Syvärit on hyvin monipuolinen kokonaisuus, joka pitää sisällään esimerkiksi kokeellisen tai empiirisen tutkimustyön sekä raportin/tutkimusartikkelin aiheesta. Syvärit voi suorittaa myös laajana kirjallisuuskatsauksena opiskelijan niin halutessa. Työmäärä syväreiden suhteen vaihteleekin ohjaajasta ja aiheen valinnasta riippuen. Kaikille yhteistä on silti tutkimussuunnitelman laatiminen ja asianmukaisten tieteellisten käytäntöjen noudattaminen kirjallisessa työssä. Kaikkien tulee myös lopuksi antaa kypsyysnäyte, joka on ohjaajan laatima ja liittyy omaan tutkimusaiheeseen. Riippuu ihan ohjaajasta, saako kypsärin kysymykset tietää ennalta. Itse en tiennyt kysymyksiä etukäteen, jonka vuoksi tuli valmistautua vastaamaan laajemmin syväreitäni koskevaan otsikkoesseeseen.
Omissa syväreissäni minun piti kerätä itse aineisto ja analysoida se SPSS-ohjelmaa avuksi käyttäen. Tein tutkimustyön lähes kokonaan itsenäisesti vain pienellä avustuksella, jolloin projektista tuli hyvin pitkälle oman näköiseni. Sisällytin kirjallisuuskatsausosioon laajemmin aihepiiriä koskevaa teoriaa kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Kesäisin minulla vain oli hyvää aikaa laatia johdantoa, sillä koulutyö ei samanaikaisesti painanut päälle. Muuten syvärit painottuivat kouluaikaan, jolloin järjestimme tapaamiset syväriohjaajani kanssa. Pidin koulutyötä kuitenkin aina ensisijalla ja esimerkiksi kiireellisimpinä kouluhetkinä en vienyt syväriprojektiani eteenpäin. Kahden ensimmäisen lääkisvuoden aikana vapaa-aikaa oli vielä sen verran paljon, että syväreiden sovittamista koulutyön oheen en kokenut haastavana.
Syväreiden parissa minulla vierähti lopulta kaksi vuotta, mutta aktiivista tekemistä tästä ajasta oli silti huomattavasti vähemmän. Suuri osa ajasta kuluikin erinäisiin odotteluihin, aineiston keräämisen viivästymiseen, tutkimuslupahakemuksiin ja loma-aikoihin. Pidän itseäni aikaansaavana ihmisenä, minkä vuoksi odottelu minusta riippumattomista syistä tuntui toisinaan hermoja raastavalta. Sisukkaasti jatkoin projektin tekoa loppuun asti, vaikka aiheen vaihto totta puhuen kävi muutaman kerran mielessä. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska tällöin olisin kokenut pettäväni ohjaajani ja tutkimusryhmän. Usein kävi niin, että valmistelin annetun "tehtävän" yhdessä illassa ja sen jälkeen kului useampi kuukausi ennen seuraavaa tapaamista. Alkuun pääseminen oli työtä tehdessä monesti vaikeaa, mutta aloitettuani työskentelyn en tahtonut millään malttaa lopettaa.
Suurimmat hidasteet syväritaipaleellani testasivat sitä kuuluisaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Kaikista takaiskuista kuitenkin selvittiin tavalla tai toisella. Keräsin aineiston Webropol-kyselytutkimuksella, jonka laatimiseen käytimme tutkimusryhmäni kanssa verrattain kauan aikaa. Tuntui, että jokaisella tapaamiskerralla lomakkeessa oli jotain muutettavaa tai lisättävää. Lopulta piti vain hyväksyä, että tämä on se lopullinen versio. Täydellistä lomaketta tai tutkimusraporttia kun ei kenenkään ole mahdollista valmistaa. Aineiston keräämisen ajankohtaa pohdimme lähes puolen vuoden ajan, koska jatkuvasti odottelimme sille otollisinta hetkeä. Tutkimusryhmäni vakuutteli, että olen vasta opintojeni alussa eikä syväreillä vielä ole mikään kiire. Itse olisin ollut halukas aloittamaan aineiston keruun heti ja etenemään siten syväreissä nopeammin. Vaatikin minulta tiukkaa itsekuria pysytellä paikoillani odottelemassa sopivaa hetkeä.
Aineiston keräämisen jälkeen alkoi tilastollinen käsittely SPSS-ohjelmalla, jonka käyttö ei varsinaisesti kuulu vahvuuksiini. Lukuisten toistojen ja harjoittelun jälkeen sain muodostettua datasta uudet muuttujat ja tehtyä niistä tilastolliset ajot. Keräämistäni tuloksista pääsin sen jälkeen laatimaan taulukot, joiden muotoiluun sain tarpeellista apua lähipiiriltäni. Tässä kohtaa tunsin, että olen jo niin pitkällä syvärien syövereissä ettei projekti voi enää jäädä minulta kesken.
Johdannon, aineiston ja menetelmien ja tulosten kirjoittamisen jälkeen oli vuorossa työn luovin osio eli pohdinnan laatiminen. Pohdinta tuntui vaativan eniten kirjoitustaitoa ja kirjoittajan omaa ääntä. Yllätyin itsekin, kuinka sain siihen ideoitua tuloksia selittäviä tekijöitä ja muita ristiriitoja. Olin turhaan pelännyt, etten saisi mitään paperille. Ilmeisesti blogin kirjoittaminen ei ainakaan tässä suhteessa ole ollut pahitteeksi.
Kun kaikki osa-alueet alkoivat olla loppukesällä 2018 kasassa, aloin haaveilemaan tutkimuksen loppuun saattamisesta. Syksyllä 2018 palautinkin siinä mielessä valmiin työn, etten enää olisi sitä itse osannut parannella. Olin saanut positiivista palautetta raportistani matkan varrella ja korjausehdotuksiin suhtauduin aina rakentavasti. Suurempia virheitä tai puutteita ei kirjoittamisvaiheessa oikeastaan ollut tullut eteen. Työn palautuksen jälkeen kului viikkoja ja kuukausia kunnes työ otettiin tarkastettavaksi. Lopputulos tuntui minusta aika musertavalta: työhön tuli liittää vielä yksi taulukko tuloksia, joista ei ollut projektin aikana puhetta välitarkastustenkaan aikana. Siinä kohtaa myönnän hetken itkeneeni, ennen kuin kokosin itseni epätoivolta ja aloin paahtamaan uudelleen tilasto-ohjelman kanssa. Alkoi siis uusi SPSS-näpyttely (joka oli jo ikävästi päässyt unohtumaan). Taisteltuani sen viikonlopun pelkästään syvärien parissa sain tehtyä tarvittavat korjaukset ja uuden taulukon tuloksista. Mikä voittajafiilis siitä tulikaan, kun versio lopulta hyväksyttiin ja pitkän odottelun jälkeen opintopisteet napsahtivat suoritusrekisteriin. Olen taas askeleen lähempänä valmistumista.
Jos nyt aloittaisin syväriprojektin, käyttäisin enemmän aikaa itseä kiinnostavan aiheen valintaan. Innokkaana fuksina syöksyin ensimmäiseen tarjottuun vaihtoehtoon miettimättä sen suuremmin, mikä aihepiiri minua kiinnostaisi. Syväreiden aloittamiseen ei ole kiire, mutta niiden suorittaminen preklinikan aikana oli ensisijaisia tavoitteitani. Tein syvärini suomeksi, koska aiheeni käsitteli niin suomalaista aihetta. Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt valita sellainen aihe, josta olisi voinut kirjoittaa englanniksi ja tavoitella artikkelin julkaisua kansainväliseen lehteen. Joka tapauksessa tavoitteeni syvärien suhteen täyttyivät: tuotin uutta tietoa Tampereen kaupungille ja opin kriittisemmäksi lääketieteellisen tiedon lukijaksi. Tämä ei jää viimeiseksi tieteelliseksi tutkimustyökseni, vaan haluan jatkaa tutkimuksen tekoa muissa merkeissä oman mielenkiinnon mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti