lauantai 11. toukokuuta 2019

Hei kevät

Kolmas vuosi lääkiksessä alkaa olla pian taaksejäänyttä elämää ja opintojen puolivälin rajapyykki häämöttää. Nyt kevätlukukaudella on enää jäljellä Diagnostiikka ja hoito -jakson loppuhuipennus. Tämä jakso on ollut omasta mielestäni yksi lääkiksen kevyimpiä, eikä sitä ole turhaan kutsuttu "sillisalaatiksi". DGH -jaksoon on nimittäin sisällytetty kaikki se opetus, joka ei kuulu muihin jaksoihin. Jaksossa on paljon hyvää ja mielenkiintoista, mutta toisinaan on ollut vaikea kiinnostua tieteellisten artikkeleiden arvioinnista tai laskutehtävien laskemisesta juuri ennen kesän amanuenssuurien alkamista.

Central Park huhtikuussa 2019
Tällä jaksolla ehdottomasti opettavaisinta ovat olleet päivystyspotilaan tutkiminen, luomenpoistoharjoitus ja potilastapauksia käsittelevät tutoristunnot. Kävimme pienissä ryhmissä haastattelemassa ja tutkimassa akuutisti sairastuneen potilaan Taysissa tarkkailuosastolla. Anamneesin ja statuksen jälkeen saimme pohtia, mitä jatkotutkimuksia potilaalle tulisi määrätä ja kuinka tästä eteenpäin pitäisi toimia. Yhteinen purkutilaisuus ohjaavan lääkärin ja kandien kanssa opetti paljon enemmän kuin ennakkotehtävät kustannusvaikuttavuudesta, uskottavuusosamääristä ja ilmaantuvuusosuuseroista yhteensä. Myös käytännön pienkirurgian ryhmätyö kuului yhteen opiskeluaikani parhaista opetuksista. Siinä pääsimme harjoittelemaan luomenpoistoa siansorkilla sairaanhoitajaopiskelijan avustamana. Steriiliys, puuduttaminen, luomen irrottaminen ja suturointi sujuivat hyvin, kun sai tehdä moniammatillista yhteistyötä.

"Luomen" poistoa
EBM-tehtävä eli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ei loppujen lopuksi ollut työmäärältään kovin suuri, vaikka alussa se siltä tuntuikin. Tein sen lähes valmiiksi ennen pääsiäislomaani, koska en voinut lähteä reissuun näkemättä ensin vaivaa koulutöistä. Loman jälkeen viimeistelin työn palautettavaan kuntoon, ja sain kuulla monen vielä lähes halkovan hiuksiaan työtä tehdessä. Enemmän työtä olisi vaatinut, jos olisi täytynyt lukea jaksotenttiin. Tässä työssä sen sijaan sai tehdä rauhassa omaan tahtiin. Vielä jakson viimeisellä viikolla tulee vertaisarvioida kurssikaverin EBM-työ, josta saa yhtä lailla pisteitä kuin itse katsauksesta. Sen jälkeen alkaakin jo kesäloma, joka omalla kohdallani käynnistyy neurologian amanuenssuurilla. On tosi mukavaa päästä oman alan harjoitteluun soveltamaan koulussa opetettua tietoa ja oppimaan lääkärintaitoja. Odotan manuilua innolla!

Tankkausta itse tehdyllä hampurilaisella
Toukokuu tarkoittaa jälleen sitä, että lääkiksen pääsykokeet ovat taas jo ihan kulman takana. Vaikka omista pääsykokeista tuntuu kuluneen pieni ikuisuus, haluaisin jakaa vielä viime hetken tsempit kokeisiin osallistujille. Pääsykoejännitykseen kannattaa varautua ja sitä voi pyrkiä lievittämään olemalla hyvissä ajoin pääsykoepaikalla rauhoittumassa. Itseluottamus ja usko omaan osaamiseen vie pääsykoepäivänä jo pitkälle. Jos ja kun on päättänyt, että tämä vuosi on se vuosi kun pääsee lääkikseen, on valmis antamaan itsestään kaiken koepaperiin. Yksi huonosti nukuttu yö ei suoritusta kaada, koetta tehdessä on kuitenkin paljon adrenaliinia veressä.

Pääsykokeissa on todennäköisesti hyödyllistä noudattaa ennalta valittua koestrategiaa ja tehdä tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne itselle sopivat. Koe kuitenkin yllättää joka vuosi, eikä voi tietää, millainen taktiikka juuri sinä vuonna on kaikista kannattavin. Siksi omaa koestrategiaa ei välttämättä voi noudattaa orjallisesti. Oma taktiikkani oli tehdä tehtävät lopusta alkuun, koska sillä pääsi hyvin vauhtiin. Koejännityskin hälveni nopeasti, kun tiesi ansainneensa jo kasan pisteitä. Jätin monivalintatehtävät viimeiseksi, koska niistä ei yleensä kerry pistesaalis niin helposti. Jos jokin tehtävä ei lähde heti sujumaan, kannattaa siirtyä eteenpäin ja jättää tuo tehtävä "hautumaan" mieleen. Lopussa jos aikaa jää, kannattaa käydä koe vielä läpi ja varmistaa, ettei ole tehnyt harmillisia huolimattomuusvirheitä. Tärkeintä kokeessa on kuitenkin muistaa, että kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata. Vaikea tehtävä on varmasti vaikea myös vierustovereille. Kunhan tekee parhaansa ja yrittää loppuun asti, voi olla ylpeä itsestään. Paljon tsemppiä teille tämän vuoden pääsykokeisiin osallistuville! Ja kaikille muillekin blogini lukijoille hyvää kevään jatkoa!

Tästäkin jo vuosi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti