Klinikan viimeisiä

Syyslukukausi ja samalla klinikkaopinnot alkavat olemaan viimeistä silausta vaille valmiit. Onkologian kolme viikkoa kestänyt jakso tuli viikko sitten päätökseen ja se merkitsi myös sitä, että somaattiset lääketieteen alat on nyt ryhmäni osalta paketissa. Jäljellä on enää lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian osuudet ennen joululoman alkua. Jotkut kliiniset opettajat ovat viime aikoina puhuneet paljon siitä, että tässä vaiheessa on yleistä, että motivaatio esimerkiksi esitelmän valmistelemiseen tai tenttiin lukemiseen on jo saattanut kummasti laskea. Lääkisaika on kuitenkin kulunut niin valtavan nopeasti ja opiskeleminen on ollut minusta niin valtavan mielenkiintoista, etten ole itselläni huomannut juuri lainkaan piirteitä opiskeluväsymyksestä. 

Onkologian jaksolla sai kuulla hyvinkin surullisia kohtaloita, eikä huonojen uutisten kertomiselta potilaalle (erikoislääkärin toimesta) voinut välttyä. Opetushenkilöstö jaksoi silti aina empaattisen suhtautumisen ohella olla myös kandeille kovin opetusmyönteisiä. Seminaaripäivinä välittyi aito yhdessä tekemisen ilo opettaessamme toisille kandikavereille eri syöpätautien preventiosta, diagnostiikasta, hoitopolusta, hoitolinjoista ja seurannasta. Työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä kulki hyvin keskiössä koko jakson ajan. Vaikka onkologian klinikkajakso oli kaikilla tavoin opettavainen ja innostavakin, tuntui se varsin työläältä monien ennakkotehtävien ja PowerPoint -esitelmien tekemisen vuoksi. Tenttiä ei kuitenkaan tällä kertaa ollut, joten se kevensi työmäärää, kun jakson asiat kuulustellaan vasta integroidussa tentissä joulukuussa. 

Marraskuu on harmaudestaan huolimatta ollut yksi suosikkikuukausiani nyt syyslukukaudella, mistä on lähes täysin syyttäminen kaikkia hauskoja lääkistapahtumia ja -bileitä. Klinikkasitseillä yhdessä viitoskurssin kanssa saimme pitkän tauon jälkeen viimein sitsata vailla huolta huomisesta. Viikko myöhemmin fuksien E-bileissä meininki oli lähes katossa neonteemaisissa festaritunnelmissa, joissa meillä kuutoskurssilla oli omana teemana Game of Thrones. Seuraavalla viikolla olivatkin jo vuorossa TLK:n pikkujoulut, joissa sai nauttia mm. huikeasta livebändistä, pikkujouluvideosta ja viitoskurssin setien tanssista. Kaikissa tapahtumissa vain koki aina haikeuden, kun tiesi niiden olevan viimeinen laatuaan. 

Klinikkapäivät sairaalalla/Arvolla ja kivat oheistapahtumat ovat pitäneetkin kohtuullisen kiireisinä, mutta kuitenkin opiskelun laadusta tinkimättä. Ensimmäinen viikko lastenpsykiatrian jaksolla on sisältänyt pääasiassa teoriaa, mutta myös hyödyllisen simulaatio-opetuksen lasten kaltoinkohtelun kohtaamisesta. Ensi viikolla sitten kunnolla näemme lapsia joko osastolla tai poliklinikalla sijoituskohteestamme riippuen. Päivät TAYS:lla ja klinikassa uhkaavat käydä vähiin, mikä tuntuu haikealta, sillä klinikkaopiskelu on ollut niin keskeinen osa arkea viimeisten parin vuoden ajan. Pian on aika luopua niin tutuksi tulleesta lääketieteen opiskelijoiden omien pukkareiden pukukaapista, jotta seuraavat innokkaat neloskurssin kandit saavat tilaa aloittaa klinikkataivaltaan. Klinikkaan astuville haluankin toivottaa oppimisen iloa ja armollisuuttakin uusien haasteiden edessä, opiskelu tulee muuttumaan rankemmaksi, mutta samalla huomattavasti antoisammaksi!

Meneillään olevalla lastenpsykiatrian jaksolla on tulossa vielä suullinen tentti, mutta koko syksyn opiskelumäärän kattava integroitu tentti vaatii erityisesti aktiivista kertaamista. Tämä itsenäisyyspäivän jälkeinen kirjallinen kuulustelu on oikeastaan viimeinen kunnon tentti lääkiksessä, joten voiton puolella alkavat opinnot jo olemaan. Tammikuussa alkavalla Valmistuminen -jaksolla keskitytään lähinnä keskeisimpien asioiden kertaamiseen ja hienosäätöön luentojen, seminaarien ja simulaatioiden parissa. Sitä ennen joululomalla aion palata terveyskeskusvastaanottotyöhön viime kesän työpaikkaani, mutta luvassa on sen jälkeen kuitenkin parin viikon mittainen täysloma. Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille lukijoilleni!