Taas pienet tontut liikkuu

Marraskuun kääntyminen joulukuuksi tietää joulukalenterin luukkujen availua, joulunajan odotusta ja koulussa lukukauden viimeiseen tenttiin valmistautumista. Pikkujoulukausi on omalla kohdallani taitettu, kerkesinpä neljät pikkujoulut marraskuun aikana kiertää. Ensin työpaikan pikkujoulut, sitten TLK:n ja myöhemmin oman kurssin ja hutuporukan pikkujoulut. Jouluista tunnelmaa tuo koulun ohella vapaaehtoisena toteutettu Secret santa, jossa ideana on toimittaa määrätylle toiselle opiskelijalle joululahja ilman, että lahjan saaja saa tietää keneltä lahja on peräisin. Tämä konsepti antoi vapaat kädet jakaa joulumieltä muillekin kuin läheisimmille tutuille. Olin ainakin itse saamastani lahjatoimituksesta todella otettu ja se tulee varmasti hyvään käyttöön :)

Meneillään oleva jakso (Hermoston rakenne ja toiminta) on ollut koko lääkiksen tähänastinen suosikkini. Ylipäänsä neurologiset sairaudet kiinnostavat minua kovasti, ja niihin on tällä jaksolla päässyt ottamaan ensikosketusta. Me kakkoskurssilaiset jatkamme opiskelua viikon pidempään kuin muut vuosikurssit, mutta se ei haittaa, koska opiskeltavat asiat ovat niin mielenkiintoisia. Osa saattaa pitää neurologiaa ja neuroanatomiaa kohtuullisen haastavana pakettina, mutta itse en ole juuri havainnut  eroa muihin jaksoihin verrattuna. Pikemminkin päinvastoin, olen saanut hämmästellä, kuinka nopeasti ja pienellä vaivalla olen oppinut esim. motoriikkaa, pikkuaivojen afferentteja ratoja ja neurotransmittereiden toimintaa. Aika ajoin jopa tuntuu, että meille opiskelijoille annetaan ylimäärin aikaa opiskella ja lukujärjestys pidetään hyvin kevyenä. Tilannetta helpottaa vielä sekin, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilussa ollut neuroanatomian sähköinen välitentti vähentää tenttiviikolla kerrattavia asioita. Anatomian oppialasta kun ei tule varsinaiseen jaksotenttiin enää suoranaisesti kysymyksiä, sillä ne on jo testattu oikein-väärin-väittämillä, monivalintatehtävillä ja kuvakysymyksillä jakson aikana.

Os sphenoidale kysyttiin neuroanatomian välitentissä

Luentojen ja PBL-opiskeluun kuuluvien tutoristuntojen lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja, joista viimeisimpänä korvan statuksen teon. Kurssikavereiden korvaan katsominen on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi huutavan pikkulapsen, mutta näin opintojen alkuvuosina ko-operatiivisen kurssikaverin hyödyntäminen harjoitteluvaiheessa on ihan hyvä perusta. Tärkeintä tässä vaiheessa opintoja kuitenkin on, että oikeat toimintamallit tulevat tutuiksi, joita sitten myöhemmin kandina voi hioa ja kehittää.

Otoskooppi ei osunut tähän kuvaan...

Tähän jaksoon kuului myös aivojen dissektio, joka suoritettiin tuttuun tapaan pienryhmissä dissektiosalissa. Kaksiulotteisesti anatomian välitenttiin opiskellut aivojen rakenteet hahmottuivat ja löysivät oikeat mittasuhteensa dissektiossa, jossa tuli lisäksi hyvin kerrattua aivohermojen kulku, niiden tutkiminen ja mahdolliset toimintahäiriöt. Saimme myös ensimmäistä kertaa pukea päällemme "smurffit" eli sairaalan työvaatteet, jotka olivat niin mukavat, ettei takaisin kouluvaatteisiin (farkkuihin) vaihtaminen tahtonut houkutella oikein ollenkaan.

Vapaa-ajalla ei ole tekemisen puutetta päässyt esiintymään, sillä olen tehnyt joitakin työvuoroja ja noudattanut minulle räätälöityä harjoitusohjelmaa. Urheilu tuo onneksi mukavaa vastapainoa opiskelulle ja tehostaa oppimista. Töissäkin saa paljon sosiaalisia kontakteja ja ehtii hetkeksi ajatella muutakin kuin opiskelua. Hyvällä fiiliksellä tapahtuva opiskelu ja treenaaminen tukevat hyvin toisiaan ja virkistävät näin vuoden pimeimpänä aikana. Ja mikä parasta, joululoma on jo ihan nurkan takana!