Tenttiviikon tuulia

Tänään lauantaina olemme saaneet nauttia jo varsin keväisestä säästä. Talven selkä on selvästi taittumassa. Auringon paistaessa oli rentouttavaa viilettää loistavassa kunnossa olevalla luistinradalla. Rintakipu ja hengenahdistus -jaksokin on jo tenttiviikkoa vaille pulkassa. Preklinikassa tenttiviikot ovat siitä mukavia, että muuta opetusta tenttiä lukuun ottamatta ei (lähes) koskaan ole. Se luo vapauden opiskella itselle parhaiten sopiviin aikoihin ja keskittyä pelkästään omaan tekemiseen. Kerrattavaa tenttiin on toki aina riittävästi, joten näitä vapaapäiviä ei täysin lomailuna voi pitää. Siitä huolimatta täytyy osata nauttia tästä mahdollisuudesta vielä kun voi, sillä klinikassa ei tenttiviikkoja enää pidetä.

Vaikka opiskelu kurssimme osalta jatkuu yhä preklinikassa, on käytännön opetusta ollut silti enemmän kuin koskaan lääkistaipaleeni varrella. Kliinisiä asioita pidetään opetuksessa oikeastaan oletusarvona. Tämän kevään aikana on esimerkiksi kuunneltu poikkeavia sydänääniä, keuhkojen vinkunoita ja rahinoita, tulkittu spirometriaa, keuhkokuvia sekä EKG:tä. Tutoristunnoissakin on edetty diagnostiikan ja hoidon osalta pidemmälle kuin aiemmin. Ongelmalähtöisen oppimisen hyöty tulee paremmin esiin tutoristunnoissa nyt kun ryhmissä joudumme pohtimaan muun muassa sitä, millaisia jatkotutkimuksia tutortapauksen potilaalle tilaamme. Yhteistyöllä ja päättelyllä päädymme diagnoosiin ja pohdimme, kuinka kyseistä sairautta hoidetaan. Seuraavalla kerralla olemme jälleen viisaampia ja kerromme, mitä kaikkea Terveysportti ja Käypä hoito on sillä kertaa meitä opastanut.

Yhtenä kohokohtana opinnoissa tänä keväänä oli paljon puhuttu kliinisten taitojen evaluaatio. Sitä varten olimme kurssikavereiden kanssa käyneet useita kertoja harjoittelemassa, kerranneet teoriaa niiden taustalla ja spekuloineet lähes kaikkea mahdollista tästä meille uudesta oppimismuodosta. KT-evaluaatioaamuna vähän meinasi jännittää, mutta kun viimein pääsi aloittamaan, ei jännityksestä ollut enää tietoakaan. Kiertelimme rasteilta toisille suhteellisen vapaassa järjestyksessä ja toisinaan jäimme seuraavalle "tenttijälle" potilaiksi. Tehtävät olivat monipuolisia ja osaan niistä sisältyi kliinisen osuuden lisäksi myös lyhyt suullinen ja/tai kirjallinen osio. Osalla rasteista pääsi myös todella haastamaan itseään poikkeavilla statuslöydöksillä. 8 temppurastia kertyikin yllättävän nopeasti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen oli hyvä fiilis. Evaluaatio oli rento ja kannustava opetustilaisuus, jossa kehittävän palautteen sai heti omasta suorituksestaan. Lääkiksessä harvemmin saa näin yksilöllistä opetusta, koska ryhmäkoot ovat suurehkoja. Siksi tykkäsinkin evaluaatiosta todella paljon!

Ystävänpäivänä sain ilokseni hyviä uutisia syvärien eli lääkiksen opinnäytetyön osalta. Usean korjauskierroksen ja odottelun jälkeen ohjaajani vihdoin hyväksyi työni valmiiksi. Hienoa on saada ne lopulta kirjoihin ja kansiin, sillä projektin varrella on ollut useita mutkia matkassa. Syväreistä aion tehdä myöhemmin oman postauksen, kunhan olen käynyt kirjoittamassa kypsyysnäytteen ja tiedekunnankin puolesta projekti on saatu virallisesti päätökseen.

Vaikka kulunut kevät on ollut rankka, on jokainen päivä ollut kaiken työn arvoista. Laskeskelin, että ensi perjantain tenttiä varten minulla on kerrattavanani noin 30:n luennon sisällöt sekä 11 tutoristunnon oppimistavoitteet, unohtamatta vanhojen tenttien harjoittelua. Kertaamisen olen kuitenkin jo aloittanut hyvissä ajoin, koska on helpompi jakaa työ useammalle päivälle. Tenttiin valmistautumisen työmäärä saattaa kokonaisuudessaan kuulostaa isohkolta, mutta olen siitä tietyllä tapaa jopa innoissani. Kandin elämä on aika hienoa!

Perjantai-iltana ystäväni tupareissa - paketista löytyi tampereenkiälinen Alias

Kohti KT-evaluaatiota

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja Rintakipu/hengenahdistus -jakso on jo paremmalla puolella.  Sydämen toimintahäiriöistä on myös siirrytty hiljalleen keuhkosairauksien pariin. EKG:n tulkinta on jätetty hetkeksi syrjään ja tilalle on tullut erilaisia keuhkojen toimintakokeita. Opiskeluviikko ei ollut raskaimmasta päästä, vaikka toisinaan tulikin tehtyä pitkää päivää. Päivät eivät silti tunnu itsestä liian työläiltä, sillä ne ovat toinen toisiaan mielenkiintoisempia.

