Klinikan alkua

Ensimmäiset pari viikkoa klinikkaa on onnistuneesti takanapäin. Nyt jo huomaa, kuinka uudessa elämäntilanteessa sitä todella onkaan. Preklinikassa aamuni alkoivat luentodioja ja tutorin oppimistavoitteita rauhassa kotona lukien, mutta nyt riennän heti aamutuimaan sairaalan pukukaapeille ja sen jälkeen etsimään kyseisen päivän osastosijoitustani. Klinikkaurani alkoi päivystysviikoilla. Ensin olin viikon sisätautien päivystysosastolla ja tämän kuluneen viikon Acutassa. Näissä paikoissa tuli vastaan hyvin mielenkiintoisia potilastapauksia ja varsinkin Acutassa pääsi laajentamaan mielikuvaa itsestään oikeissa lääkärin toimissa. Klinikkataipaleeni onkin lähtenyt räväkästi, mutta samalla opettavaisesti käyntiin.

Taysin uusi pääaula

Klinikkapäivät kuluvat sairaalan käytäviä valkotakeissa viilettäen ja potilaita tutkien. Minut on pitänyt hyvin kiireisenä paitsi pidentyneet koulupäivät ja itsenäinen opiskelu, niin myös päivystysviikolla kahteen otteeseen iltapäivystys. Lukemiselle jää aikaa pääasiassa iltapäivällä (jos ei ole ryhmäopetusta) tai sitten illalla kotona. Usein aamuisin me kandit osallistumme kuunteluoppilaina esimerkiksi sisätauti-meetingiin tai röntgen-meetingiin ja sitten perehdymme osastopotilaisiin joko itse tai osastonlääkärin johdolla. Sen jälkeen lähdemme kierrolle tapaamaan potilaita. Iltapäivisin on monesti vielä jokin ryhmäopetus joko sairaalalla tai Arvolla. Acuta-viikolla suuntasin tiistaina ja torstaina vielä illaksi takaisin Acutaan seuraamaan kirurgian sekä akuuttilääketieteen päivystystä. Vaikka päivät venyivät pitkiksi, nämä päivystykset osoittautuivat oppimisen kannalta hyvin arvokkaiksi. Päivystykset eivät nimittäin olleet pelkkää seuraamista, vaan pääsin ottamaan vastaan ja tutkimaan monia potilaita, tekemään röntgenlähetteitä, ompelemaan haavoja ja sanelemaan käyntitekstejä. Ammatillinen itsetuntoni kohosi Acuta-päivystysten jälkeen, kun huomasin osaavani viime kesän amanuenssuureihin verrattuna paljon enemmän.

Kipsauksen harjoittelua ryhmätyössä

Klinikan alkaminen on ollut todella innostavaa, mutta myös pitänyt sisällään raskaampia hetkiä. Heti ensimmäisen opiskeluviikon torstaina olin nielurisaleikkauksessa, josta en tietenkään voinut opintojen vuoksi jäädä kotiin sairauslomalle. Poissaolot tulee klinikassa lähtökohtaisesti aina korvata, joten jäämällä kotiin toipumaan olisin jäänyt huomattavan paljon muista jälkeen. Heti leikkauspäivänä päätinkin suorittaa koululla infektiotautien ryhmätyön, vaikka olo oli vielä anestesian jälkeen vähän hutera. Olen sinnitellyt kipulääkkeiden voimalla klinikkapäivät, ja vaikka nieleminen on tehnyt kipeää, proteiinirahkoilla ja jäätelöllä olen saanut riittävästi energiaa suoriutua koulupäivistä. Nyt toipuminen alkaa onneksi olemaan siinä pisteessä, että pystyn syömään muitakin kuin nestepainotteisia elintarvikkeita.

Alkuun minulla oli hieman vaikeuksia myös arvioida, mitä kaikkea tulisi omaehtoisesti opiskella, koska luentoja eikä tutoristuntoja ei ole enää rytmittämässä opiskelua. Vähitellen on kehittynyt kuitenkin itselle sopiva tyyli opiskella. Olen myös aina ollut aamuihminen, joten sopeutuminen siihen, ettei aamuisin ehdi lukemaan, on vienyt aikaa. Integroidussa sisätautien ja kirurgian opintojaksossa meillä sisätautiryhmäläisillä on ollut ryhmäopetuksia myös kirurgiasta. Kerran sitten kävikin niin, etten ollut huomannut käsikirurgian ennakkotehtävää. Tunnollisena opiskelijana harmitti, kun ennakkotehtävän tekemättömyys selvisi. Tuntui, kuin olisi jäänyt läksyt tekemättä.

Pienestä alkukankeudesta huolimatta olen viihtynyt klinikkavaiheessa hyvin. Temppukorttiin (laajuudeltaan ennemminkin temppuvihko) on kahdessa viikossa kertynyt jo mukavasti kuittauksia. Loppukeväällä voi tosin tulla pientä stressiä saada osaa vaadittavista suorituksista kasaan, koska riippuu myös aika paljon tuurista, millaisia potilastapauksia klinikassa tulee vastaan. Maanantaisin eli seminaaripäivisin on aina mukava nähdä muita opiskelukavereita, joihin ei sairaalalla törmää. Tiistaista perjantaihin olemme aina sijoitettuna eri osastoille ja koitamme imeä mahdollisimman paljon oppia kyseisestä erikoisalasta. Kaikkea erikoissairaanhoitotasoista ei luonnollisesti tarvitse täysin omaksua, mutta tärkeää on tietää ketä konsultoida tarvittaessa. Ensi viikko kuluu munuais- ja infektiotaudeilla Taysissa, mutta sen jälkeen on tiedossa kahden viikon hajautus Seinäjoen keskussairaalassa. Palaillaan!

Haaveista totta - Lontoo (again)

Joululomani viimeisellä viikolla tein pienen irtioton Lontooseen. Tämä oli toinen kertani Lontoossa, joten kaikkia päänähtävyyksiä ei ollut tarpeen kiertää uudestaan. Ajatuksena oli palautella mieleen tiettyjä Lontoon helmiä, sillä edelliseltä reissultani vuonna 2006 oli moni kohde päässyt jo hieman unohtumaan.

Tower Bridge auringonnousun aikaan

Lontoon Heathrowin kentältä pääsee julkisilla hyvin keskustaan, mutta ajan säästämiseksi hyppäsimme varsin kalliiseen Heathrow Express -junaan. Tällä erityisesti kiireisille liikemiehille tarkoitetulla lentokenttäjunalla ajoi Paddingtonin asemalle vartissa, joten se sopi myös matkaajille, joilla aika Lontoossa on rajatumpi. Paddingtonin asemalla ostimme metroa varten Oyster cardin, jolle pystyy lataamaan haluamansa summan rahaa. Yksi metromatka veloitti kortilta 2,40 puntaa ja neljän matkan (9,60 puntaa) jälkeen loput metrosuhailut olivat sen päivän ajan maksuttomia.

Tulopäivänä kävimme ensin viemässä matkatavarat Bayswaterin Airbnb-kämppään ja otimme sitten suunnaksi Leicester Squaren, Piccadilly Circuksen ja Covent Gardenin. Hämärän laskeuduttua ruokailimme suosikki-hampurilaispaikassani Shake Shackissa Leicester Squaren laidalla ja kuljeskelimme ihmisvilinässä pitkin Lontoon katuja.

Leicester Squarelta kävellen kohti Piccadilly Circusia

Covent Garden

Päivän kohokohtana oli kuitenkin The Cauldron - Magical Experience, johon piti matkata vähän pidempi etappi Tubella. Tähän Harry Potter -tyyliseen baariin piti varata etukäteen liput netistä haluamaansa kellonaikaan. Ovella annettiin taikasauva käteen, karkotettiin pahat henget ja mentiin alakertaan valmistamaan taikajuomaliemiä mustiin velhokaapuihin pukeutuneina. Taustalla soi tietenkin tunnelmallinen musiikki. Elämykseen kuului tervetuliaisjuoma sekä kaksi itse valmistamaa drinkkiä, jotka kaikki sai halutessaan alkoholipitoisina. Koska baarissa oltiin ikään kuin taikajuomaoppitunnilla, tuli neuvoa kysyäkseen nostaa taikasauva viittauksen merkkinä ylös. Sessiolle oli varattu aikaa 1 h 45 min, joka kului yllättävän nopeasti lientä hämmentäen ja aineksia pataan kaataen. Liemien valmistusohjeet vaativat jonkin verran kielitaitoa ja Harry Potter -elokuvasarjan sanaston hallinnasta oli myös etua. Höyryilevät ja poreilevat juomat toivat elävästi mieleen elokuvan tapahtumat. Valmistusohjeita halusikin seurata sen vuoksi sanatarkasti, kuten seitsemän hämmennystä myötäpäivään, yksi vastapäivään, pipetoi kuusi tippaa ainesosaa X jne. The Cauldron oli erikoinen, mutta todella hauska kokemus!

