Kevät on edennyt jo niin pitkälle, että meneillään on kolmosvuoden viimeinen jakso, Diagnostiikka ja hoito. Tämä jakso on luonteeltaan hyvin erilainen, koska lähtökohtana on diagnoosin muodostamiseen käytettävät keinot ja niiden oikeaoppinen käyttö. Tässä jaksossa opitaan esimerkiksi käyttämään diagnostisia testejä sairauden varmistamiseen tai poissulkemiseen. Kantavana teemana on näyttöön perustuva lääketiede, eli se tutkittu tieto, joka on pystytty tieteellisesti osoittamaan. Tärkeää on myös oppia sietämään kliiniseen päätöksentekoon liittyvää epävarmuuden hallintaa, josta tällä jaksolla saa tulevaisuutta varten hyvää harjoitusta.
Diagnostiikka ja hoito -jaksolla ei ole lopputenttiä vaan teemme lopputyönä EBM-tehtävän (Evidence Based Medicine) eli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen annetusta aiheesta. Työstä ei turhaan kuultu varoittelua etukäteen, sillä se on osoittautunut hyvin työlääksi. Oma aiheeni on akuutin appendisiitin (umpilisäketulehduksen) diagnostinen kuvantaminen, josta olen jo tehnyt kirjallisuushaun sekä valinnut katsaukseeni vaaditut viisi artikkelia käsittelyyn. Aikaa työn tekemiseen on onneksi vielä yli kuukausi, mutta pyrin saamaan työn mahdollisimman hyvään vaiheeseen ennen pian alkavaa pääsiäislomaa.
Kuluneet kaksi viikkoa tätä jaksoa ovat osoittautuneet hyvin vaihteleviksi sisällöltään. Vaikka tenttiä ei ole, riittää jokaiselle opiskelupäivälle silti paljon tekemistä. Päivät sisältävät paljon ryhmätöitä, joihin lähes kaikkiin on työläitä ennakkotehtäviä. Ensimmäisellä viikolla vietin aikaa laskin kädessä, kun laskeskelin diagnostisiin testeihin liittyviä herkkyys-, tarkkuus-, ennustearvo- ja NNT-arvoja. Näiden lisäksi on pareittain tehtävä kotitentti, joka vaatii kykyä soveltaa jakson asioita ja arvioida kriittisesti lääketieteellistä tietoa.
Ruotsin kurssin osalta eletään viimeisiä hetkiä, sillä kaikki oppitunnit on pidetty ja edessä on enää tentit. Perjantaina oli jo suullinen tentti, jossa kolmen hengen ryhmissä keskustelimme kolmesta annetusta aiheesta kustakin 7 minuutin ajan. Ensi tiistaina on vielä kirjallinen koe, joka koostuu sekä epikriisin että analysoivan tekstin kirjoittamisosioista. Tämä viikonloppu kuluukin pitkälti EBM:ä tehden ja ruotsin tenttiin valmistautuessa. Onneksi eilen sentään vietimme porukalla ystävämme tuparisynttäreitä.
Tämän jakson ehdottomasti parasta antia ovat olleet tutoristunnot, jotka nekin poikkeavat huomattavasti totutusta kaavasta. Suurimpana eroavaisuutena muihin jaksoihin on se, että oppimistavoitteita ei anneta. Niiden sijaan istunnoissa eläydytään terveyskeskuslääkärin rooliin ikään kuin potilas seisoisi edessämme kertomassa tilanteestaan. Ryhmänä meidän tehtävänä on esittää kysymyksiä, tutkia (kuvitteellisesti) potilas sekä määrätä tarpeellisia jatkotutkimuksia. Tutkimustulokset sitten kerrotaan tutorin johdosta meille, ja siitä etenemme vähitellen kohti diagnoosia. Huonossa tapauksessa ajaudumme harhateille, kuten yhdellä kertaa kun emme olleet hoksanneet esittää potilaalle tiettyä avainkysymystä. Oppimistapa on ollut todella tehokas, koska käydyt potilasesimerkit ovat jääneet ihan eri tavalla mieleen.
Vaikka viikonloppu lähes koulutöiden parissa kuluukin, on jo ensi viikolla mukavaakin odotettavaa. Pitkästä, pitkästä aikaa pääsen lähtemään reissuun. Valuutat on jo vaihdettu ja ESTAt printattu. Iso omena odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti