Mun Tampere

"Tampere on Suomen suosituin opiskelukaupunki. Lähes 40000 opiskelijaa tuovat kaupunkiin elämää, energiaa ja intoa. Tampereella on neljä korkeakoulua: Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK), Tampereen teknillinen yliopisto (TTY), Tampereen yliopisto (TaY) ja Poliisiammattikorkeakoulu (POLAMK)."

Näin kirjoitti Taloustutkimus korkeakouluimagosta vuoden 2017 tutkimuksessa. Itselleni Tampere merkitsee kuitenkin ennen kaikkea kotia. Se on paikka, jossa olen syntynyt ja käynyt koulua. Paikka, jossa asuu läheisiä, sukulaisia ja lähes kaikki ystäväni. Paikka, jossa opiskelen rakastamaani alaa, käyn töissä ja harrastan. Paikka, jossa lähes jokaiseen kadunkulmaan liittyy jokin muisto.

Kun minulta toivottiin postausta Tampereesta opiskelukaupunkina, totesin sen aika pian lähes mahdottomaksi tehtäväksi. En oikein osaa kuvailla, minkälainen Tampere on opiskelijan näkökulmasta, koska minulla ei ole lainkaan vertailupohjaa muihin kaupunkeihin. Muualta päin Suomea tulevilta opiskelukavereilta olen kuullut Tampereella opiskelusta lähes pelkkää positiivista.

Tampere kaupunkina on sopivan kompakti, tarpeeksi iso, mutta kuitenkin sen verran pieni, että kaupunginosien välillä pääsee liikkumaan mukavasti julkisilla, pyörällä, kävellen tai autolla. Kulkuyhteydet ovatkin hyvät paikasta toiseen, kun kaupunkiliikenteen bussit kuljettavat riittävän tiheillä aikatauluilla ja ratikkaa parhaillaan rakennetaan tuomaan uusia yhteyksiä kaupunkiin.

Tampereella on (ainakin omasta mielestäni) kaunis luonto ja hyvät ulkoilumaastot. Varsinkin kesäisin Tampere on täynnä nähtävää ja koettavaa, mutta kauniin kaupungin leiman se täyttää ympäri vuoden. Vaikka Suomessa on lukuisia kauniita kesäkaupunkeja, on Tampere sitä myös talvellakin. Sijainniltaan Tampere on myös varsin mainiolla paikalla, sillä täältä on lyhyt etäisyys lähes kaikkialle Suomeen.

Tampere-talon Muumi-museo avattiin kesäkuussa

Tampereelta löytää kaikki tarvittavat palvelut, harrasteet ja virkistäytymismahdollisuudet. Tämä kattaa myös laajan ravintolatarjonnan mm. etnisillä ravintoloilla, brunssi- ja sushipaikoilla. Kivoja, kohtuuhintaisia asuntoja löytää opiskelija-asuntosäätiöiltä. Opiskelijakaupunkina Tampere tarjoaa myös vilkkaan opiskelijaelämän, parhaat bileet ja lukuvuosien aikana monia ikimuistoisia tapahtumia.

Lääkiskaupunkina Tampere eroaa jonkin verran muiden kaupunkien lääkiksistä opiskeluohjelmansa suhteen. Meillä käytössä on PBL-opiskelu eli problem based learning, jossa neljänä ensimmäisenä vuotena opiskellaan tutorryhmissä ongelmalähtöisen oppimisen kautta. Luentoja meillä on jonkin verran vähemmän kuin muissa Suomen lääkiksissä. Kurssien sijaan meillä opiskellaan jaksoissa, joissa tiettyyn opintokokonaisuuteen on koottu kaikki siihen liittyvä asiasisältö. Tämä helpottaa mielestäni kokonaisuuksien hahmottamisessa ja opiskeltavat asiat on paremmin rajattavissa. Preklinikka kestää Tampereella vähän kauemmin kuin muualla, mutta jo sen aikana pääsee tekemään ja harjoittelemaan taitoja, joita toisaalla opetetaan vasta klinikassa. Muista kaupungeista en tiedä, mutta Tampereella on omasta mielestäni todella aktiivinen ainejärjestö, kannustava ja tsemppaava ilmapiiri vuosikurssien kesken sekä loistavat opetushenkilöt. En itse osaisi kuvitella opiskelevani lääketiedettä missään muualla kuin täällä Tampereella.

Koen, että Tampere on minulle ikään kuin tunnetila, se ihana fiilis, joka tulee kotikaupungin lämpimästä syleilystä ja rajattomien tekemismahdollisuuksien kohottamasta sykkeestä. Oli se sitten kutkuttava jännityksen tunne vatsanpohjassa ennen astumista Särkänniemen uutuuslaitteeseen, höyryävä mustamakkara-annos Tammelan torilla, hyvin onnistunut pituustekniikkatreeni Ratinan mondolla tai Pirkkahallissa, ensimmäinen puraisu tuoksuvaan munkkirinkilään Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa, Tornihotellin Moro Sky Barissa siemaus kuohuvaa auringon laskiessa horisontin taakse tai Minetti-jäätelökioskin kauden uutuusmaun pähkinänougatin lipaisu kielen päällä rankan työpäivän jälkeen. Tampere muistuttaa minua niin elävästi myös vapunpäivänä 2015 kokemastani teekkarikasteesta eli kylmästä kylvystä raikkaaseen Tammerkoskeen, ensiaskeleistani ensimmäiseen omaan asuntooni Hervannassa, Tandem-benji-hypystäni TTY:n pihassa syksyllä 2015 (ei koskaan enää!) ja ensimmäisestä lääkispäivästäni 22.8.2016 kävellessäni kohti Arvoa. Tampere on itselleni se tärkein ja rakkain kaupunki, joka ei lähde minusta. Mun koti on täällä!