The Cauldronin liemiainekset

Ensimmäisenä tehtävänä oli sytyttää palloon valo

Seuraavan aamupäivän ohjelmassa oli Tower Bridge, London Tower ulkoapäin ja minulle uusi tuttavuus Sky Garden Monument -metropysäkin läheisyydessä. Sky Gardeniin sisäänpääsy oli ilmainen, mutta sinne piti olla ennakkoon netistä varattu lippu. Slotit täyttyvät nopeasti, jonka vuoksi sopivia aikoja kannatti kytätä jo viikkoja ennen suunniteltua matkaa. Sky Gardenissa hissi vei 35. kerrokseen ihastelemaan Lontoon maisemia niin sisältä kuin ulkoakin.

Sky Garden

Lontoon matkaan kuuluu mielestäni oleellisena osana musikaalin näkeminen. Varasimme Mamma Mia -musikaaliin myös etukäteen liput, jotka tuli noutaa Novello -teatterista hyvissä ajoin ennen näytöstä. Jostain syystä halvimman kategorian lippumme oli upgreidattu permannon toisen rivin keskipaikoille. Noilta paikoilta näki läheltä todella hyvin näyttelijöiden ilmeet ja liikkeet, kun olimme varustautuneet vain tunnelmoimaan upeaa musiikkia. Mukava yllätys siis päivänäytöksen kunniaksi.

Mamma Mia -musikaali

Illalla poikkesimme vielä Kings Crossin asemalle nappaamaan turistikuvan laiturilla 9 3/4 eli jälleen pyörimme Harry Potter -elokuvien kulisseissa. Olin nähnyt somessa monen työntävän kärryä kuvitteellisesti seinän läpi, joten pitihän siitä itsekin käydä hakemassa suoritusmerkintä.

Kings Cross

Matkan viimeiset päivät kuluivat museoita ja katuja kierrellen. Natural History Museum ja British Museum olivat minulle tuttuja edelliseltä matkaltani, mutta ilmaisen sisäänpääsyn johdosta oli miellyttävää pistäytyä niissä uudelleen. Luonnonhistoriallisessa museossa kohokohtia ovat ainakin dinosaurukset, maanjäristyssimulaattori ja katosta roikkuva sinivalas. Niiden lisäksi kiersin kokonaan ihmisbiologian osaston, joka näin puolueellisesti lääketieteen ihmisenä oli hyvin yksinkertaistettu ja lähinnä lapsille suunnattu näyttely, joka kaipaisi hieman päivitystä vanhentuneen ja osin virheellisten tietojensa takia.

Buckingham Palace

Natural History Museum

British Museumissa vierailemisen arvoisena osana kuuluu ainakin Rosettan kivi. Muumiohuone oli matkani aikana tilapäisesti suljettu, joten Egyptin historia jäi tällä reissulla vähemmälle huomiolle. Museoissa saisi helposti kulumaan päiviä, joten taktiikkani oli vain kävellä huoneet läpi ja luoda yleiskatsaus eri aikakausien ja maanosien esineistä.

British Museum

Afternoon Tea Balthazarissa kruunasi Lontoon matkani New York -teemaisella kattauksellaan. Tämä kokemus oli myös yksi ennakkoon varatuista kohteistamme. Reilun 30 punnan hinnalla sai teekannun ohella nautittavakseen suuren määrän täytettyjä voileipiä, muhkeita skonsseja ja upeita leivoksia. Tällä tyylikkäällä iltapäiväteellä oli nautintoa kaikille aisteille.

Balthazarin Afternoon Tea

Joululoman aikana työskentelin ahkerasti sekä amanuenssina että vastaanottovirkailijana. Koin tarvitsevani kuitenkin edes pienen loman ennen tarttumista uusiin haasteisiin. Klinikkakevät 2020 voi alkaa!

Amanuenssina perusterveydenhuollossa

Vietin joululomalla kolme viikkoa amanuenssina terveyskeskuksen vuodeosastolla. Tämä oli viimeinen loma-ajan harjoitteluni ennen ensi kesän lääkärin sijaisuutta, joten tavoitteenani oli oppia mahdollisimman paljon lääkärin työstä käytännössä. Nämä kolme viikkoa olivatkin hyvin opettavaisia, sillä toiminta perusterveydenhuollon tasoisella osastolla poikkeaa erikoissairaanhoidosta, jossa olen aiemmin ollut amanuenssina. Potilasmäärät ovat suuria ja hoidon syyt erinäisiä, minkä vuoksi tulee osata tehdä hoitopäätöksiä hyvin monella eri lääketieteen osa-alueella. Kevään kliinisellä jaksolla koulussa opiskelemme sisätauteja ja kirurgiaa, mutta terveyskeskuksen vuodeosastolla tapaa myös esimerkiksi ihotauti- tai psykiatrisia potilaita. Näitä potilaita tuleekin pystyä hoitamaan, vaikka näiden erikoisalojen kliiniset kurssit tulevat opinnoissa myöhemmin vastaan. Onneksi aina voi konsultoida ja ainakin tällä vuodeosastolla seniorituki oli mahtavaa.

Perusterveydenhuollossa on mukavaa olla amanuenssina, koska siellä pääsee itse paljon osallistumaan ja tekemään. Työtä on paljon, mutta päivät kuluvat nopeasti uusia osastolle saapuvia potilaita tutkiessa ja paperitöitä tehdessä. Kierroilla sain enemmän irti, kun ohjaava lääkäri antoi usein tehdä statuksen kokonaan itse eikä ainoastaan sivusta seuraamalla. Minulle osui vielä erittäin opetusmyönteinen ohjaaja, jonka kanssa kävimme yhdessä potilastapauksia läpi keskustellen ja välillä myös tenttaamalla. Tuntui, että asiat jäivät paljon paremmin näin mieleen, kun omat sen hetkiset teoriatiedot täydentyivät käytännön työhön. Uskon ja toivon, että klinikkavaiheen opiskelu muistuttaa tällä amanuenssijaksolla saamaani opetusta. Olin hyvin tyytyväinen siihen, että tulin amanuenssiksi samaan työpaikkaan, johon olen menossa ensi kesäksi osastonlääkärin sijaiseksi. Sain perehdytyksen minulle uuden potilastietojärjestelmän käyttöön sekä paikallisiin osastokäytäntöihin. Tärkeintä oppimisen kannalta kuitenkin oli päästä näkemään, millaisia potilaita terveyskeskuksen vuodeosastoilla tapaa. Monet heistä ovat monisairaita ja iäkkäitä, jotka ovat jatkohoidossa usein jonkin pitkäaikaissairauteen liittyvän vaivan vuoksi.

Terveyskeskuksen vuodeosastotyössä yllätti ehkä eniten se, että vain noin puolet työstä on oikeasti lääketiedettä ja loppuosa kaikkea sellaista, johon opinnoissa ei välttämättä riittäviä valmiuksia saa. On paljon hoitotyöhön liittyviä sekä sosiaalipuolen asioita, joiden selvittäminen tapahtuukin pitkälti töitä tehden ja moniammatillisesti. Myös osastolääkäreiden hyvin pitkät työpäivät normaaliin työaikaan nähden puhuttivat. Tarkoitan siis lähinnä tunneissa mitattavia ylitöitä lähes jokaisena työpäivänä. Amanuenssina minun ei edellytetty jäämään ylitöihin, mutta hieman pahalta tuntui aina lähteä ajallaan pois, kun lääkärit jäivät vielä pitkään hoitamaan lääkemuutoksia, konsultoimaan, tarkistamaan laboratoriotuloksia tai tekemään erinäisiä hoitopäätöksiä. Pääsin siis toistaiseksi vielä helpolla, kun amanuenssina en ollut vastuussa itse hoidosta. Koitin silti parhaani mukaan olla lääkäreille avuksi, kun laadin päivittäin tulotekstejä ja epikriisejä heille hyväksyttäväksi. Pian muodostuikin tapa laatia lyhyet potilastekstit kirjoittaen ja hieman pidemmät ajan säästämiseksi sanelemalla. Labrapyyntöjä pääsin myös uutena toimena laatimaan runsaasti. Amanuenssina sainkin jälleen harjoitella lääkärinä toimimista. Oma roolini taisi kuitenkin hämmentää osaa vuodeosastopotilaista. Ei ollut yksi eikä kaksi potilasta, jotka luulivat minua heidän hoitavaksi lääkärikseen.

Joululomaa opinnoista on vielä jäljellä ensi viikko. Sen aion käyttää oikeasti lomailuun ja akkujen lataukseen pian alkavaa klinikkaa ajatellen. Vaikka tykkäsin kovasti tästä (viimeisestä) amanuenssuuri-jaksostani, on loma hyvin tervetullut ja odotettu. Loman jälkeen pääsen virkeänä aloittamaan kliiniset opinnot, joihin tämä harjoittelu tarjosi hyvät lähtökohdat. Monet osaston sisätautisista potilastapauksista mietityttivät ja loivat tunteen, että tästä sairaudesta haluan oppia sitten klinikassa lisää. Hyvää uutta vuotta 2020 kaikille lukijoilleni!