentouttavan Levin matkan tuoman virkistyksen voimin jaksaa taas palata loppukevääksi opiskeluiden pariin. Pieni irtiotto opiskelusta teki hyvää ja nyt riittää hyvin virtaa lukuvuoden viimeisiin koitoksiin!

Kevään opiskelua ja juhlaa

Fuksivuoden viimeinen jakso eli Hapen saanti pyörähti käyntiin alkuviikosta. Tässä jaksossa opiskellaan verenkierron ja hengityselimistön anatomiaa sekä fysiologiaa, jotka oppisisältöinä varmasti pitävät kiinnostavuudellaan motivaatiota yllä koko loppukevään ajan. Ainakin heti jakson ensimmäisellä viikolla huomasin lukevani syventävää kirjallisuutta aiheista, joita ei vielä prekliinisessä vaiheessa tulla käsittelemään. Viimeistään tässä vaiheessa minustakin lienee havaittavissa tyypillinen medisiinarin piirre, jossa opiskelija haluaa tietää asioista enemmän kuin niiitä velvoitetaan osaamaan.

Tutormuistiinpanoja sydämen anatomiasta

Edellinen jakso (Liikkuminen) oli omasta mielestäni tähän astisista työläin, mutta loi tärkeää pohjaa tuleviin opintojaksoihin. Jakson tentti oli aika soveltava, sillä anatomiset rakenteet kysyttiin poikkileikkauskuvina, joista osasta meni väärästä vastauksesta miinuspisteitä. Onneksi tentistä löytyi helppojakin kysymyksiä kuten ultraäänen käyttö tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Tenttisaunalla olikin sitten rentouttavaa purkaa stressiä Meksiko-teemaisesti hyvää ruokaa syöden ja pinjatan sisuksista paljastuvia karkkeja popsien. Silloin oli lupa hetkeksi relata ja kerätä samalla energiaa kevään viimeiseen opiskeluponnistukseen, jonka kuitenkin tulee katkaisemaan ruhtinaallinen viikon pääsiäisloma (tästä lisää myöhemmässä postauksessa, stay tuned).

Hola!

Edellisistä lääkisbileistä oli päässyt kulumaan omalta osaltani harmillisen pitkä aika, mutta tänä viikonloppuna katkaisin vihdoin tämän putken ottamalla osaa kuutoskurssin valmistujaisten juhlintaan. Koska syksyllä vuosijuhlilla nakkeilu eli työskentely oli hauskaa, halusin myös valmistujaisjuhlassa toimia narikkafuksina iltajuhlassa. Palkinnoksi me nakkilaiset nautimme arvokkaan illallisen ja illan päätteeksi saimme suunnata valmistujaisten jatkoille samaan paikkaan, jossa syksyllä ihan ensimmäisellä opiskeluviikolla pidetyt Toogabileet järjestettiin. Kuinka hienoa olikaan palata juhlapaikalle, jossa vastavalmistunut kurssi järjesti niin huikean tasokkaat pirskeet. Vaikka me kaikki juhlavieraat juhlistimme ylpeinä ihailtavan kovan urakan suorittaneita uunituoreita lääketieteen lisensiaatteja, oli minun itsenikin todella helppoa tempautua juhlahumuun mukaan. Kuinka todelliselta opiskelu nyt tuntuukaan verrattuna ensimmäiseen viikkoon, jolloin ei kunnolla vielä osannut kuvitella itseä osaksi tätä mieletöntä yhteisöä!

Iltajuhlan juhlapuheita

Jatkoilla oli photobooth

Kevään aikana on lisäksi tulossa paljon muitakin huikeita tapahtumia, joista erityisesti yhtä en malttaisi enää odottaa: Fuksigaala. Ennen pääsiäislomaa pääsemme juhlistamaan kulunutta fuksivuotta, joka on oletettavasti yksi ensimmäisen lääkisvuoden mieleenpainuvimmista tapahtumista. Huhut fuksigaalasta kertovat myös, että muistoissa palataan jopa pääsykoepäivään...

Tuntuu epätodellista, kuinka nopeasti ensimmäinen vuosi lääkiksessä on kokonaisuudessaan mennyt. Viikot tuntuvat etenevän kuin pikakelauksella, vaikka toisinaan tuntuu, että sillä hetkellä käytävän jakson alussa opituista asioista on jakson lopulla kulunut pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika. Tässä jaksossa käsiteltävät asiat ovat vaikuttaneet ehkä koko ensimmäisen opiskeluvuoden kaikista mielenkiintoisimmilta asioilta, joten pahoin pelkään että tämäkin jakso kuluu yhdessä hujauksessa. Kukapa lääkisopiskelija nyt ei haluaisi oppia EKG:n tulkintaa, auskultaatiota tai verenpaineen mittaamista, joiden perusteita tässä jaksossa mm. opetellaan. Jäljellä olevat viikot tänä keväänä aion nauttia elämäni viimeisestä fuksivuodesta ja sen tarjoamasta huolettomuuden tunteesta, life is good!

Kevätauringon paistetta koulun tiloissa