Haaveista totta - Kroatia

Palasin äskettäin lomamatkalta Kroatiasta eli maasta, jossa en ole ennen käynyt. Reissu oli odotettu, koska Suomen viileä ja sateinen kesä alkoi jo minunlaistani lämpöä sekä auringonottoa ihannoivaa matkailijatarta aavistuksen tympiä. Irtiotto arjesta yhdistettynä helteeseen, rantaelämään ja lukuisiin nähtävyyksiin oli juuri sitä, mitä reissulta hain.

Matka alkoi lennolla Splitiin, josta lentokenttäbussin ja lautan kuljettamina suuntasin ensiksi Brac-saarelle Supetarin kaupunginosaan. Majoituin Supetarissa noin kahden kilometrin päässä lauttasatamasta viehättävässä hotellissa puolihoidolla. Hotellin oma ranta oli lähellä ja se suorastaan kutsui heti pulahtamaan kirkkaisiin Välimeren aaltoihin. Koska olin kuullut puhuttavan, että Kroatiassa voi meressä olla merisiilejä, hankin heti matkapäivänä katukauppiaalta uimatossut uintireissuja varten. Kivikkoisilla rannoilla niistä oli myös se etu, ettei jalkoihin sattunut terävien ja kookkaiden kivien iskut. Ensimmäinen päivä kuluikin hotelliin ja sen ympäristöön tutustuen, rannalla aurinkoa palvoen ja hotellin illallisella maukkaita kalaruokia maistellen. Edes auringon laskiessa ei tarvinnut palella, sillä ilma oli iltaisinkin helteinen.

Lämpimään Välimereen kastautumassa

Toisena päivänä aamiaisen jälkeen päätin kokea uusia elämyksiä ja yhdistinkin rantapäivän pieniin vesiaktiviteetteihin. Lähdin tunniksi melomaan vuokrakanootilla rantaviivaa pitkin kohti lauttasatamaa. Vaikka melonnan tekniikka ei minulla täysin hallussa ollut, sovelsin muutaman vuoden takaista suppailukokeiluani ja matka alkoikin edetä tasaiseen tahtiin. Supetarin keskustan liepeillä kanootissa istuessani huomasin hauskalta näyttävän vesiurheiluradan, jonne kokeilunhaluisena suuntasin seuraavaksi kanootin palautettuani. Radalla tunnin kiipeiltyäni, tasapainoteltuani, pompittuani ja muutamaan otteeseen veteen mätkähdettyäni oli aika ottaa kevyemmin. Monipuolisen liikuntapäivän jälkeen rannalla loikoilu ja kroatialaisten ruokien nauttiminen auttoivat palautumaan seuraavaan päivään.

Kuvittelin olevani Selviytyjien kuvauksissa tällä vesiradalla

Kolmantena päivänä lähdin bussiretkelle Brac-saaren eteläosaan Bol-nimiseen pikkukaupunkiin, jossa pääkohteena oli erikoisen muotoinen Zlatni Rat-uimaranta. Harmikseni aurinko pysytteli aamupäivän pilvessä, mutta esiin palatessaan päivä paljastuikin ehkä koko matkan kuumimmaksi. Satama-alue oli jälleen kerran kaunis ja täynnä pieniä ravintoloita, kuppiloita ja jäätelökioskeja. Supetarista edestakaisen matkan ostettuani sain valita, millä paluukuljetuksella tulen ja alkuillan ruuhkaiseen bussivuoroon ahtautuikin iso joukko turisteja eri kansalaisuuksilla.

