Viikko on vierähtänyt taas vikkelään. Opiskelutahti on ollut sen verran tiivis, ettei oikein ole perässä tahtonut pysyä. Viimeisen kymmenen päivän aikana meillä on ollut 9 luentoa, 3 tutoristuntoa, 3 muuta läsnäolovelvollista opetusta sekä 2,5 h ruotsia. Lisäksi olemme harjoitelleet kliinisiä taitoja itsenäisesti ja ohjattuna.
Lääkisopintojeni osalta onkin tultu siihen vaiheeseen, että todellinen kiinnostus alaan punnitaan. Ensimmäiset 2,5 vuotta lääkiksessä eivät olleet läheskään niin raskaita kuin nyt tällä kevätlukukaudella. Vähintään 8-tuntiset opiskelupäivät ovat olleet kuluttavia, mutta kuitenkin äärimmäisen opettavaisia. Vaikka toisinaan olen ollut jatkuvasta lukemisesta todella uuvuksissa, en vaihtaisi tätä mihinkään.
Luentojen, kliinisten taitojen harjoittelun, tutoristuntojen ja muiden opetusten jälkeen illalla on täytynyt käyttää vielä runsaasti aikaa itsenäiseen lukemiseen. Tiedän, että monet opiskelukavereistani opiskelevat lähes yksinomaa tutoristuntojen oppimistavoitteiden vauhdissa. Kaikki luennoilla läpikäydyt asiat eivät kuitenkaan lopulta päädy oppimistavoitteiksi, joten tutoreiden lisäksi opiskelen samalla kertaa myös muita asioita. Vaikka veren hyytymisen vaikuttaviin lääkkeisiin, rytmihäiriölääkkeisiin, sepelvaltimotautiin, läppävikoihin ja kliiniseen rasituskokeeseen voisi käyttää lähes loputtomiin lukuaikaa, on jossain kohtaa vain pakko vetää raja oman jaksamisen ja sen hetkisen osaamisen välille.
Rintakipu ja hengenahdistus -jaksolla olen joutunut tekemään eroa yleislääkäritasoisen ja erikoissairaanhoitoon kuuluvien tietojen kesken, koska en tässä rajatussa ajassa ehdi täysin kaikkea oppimaan. Minun onkin täytynyt tyytyä siihen, että osaan kaikesta jotain, mutta en mistään aihealueesta kaikkea. Täytyy vaan luottaa siihen, että osaa erottaa työn kannalta oleelliset asiat niistä, jotka voi tarvittaessa tarkistaa kirjallisuudesta.
Lukemisen ohella pääsin yhden päivän ajaksi kehittämään ammatillista osaamistani terveyskeskustasoiselle opetusvastaanotolle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun otin itsenäisesti vastaan potilaan, haastattelin sekä tutkin hänet. Vastaanoton lopulla kutsuin ohjaavan lääkärin paikalle ja yhdessä teimme diagnoosin sekä määräsimme hoidon. Vastuu oli toki ohjaavalla lääkärillä, mutta minun tehtäväni oli lisäksi laatia potilaasta sairauskertomus, joka hyväksymisen jälkeen tallennettiin potilastietojärjestelmään. Tämän yhden päivän aikana opin niin paljon ja tästä kokemuksesta jäi todella hyvä fiilis.
Seuraavaan lomaan (pääsiäisenä) on vielä pitkälti matkaa. Olenkin joutunut paljon pohtimaan omaa jaksamistani ja miettimään rentoutumiskonsteja kaiken puurtamisen keskellä. Tärkein on tietysti liikunta. Vaikka en aina hallille ole jaksanutkaan lähteä, on pieni ulkoilu raikkaassa pakkassäässä piristänyt ihmeesti. Olen syönyt terveellisesti mahdollisimman värikästä ruokaa ja nukkunut tarpeeksi pitkiä yöunia. Kevättä kohti mennessä valoisan ajan pidentyessä ilo ja energisyys lisääntyvät kuin itsestään. Siispä teille kaikille pirteyttä pakkaspäiviin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti