Tämä kevätlukukausi tulee hyvin todennäköisesti olemaan oman lääkishistoriani tähän asti työläin. Maanantaina alkaneen Rintakipu ja hengenahdistus -jakson lisäksi kuvioihin astui opintoihin lukeutuva ruotsin kurssi (Svenska för läkare). Noin puolet kolmoskurssista suoritti ruotsin kurssin jo viime syksynä ja lopuille se järjestetään nyt kevätlukukaudella. Joululoman aikana tulikin vähän silmäiltyä ystävältäni lainaksi saamaa ruotsin oppikirjaa, joka poikkeaa huomattavasti esimerkiksi lukion ruotsin kirjoista. Lukiossa ruotsi lukeutui itse asiassa suosikkiaineisiini, koska arkielämän ruotsi on helppoa pitkää saksaa lukeneelle. Svenska för läkare on sen sijaan hyvin erilainen kokonaisuus, sillä sanasto on vieraampaa ja kieliopin sijaan painotus on mm. asiantuntijatasoisissa keskusteluissa. Vielä ensimmäisellä oppitunneilla ei kuitenkaan kovin pitkälle kielitaitovaatimuksissa menty. Lukujärjestys onkin kevään osalta varsin täynnä, sillä lähiviikkoina pyörähtää käyntiin myös Tieteellinen kirjoittaminen. Se toteutetaan kuitenkin pitkälti verkkokurssina, jolloin tehtäviin varatut tunnit tulee järjestää omalla ajalla.
Rintakipu ja hengenahdistus -jakso on vaikuttanut (toistan varmasti jälleen itseäni) mielenkiintoiselta ja hyvin kliiniseltä. Ensimmäisiä kertoja lääkiksen aikana on saanut kokea, että aiemmin opitut asiat kertaantuvat. Fuksivuonna Hapen saanti -jaksolla opimme normaalin EKG:n pääpiirteissään ja nyt lyhyen kertauksen jälkeen pääsemme syventämään taitojamme sen tulkinnassa. Kohonnutta verenpainetta ja sen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä opiskelimme syksyllä Neste -jaksolla ja nyt ne tulevat uudestaan laajemmin. Muun muassa tämän vuoksi Tampereen lääkiksen opiskelumuoto on mielestäni erittäin toimiva.
EKG:n tulkinnan, ruotsin sekä sydän- ja verisuonitautilääkkeiden lisäksi tähän jaksoon mahtuu paljon muuta. Maanantain obduktio tutorryhmäni kanssa oli ainakin heti toisenlainen kokemus. Viime kesänä kun patologian amanuenssina osallistuin obduktioihin jopa neljästi viikossa, niihin syntyi tietty rutiini. Opetusavaus sen sijaan tuntui lähes pintaraapaisulta kesän aikaisiin verrattuna, koska kesällä vietimme salissa vähintään kaksinkertaisen ajan, oli tilaa leikellä eikä ympärillä pyörinyt isoa joukkoa muita ihmisiä.
Kliinisten taitojen osalta thorax-röntgenin tulkinnassa olemme myös päässeet vauhtiin ja siitä on vielä tulossa ryhmätyö. Jakson aikana käymme lisäksi sairaalalla auskultoimassa potilaiden sydänääniä. Jo ensi viikolla pääsen pitämään ihan oikean potilasvastaanoton terveysasemalla. Pientä jännitystä voi siis olla ilmassa, kun vastaan saattaa tulla lähes mitä vain. Kaikista jännittävin hetki on kuitenkin edessä jakson lopulla kliinisten taitojen evaluaatiossa, mutta tästä tulen kertomaan lisää lähempänä.
Nyt ollaan jo torstaissa ja katse pikkuhiljaa kääntyy kohti viikonloppua. Luvassa auringonpaistetta, pikkupakkasta ja kimmeltäviä lumihankia. Suomalaista sydäntalvea parhaimmillaan. Nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti