ABI-mittauksia ja baby showereita

Viikko neljä on kääntymässä loppusuoralle. Tämä opiskeluviikko oli selvästi kevyempi kuin edellinen ja sen huomasi mm. siitä, että vapaa-aikaa jäi ihan mukavasti. Viikko alkoi luennolla sydämen vajaatoiminnasta, josta myös samana päivänä tuli uusi tutorcase. Maanantaina harjoittelimme kaveriporukan kesken omatoimisesti kliinisiä taitoja, jotka vaativat pientä kertailua ennen lähestyvää KT-evaluaatiota. Iltapäivällä oli vielä siirtyminen keskustan yliopistolle ruotsin tunnille. Illalla halusin vielä hetken opiskella, koska maanantaisin opiskeluintoni on suurimmillaan.

Tiistai oli tavanomaiseen viikko-ohjelmaan verrattuna lyhyt päivä, koska meillä oli aamusta vain yksi ryhmätyö ABI-mittauksista. Teoriaosuudessa opimme, että ABI-mittauksella eli nilkka-olkavarsi-painesuhteella voidaan arvioida perifeerisen valtimotaudin olemassaoloa. Ateroskleroosi voi vaikuttaa yhtä hyvin sepelvaltimoissa kuin ääreisverenkierrossakin, mitä ei ehkä ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. Ahtauttavasta valtimonkovettumistaudista voi herätä epäilys mm. katkokävelyn eli rasituksenaikaisesta hapenpuutteesta johtuvan alaraajakivun johdosta. Kun teoriaosaaminen oli riittävällä tasolla, jakaannuimme Taitokeskuksella huoneisiin mittailemaan toisiltamme dopplerilla paineita nilkkojen ja ranteiden valtimoista. Työn jälkeen kokoonnuimme vielä tutorryhmäni kanssa tekemään Tieteellisen kirjoittamisen ryhmäkeskustelutehtävää. Aihe oli itselleni näin bloggaajana
suhteellisen läheinen, koska meidän piti pohtia kirjoittamisprosessiin kuuluvia vaiheita. Kirjoittamisessa ei välttämättä aina ole yksinkertaista rajata aihe, valita näkökulma perusteluineen ja luoda sidosteinen ja uskottava kokonaisuus.

Keskiviikkopäivä alkoi ruotsin tunnilla, jossa pidimme lääkäri-potilas-keskusteluja. On ilahduttavaa huomata oman ja muidenkin kielitaidon kehittyvän sanavaraston karttuessa. Välillä minusta jopa tuntuu, että ruotsin kieli jää päälle ja epähuomiossa jatkan sen puhumista vielä oppituntien jälkeenkin. Nopean Arvolle siirtymisen ja lounaan jälkeen alkoi ryhmäopetus thorax-röntgenin tulkinnasta. Sydämen vajaatoiminnan muutokset, pneumonia ja pneumothorax tuntuivat avautuneen opetuksessa ihan uudella lailla, joten työ todella teki tehtävänsä. Radiologiasta siirryimme vielä patologian opetukseen, jossa tutkimme virtuaalimikroskoopilla sydäninfarkti- ja keuhkosyöpänäytteitä. Viime kesän amanuenssuurijakso toi taas helpotusta opetukseen, sillä silmä osasi nopeasti erottaa tutut neutrofiilit ja adenokarsinoomat tietokoneen ruudulta.

Torstai oli jälleen luentopäivä. Äkkikuolema ja perifeeriset valtimosairaudet (aivan, tämä aihe onkin jo tuttu ryhmätyöstä) luennoitiin mielenkiintoisesti ja pohdiskellen. Loppupäivä kului itsenäisesti opiskellen ja liikkuen. Ahkeran päivän jälkeen palkitsin itseni sushilla, johon olen hiljalleen hurahtanut. Ehdoton suosikkipaikkani, jossa tälläkin kerralla kävin, on Luckiefun´s Koskikeskuksessa. Tampereella on aika paljon sushipaikkoja, mutta tällä hetkellä pidän Luckiefun´sin monipuolisesta ja opiskelijaystävällisestä sushibuffeesta eniten.

Perjantaina oli jakson ensimmäisen seminaarin vuoro. Seminaarit ovat oppimismuotona vielä varsin uusia meille kolmoskurssilaisille, mutta pidän niistä aina vain enemmän. Niissä jokainen pääsee vuorollaan esittämään muulle kurssille joko potilastapauksen tai tietoiskun. Oma vuoroni osui heti viime syksynä Infektiojaksolla, joten hetkeen ei ole odotettavissa uutta vetovastuuta. Tavallaan se on jopa harmillista, koska seminaarivastuussa oleva oppii niin paljon pelkästään esitystä valmistellessaan. Tällä kerralla paneuduimme pieniin vinkujiin eli hengitysvaikeuksista kärsiviin lapsipotilaisiin. Lounaan jälkeen oli viikon viimeisen opetustilaisuuden eli tutoristunnon aika. Purun jälkeen saimme uudeksi tapaukseksi eteisvärinän eli flimmerin, jonka ensin diagnosoimme kliinisen kuvan ja EKG:n perusteella. Loppuiltapäivä kuluikin eteisvärinän patofysiologian, diagnostiikan ja hoitolinjojen parissa.

Viikonloppuna järjestimme ystäväporukkamme tulevalle äidille yllätyksenä baby showerit. Tähän amerikkalaiseen perinteeseen kuului tietysti myös vaippakakku, jonka näpertely oli rentouttavaa puuhaa. Sitä varten tarvitsin 28 vaippaa, jotka käärin kumilenkillä rullalle. Kakun täytteinä käytin tulevalle äidille ja vauvalle ostettuja pieniä lahjoja, jotka sidoin nauhoilla ja sellofaanilla yhteen. Oli hauska nähdä ystäviä vapaa-ajalla sekä jutella kerrankin muista kuin koulujutuista. Yllätyskin onnistui täydellisesti ja oli ihana juhlistaa yhdessä ystävämme kanssa tulevaa suurta elämäntapahtumaa.