Zlatni Ratissa ranta oli molemmin puoleinen

Neljäntenä lomapäivänä oli aika jättää Brac-saari taakse ja palata mantereelle Splitin kaupunkiin. Split on täynnä vuokrattavia huoneistoja kun taas hotelleja on kaupungissa vähemmän. Oma majapaikkani sijaitsi hyvällä sijainnilla lähellä satamaa, Riva-kävelykatua ja vanhaa kaupunkia. Pilviverhojen hieman haitatessa auringonsäteiden kulkua päätin kuluttaa päivän kierrellen nähtävyyksiä. Jokaisen Spilitin matkailijan tulisi omasta mielestäni kävellä Riva päästä päähän. Tällä kauniilla promenadilla riitti ravintoloiden sisäänheittäjiä omaan makuuni ehkä vähän liikaakin, mutta sopivalla reittivalinnalla ja ravintoloiden henkilökunnasta välittämättä katu on toimiva niin päivä- kuin iltakävelyllekin. Tämän rantakadun päästä lähtee toinen kävelykatu, Marmontova, josta erkaantuu kapeita pikkukatuja vanhaan kaupunkiin. Splitin nähtävyyksistä tunnetuimpia on myös vanha muurilla ympäröity Diocletianin palatsi, jonka keskeltä kohoaa tornirakennus täydentämään Splitin katukuvaa. Torniin oli sisäänpääsymaksu ja aika pitkät jonot, mutta kärsivällisenä ja kieli keskellä suuta kapuamalla pääsi ylös asti ihailemaan Splitin kaupunkia joka suunnalta. Vaikka torni ei ollut hirveän korkea, kiipeämisen teki osaltaan hankalaksi vastaantuleva liikenne ja jyrkät, kapeat portaat. Diocletianin alueella olisi lisämaksusta päässyt muihinkin näyttelyihin ja katedraaliin, mutta päätin jättää ne väliin ja katselin mieluummin vapaapääsyisiä raunioita ja palatsin portteja. Ilta kului sopivaa ruokapaikkaa etsiessä, jollainen löytyikin ravintoloita pursuavalta Narodni Trg:lta. Edellisten päivien rantaloma Bracissa vaihtui Splitissä kaupunkilomaan, jossa tekemistä ja näkemistä riittää moneen makuun.

Kuvan ottohetkellä pilvinen Split

Seuraavana päivänä oli vuorossa yksi matkan kohokohdista ja ainoa retkeni, jonka kuljetukset oli etukäteen hankittu. Harvemmin lähden luonnonpuistoihin Suomessa tai ulkomailla yhtä innostuneena kuin tänä matkapäivänä Krka:n kansallispuistoon lähdin. Krka järvineen ja vesiputouksineen sijaitsee reilun tunnin bussimatkan päässä Splitistä. Paikalle saapuessani minut yllättivät valtavan pitkät jonot, sillä en ollut aavistanut kuinka suosittu tämä luontonähtävyys on. Lähes tunnin jonoissa seistyäni, joista toinen lippujonossa ja toinen laivajonossa pääsin laivakuljetuksella Krkan pääkohteelle. Krkaan olisi ollut mahdollista kulkea patikoimalla 4 kilometrin matka, mutta laivamatka oli jo itsessään hieno kokemus ja toi mieleen vuoden takaisen Floridan matkani. Tungokset Krkassa eivät suinkaan jääneet laivajonoihin, vaan kaikki vierailijat tuntuivat tahtovan kuvauttaa itsensä sillalla upeiden vesiputousten edessä. Kiersin noin parin kilometrin mittaisen luontoreitin vesiputousten ympärillä, jonka jälkeen menin uimaan lämpimään vaikkakin kivikkoiseen veteen vesiputousten edessä. Väenpaljoudesta johtuen tuli paluumatkaan varata riittävästi aikaa, koska Krkassa laivakuljetuksia ei tuntunut olevan riittävästi kävijämääriin nähden.

Krkan vesiputoukset olivat ihastuttava näky

Viimeinen kokonainen lomapäiväni Kroatian auringon alla alkoi aamuisella kiipeämisellä Marjanin kukkulalle Splitissä. Nousu 178 metrin korkeudelle merenpinnasta sujui tasaisesti ja näkymät huipulla olivat mieltä avartavat. Loppupäivä olikin rentouttavaa viettää Splitin Bacvicen uimarannalla auringon energiaa itseeni keräten ja meressä vilvoitellen. Iltakävely Rivalla, vanhassa kaupungissa ja illallinen hyvässä ravintolassa sinetöivät onnistuneen Kroatian matkani.

Marjanin kukkulalta laskeutumassa

Tykkäsin Kroatiasta matkakohteena, mutten voi ylistää sitä kuitenkaan liiaksi. Splitissä voi yhdistää mukavasti rantaloman kaupunkilomaan ja bussi- sekä laivayhteydet liikennöivät tiheästi isoimpien kaupunkien ja luontokohteiden välillä. Rauhallisempaa menoa kaipaaville Brac-saari oli otollisempi verrattuna Splitiin, joka ajoittain oli kohtuullisen äänekäs ja ruuhkainen. Opasteet Kroatiassa eivät olleet omasta mielestäni kovin selkeät ja välillä tulikin turvautua Googlen karttapalveluihin suunnatessa tiettyä määränpäätä kohti. Hintataso oli paikoitellen edullinen, mutta esimerkiksi ravintoloissa syödessä se oli suunnilleen Suomen tasoa. Kuitenkin jäätelöpallojen hinnat hämmästyttivät halpuudellaan ja tästä syystä tulikin herkuteltua näitä ihan loman jokaisena päivänä... Voisin matkustaa Kroatiaan uudelleen, mutta toistaiseksi koen, että tämä matka tarjosi riittävän kokonaiskuvan huomioiden rannat, luonnon ja arkkitehtuurin. Yksi haave kävi jälleen toteen matkustaessani Kroatiaan, joka kohteli minua lomallani oikein hyvin.

Heinäkuun kuulumisia

Oma suosikkikesäkuukauteni heinäkuu alkaa olemaan lopuillaan ja haluankin vielä palata sen tärkeimpiin elämyksiin, joiden siivittämänä jaksaa taas pyörittää normaalia arkea pimeneviin iltoihin ja syksyä kohti. Vaikka useana päivänä tästä lomakuukaudesta olen ahertanut töissä, on vapaapäiviin riittänyt sisältöä kaikenlaisen rentoutumisen ja urheilun merkeissä. Tässä kuussa tulee myös kuluneeksi vuosi blogini perustamisesta, joten olkoon tämä postaus muisto vuosi sitten alkaneelle taipaleelle, joita te lukijat olette osaltanne toteuttamassa.

Heinäkuuta ei voi sivuuttaa ilman mainintaa Ruisrockista ja kauniista Ruissalon maisemista. Hienoin hetki näillä festareilla oli mielestäni se, kuinka laivat lipuivat ohitse tervehtien iloista festivaalikansaa samalla kuin lempiesiintyjäni soittivat ja viihdyttivät festarikävijöitä. Sen yhden päivän kun sain Ruississa viettää sai minut unohtamaan arjen kiireet ja hetkeksi irtaantumaan muusta. Pientä palautetta antaisin kuitenkin festareiden järjestelyiden osalta, jotka tuntuivat paikoitellen vähän ontuvan. Kaikesta huolimatta jälleen kerran oli aika maagista se, kuinka lähes koko kesä sää on sateinen ja kolea, mutta Ruissiviikonloppuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähes hipoo hellerajaa.

Ruisrock 2017

Viking Grace lähestymässä Rantalavaa

Heti seuraavana päivänä Ruisrockista oli vuorossa SM-viestit kotikaupungissani. SM-viesteihin kuuluu aina omanlaisensa kutkuttava tunnelma, kun yksilöurheilijat kisaavatkin nyt joukkueissa ja kannustavat seuroittain toisiaan. Juoksin naisten 4 x 100 metrin viestissä avausosuuden järjestävän seuramme Pyrinnön kakkosjoukkueessa. Juoksu kulki omasta mielestäni hyvin (huolimatta edellisillan festareista) ja sain ojennettua viestikapulan suhteellisen helposti toisen osuuden juoksijalle. Viestijuoksuun kuitenkin kuuluu se, etteivät vaihdot aina mene ihan nappiin ja tätä sain todistaa heti joukkueemme seuraavassa vaihdossa. Tämä kuitenkin tekee viestikisoista niin jännittäviä, koska pienikin virhe voi olla joukkueelle kohtalokas. Kapula tuli meillä maaliin asti, mutta finaalipaikka jäi tällä kertaa haaveeksi. Better luck next time...

Kotikisat Ratinan stadionilla

Reilun viikon mittaisen kesälomani käynnistivät Kalevan kisat, jotka järjestettiin tänä vuonna Seinäjoella. Koska ikäni puolesta en enää kuulu nuorten sarjoihin, olivat nämä kisat eräällä tavalla kauden päätavoitteeni tai ainakin tärkeimmät kisani, vaikken kisoihin mitään suurempia odotuksia itselleni asettanutkaan. Ajattelin vain, että nyt on lomani ja aion nauttia kilpailemisesta meni sitten syteen tai saveen. Kaikki harmit tai pettymykset saa joka tapauksessa unohdettua parin päivän päästä siintävällä Kroatian lomamatkallani. No, kisoista ei lopulta jäänytkään paljoakaan kerrottavaa, sillä kilpailuni päättyi kolmeen karsintahyppyyn. En nyt ala analysoimaan kisaani sen enempää kuin mainitsemalla, että hyppytekniikan puolesta kisapäivä ei ollut minun päiväni. Nyt reilun viikon kuluttua näistä kisoista kisojen epäonnistuminen on kuin kaukana menneisyydessä, sillä Kroatian lomani pyyhki pois kaikki nämä ikävämmät ajatukset ja täytti ne uusilla ihanilla muistoilla.

Auringonlasku Brac-saarella Kroatiassa

Kroatian reissustani on tulossa vielä oma postauksensa, joten pysyhän kuulolla!

Mun Tampere

"Tampere on Suomen suosituin opiskelukaupunki. Lähes 40000 opiskelijaa tuovat kaupunkiin elämää, energiaa ja intoa. Tampereella on neljä korkeakoulua: Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), Tampereen teknillinen yliopisto (TTY), Tampereen yliopisto (TaY) ja Poliisiammattikorkeakoulu (POLAMK)."

Näin kirjoitti Taloustutkimus korkeakouluimagosta vuoden 2017 tutkimuksessa. Itselleni Tampere merkitsee kuitenkin ennen kaikkea kotia. Se on paikka, jossa olen syntynyt ja käynyt koulua. Paikka, jossa asuu läheisiä, sukulaisia ja lähes kaikki ystäväni. Paikka, jossa opiskelen rakastamaani alaa, käyn töissä ja harrastan. Paikka, jossa lähes jokaiseen kadunkulmaan liittyy jokin muisto.

Kun minulta toivottiin postausta Tampereesta opiskelukaupunkina, totesin sen aika pian lähes mahdottomaksi tehtäväksi. En oikein osaa kuvailla, minkälainen Tampere on opiskelijan näkökulmasta, koska minulla ei ole lainkaan vertailupohjaa muihin kaupunkeihin. Muualta päin Suomea tulevilta opiskelukavereilta olen kuullut Tampereella opiskelusta lähes pelkkää positiivista.

Tampere kaupunkina on sopivan kompakti, tarpeeksi iso, mutta kuitenkin sen verran pieni, että kaupunginosien välillä pääsee liikkumaan mukavasti julkisilla, pyörällä, kävellen tai autolla. Kulkuyhteydet ovatkin hyvät paikasta toiseen, kun kaupunkiliikenteen bussit kuljettavat riittävän tiheillä aikatauluilla ja ratikkaa parhaillaan rakennetaan tuomaan uusia yhteyksiä kaupunkiin.

Tampereella on (ainakin omasta mielestäni) kaunis luonto ja hyvät ulkoilumaastot. Varsinkin kesäisin Tampere on täynnä nähtävää ja koettavaa, mutta kauniin kaupungin leiman se täyttää ympäri vuoden. Vaikka Suomessa on lukuisia kauniita kesäkaupunkeja, on Tampere sitä myös talvellakin. Sijainniltaan Tampere on myös varsin mainiolla paikalla, sillä täältä on lyhyt etäisyys lähes kaikkialle Suomeen.

Tampere-talon Muumi-museo avattiin kesäkuussa

Tampereelta löytää kaikki tarvittavat palvelut, harrasteet ja virkistäytymismahdollisuudet. Tämä kattaa myös laajan ravintolatarjonnan mm. etnisillä ravintoloilla, brunssi- ja sushipaikoilla. Kivoja, kohtuuhintaisia asuntoja löytää opiskelija-asuntosäätiöiltä. Opiskelijakaupunkina Tampere tarjoaa myös vilkkaan opiskelijaelämän, parhaat bileet ja lukuvuosien aikana monia ikimuistoisia tapahtumia.

Lääkiskaupunkina Tampere eroaa jonkin verran muiden kaupunkien lääkiksistä opiskeluohjelmansa suhteen. Meillä käytössä on PBL-opiskelu eli problem based learning, jossa neljänä ensimmäisenä vuotena opiskellaan tutorryhmissä ongelmalähtöisen oppimisen kautta. Luentoja meillä on jonkin verran vähemmän kuin muissa Suomen lääkiksissä. Kurssien sijaan meillä opiskellaan jaksoissa, joissa tiettyyn opintokokonaisuuteen on koottu kaikki siihen liittyvä asiasisältö. Tämä helpottaa mielestäni kokonaisuuksien hahmottamisessa ja opiskeltavat asiat on paremmin rajattavissa. Preklinikka kestää Tampereella vähän kauemmin kuin muualla, mutta jo sen aikana pääsee tekemään ja harjoittelemaan taitoja, joita toisaalla opetetaan vasta klinikassa. Muista kaupungeista en tiedä, mutta Tampereella on omasta mielestäni todella aktiivinen ainejärjestö, kannustava ja tsemppaava ilmapiiri vuosikurssien kesken sekä loistavat opetushenkilöt. En itse osaisi kuvitella opiskelevani lääketiedettä missään muualla kuin täällä Tampereella.

Koen, että Tampere on minulle ikään kuin tunnetila, se ihana fiilis, joka tulee kotikaupungin lämpimästä syleilystä ja rajattomien tekemismahdollisuuksien kohottamasta sykkeestä. Oli se sitten kutkuttava jännityksen tunne vatsanpohjassa ennen astumista Särkänniemen uutuuslaitteeseen, höyryävä mustamakkara-annos Tammelan torilla, hyvin onnistunut pituustekniikkatreeni Ratinan mondolla tai Pirkkahallissa, ensimmäinen puraisu tuoksuvaan munkkirinkilään Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa, Tornihotellin Moro Sky Barissa siemaus kuohuvaa auringon laskiessa horisontin taakse tai Minetti-jäätelökioskin kauden uutuusmaun pähkinänougatin lipaisu kielen päällä rankan työpäivän jälkeen. Tampere muistuttaa minua niin elävästi myös vapunpäivänä 2015 kokemastani teekkarikasteesta eli kylmästä kylvystä raikkaaseen Tammerkoskeen, ensiaskeleistani ensimmäiseen omaan asuntooni Hervannassa, Tandem-benji-hypystäni TTY:n pihassa syksyllä 2015 (ei koskaan enää!) ja ensimmäisestä lääkispäivästäni 22.8.2016 kävellessäni kohti Arvoa. Tampere on itselleni se tärkein ja rakkain kaupunki, joka ei lähde minusta. Mun koti on täällä!