Maanantai oli kouluhistoriani pisin päivä vietettyäni opiskelupaikalla yhtäsoittoa aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Viikko alkoi luennoilla rytmihäiriöistä, tromboosista, emboliasta sekä potilasseminaarilla sydämen vajaatoiminnasta. Näiden jälkeen oli tutoristunto, jossa käsittelyyn tuli keuhkoembolia, keuhkoinfarkti ja syvä laskimotukos. Hetken hengähdystauon jälkeen meillä alkoi kliinisten taitojen evaluaation preppaustilaisuus ylempien kurssien opiskelijoiden johdolla. Ryhmissä kiersimme erilaisia rasteja kuten suturaatio, neurologisen statuksen tekeminen, korvan ja silmän tutkiminen, tuki- ja liikuntaelinpotilaan anamneesi ja status, nestehoidon suunnittelu ja gastropotilaan tutkiminen. Kattavan teoriaosuuden jälkeen jäi vielä vähän aikaa harjoitella näitä taitoja, mutta tiiviin aikataulun vuoksi suurin työ jäi kuitenkin omaehtoisen harjoittelun varaan. Ilta oli erittäin opettavainen ja saaduilla opeilla hyvin todennäköisesti tulee pärjäämään paitsi evaluaatiossa, myös oikeassakin elämässä. Ei haitannut siis yhtään, vaikka pitkäksi päivä venyikin.

Tiistaina jäi aamusta aikaa itsenäiselle lukemiselle, koska omalla ryhmälläni oli tänä päivänä vain yksi ryhmätyö iltapäivällä. Arvo-rakennuksen sijaan opetus tapahtui Tays:issa, jossa pääsimme kuuntelemaan potilaiden sydänääniä. Tätä ennen kuitenkin harjoittelimme poikkeavien sivuäänten kuuntelua luokassa kuuntelulaitteella, jolloin se vielä tuntui aika helpolta. Oikeiden potilaiden kohdalla tilanne olikin toinen, sillä sivuäänten tunnistaminen ei onnistunutkaan ihan tuosta vain. Opettajamme mielestä oli ikävä nähdä opiskelijoita näin lannistuneina. Auskultaatio vaatii kuitenkin valtavasti harjoittelua. Eräskin luennoitsija kerran totesi, että päteväksi sydänäänten kuuntelijaksi oppi vasta kun on kuunnellut vähintään sataa sydäntä.

Keskiviikko alkoi aamun ruotsin tunnilla, jossa pidimme jälleen lääkäri-potilas-keskusteluja ja puhuimme työelämästä. Muuta opetusta tänä päivänä ei ollut, mutta lähdin keskustakampukselta Arvolle lukemaan ja palauttamaan suoritusmerkinnöistä täyteen tulleen temppukortin. Iltapäivällä harjoittelimme kaveriporukalla kliinisiä taitoja Taitokeskuksessa. Vajaan parin tunnin aikana kertasimme verenpaineen mittauksen, otoskoopin ja oftalmoskoopin käytön, Weberin ja Rinnen testit, kanyloinnin, katetroinnin, suprapubisen kystofixin asetuksen, suturoinnin, elvytyksen, ABI-mittauksen ja gynekologisen statuksen. On myös paljon muita taitoja, joita evaluaatiossa voidaan pyytää suorittamaan, mutta valikoimme nämä tällä kertaa harjoitteluumme. KT-evaluaatio tulee sanoista kliinisten taitojen evaluaatio, jonka jokainen suorittaa sekä kolmosvuoden keväällä että nelosvuoden syksyllä. Kyseessä on käytännön tentti, jossa jokainen rasti pisteytetään välillä nollasta kymmeneen. Hyväksytyn suorituksen saamiseksi on suoriuduttava kaikista rasteista kunnialla. Vaikka suoritusta opetushenkilöiden toimesta arvioidaankin, on tilaisuus kuitenkin pohjimmiltaan oppimistilanne.

Luento- ja seminaaripäivä torstai oli rauhallinen, sillä ainoa tehtävä oli keskittyä luentosalissa kuunteluun. Aamun pakollisella keuhkojen auskultaatio-luennolla se olikin todella oleellista, koska pyrimme erinäisistä ääninäytteistä tunnistamaan keuhkoista kuuluvia vinkunoita ja rahinoita. Sulavana jatkumona alkoikin heti perään uusi luento hengitysteihin vaikuttavista lääkkeistä painopisteinään astma ja keuhkoahtaumatauti. Iltapäivän seminaari päättyi tällä kertaa etuajassa ja pääsimmekin jatkamaan opiskeluja itsenäisesti.

Nopeasti koitti taas perjantai, jolloin ohjelmassa oli ensin tutoristunto Arvolla ja sen jälkeen ruotsin tunti keskustakampuksella. Vähän myöhäisemmän aamun kunniaksi valmistin itselleni tavanomaista herkullisemman ranskalaisen aamiaisen croissanteineen ja maitokahvineen. Piristää kummasti päivää, kun ei aina yhtä kiireellä tarvitse lähteä kouluun. Uudessa tutortapauksessa palauttelimme mieleen spirometrian tulkintaa, josta olimme oppineet perusteet fuksivuoden keväällä Hapen saanti -jaksolla. Päädyimme istunnossa lopputulokseen, että tapauksen potilas sairastaa obstruktiivista, tulehduksellista keuhkosairautta eli astmaa. Tämän nojalla otimme luonnollisesti seuraaviksi oppimistavoitteiksi astman, spirometrian ja allergian.

Viikonlopun tavoitteeksi olin asettanut itselleni olla suuremmin stressaamatta opiskelusta ja koen onnistuneeni siinä aika hyvin. Lauantaina tosin olin taas töissä. Sunnuntaina kävin brunssilla, ulkoilin ja katsoin muutaman jakson lempisarjaani Sykettä. Nyt on taas virtaa aloittaa huomenna uusi opiskeluviikko!