Joulun odotusta

Kolmoskurssin joululoma starttasi tänä vuonna Tampereella varsin aikaisin, sillä Infektio -jakson tentti pidettiin jo 5.12. Siitä alkoikin meillä lähes kuukauden mittainen loma, tosin tentin vaikeudesta johtuen lomafiilis ei ollut ainakaan itselläni ihan huipussaan. Olin kyllä tapani mukaan valmistautunut tenttiin todella huolellisesti, mutta kysymykset olivat varsin erilaisia aikaisempiin tentteihin nähden. Ruodittuamme ensin kurssikavereiden kanssa tenttiä sen mitä jaksoimme, puheenaiheet kääntyivät pian joululomasuunnitelmiin, jonka jälkeen suuntasimme ansaituille vapaille. Osa ystävistä lähti saman tien kaukomaille, osa lomailee mukavasti kotikonnuilla.

Itselläni ei ole (ainakaan vielä) suurempia matkasuunnitelmia joululoman ajaksi. Siitä huolimatta hauskaa ohjelmaa on jo riittänyt lähes jokaiselle päivälle, jouluvalmistelut ovat edenneet, ja pitkästä aikaa minulla on jäänyt aikaa myös kunnolla treenaamiseen.

Perjantaina tein kivan päiväreissun jouluiseen Helsinkiin. Heti saavuttuani pääkaupunkiin suuntasin Amos Rexiin, jonka suosio yllätti minut täysin. Näyttävä valoshow oli todella hintansa arvoinen, sillä viiden euron opiskelijahintaan pääsi näkemään upeita valoefektejä, liikkuvia kuvia ja illuusioita. Hämmästyttävää oli nähdä ekosysteemin laajenevan kävijämäärän kasvaessa ja siihen pystyi itsekin vaikuttamaan.

Päivän ekosysteemiä 14.12. Amos Rexissä

Vasta äskettäin valmistunut kaupunginkirjasto Oodi oli myös upea ilmestys ja rakennuksena mahtavaa suomalaista arkkitehtuuritaitoa. Oodi vaikutti minusta enemmän nähtävyydeltä kuin rauhaisalta lukutilalta, mutta siellä näkyi silti paljon opiskelijoita pänttäämässä syksyn viimeisiin tentteihin(?). Kolmikerroksinen kirjasto luo puitteet lueskelulle, maisemien ihastelulle ja kepeälle kahvittelulle. Käyntipäivänäni toinen kerros oli vielä suljettu, mutta sinne on määrä valmistua ainakin ryhmä- ja neuvottelutiloja. 

Oodin edessä

Oodista kävelin Tuomaan markkinoille Senaatintorille, jossa pienen kiertelyn jälkeen tapasin itsensä joulupukin. Huvittavaa kyllä, mutta pukki ihmetteli, kuinka näinkin syrjässä kuin oma kotikaupunkini voi asua ihmisiä. Hän oli myös hyvin kiinnostunut harrastuksistani, joihin mainitsin lääketieteen opiskelun. Lupasin hoitaa hänen lonkkavaivaansa jatkossa ja joululahjatoiveeksi kerroin haaveilevani uudesta stetoskoopista. Siihen sanaileva pukki: "kuuluuko vanhalla stetoskoopilla sivuääniä?" Lopuksi lupasin olla vielä 9 päivää kiltti ennen kuin erkanimme toivottaen toisillemme hyvää joulun odotusta.

Ulkona vietetyn päivän jälkeen oli mukava istua hetki nuotion äärellä Mantan markkinoilla turistien keskellä. Kolmelta oli päivän kohokohdan eli Afternoon tean aika hotelli Kämpissä. Kiireetön teehetki pikkusuolaisine paloineen arvostetussa hotellissa tuntui ylelliseltä lomalta. Pimeän laskeuduttua loppuilta kului kauniita jouluvaloja ihaillen ja kauppoja kierrellen.

Afternoon tea

Ennen joulua käyn vielä nostattamassa joulufiilistä maanantain pikavisiitillä Tallinnassa. Joulutorien kiertely ja kauneimpiin joululauluihin osallistuminen ovat omia suosikkiperinteitäni, joilla voin hyvin virittäytyä arkisten askareiden ohella todelliseen joulutunnelmaan. Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni!

My day (22.11.2018)

Time really flies! Edellisestä My day-tyyppisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta. Marraskuu on onneksi jo melkein selätetty ja kiireestä huolimatta olen saanut nauttia muutamista aurinkoisistakin päivistä. Vielä hetken jaksaa tsempata ennen odotettua juhlakauden alkua. Pidemmittä puheitta, tämä torstai oli itselleni varsin tapahtumarikas ja ajattelin jakaa sen  lyhyesti teidän kanssanne.

Torstaipäiväni sujui kutakuinkin näin:

Klo 6.57 herään, teen aamutoimet ja kertaan vielä hetkisen tartunnan torjunnan teoriaa ennen aamun ryhmätyötä. Huhujen mukaan työn alussa olisi pieni kirjallinen testi, joka mittaisi ennakkotehtävien tekoaktiivisuutta. Tällä viikolla oli poikkeuksellisesti vain yksi tutoristunto, koska aamun Team based learning-harjoitus korvaa yhden istunnon. Ainakin seuraavaa purkua varten on hyvin aikaa lukea oppimistavoitteiksi tulleista hengitystieinfektioista.

Klo 7.46 syön rauhassa aamupalaa, jonka jälkeen jää vielä aikaa kerrata infektiopotilaan tutkimisen käytäntöjä. Lähden hyvissä ajoin kouluun ja hyvilläni siitä, ettei auton tuulilasia tarvitse tänään raapia liikkeelle lähtiessä. Hitmix soi tämän aamun matkamusiikkina.

Klo 8.32 saavun koululle ja juteltuani hetken kaverini kanssa menemme odottelemaan ryhmätyön alkua "Juusto-salin" eteen Taitokeskuksessa.

Klo 10.55 tartunnan torjunta-työ päättyy. Takana on monipuolinen kattaus multiresistenteistä bakteereista ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisystä tavanomaisin ja kosketusvarotoimin. Teoriaa ja käytännön harjoittelua on integroitu harjoitukseen sopivasti ja pääsemmekin desinfioimaan käsiämme valehtelematta ainakin toistakymmentä kertaa.

Klo 11.02 menen kavereiden kanssa syömään ja alan valmistella tätä postausta kirjaston leppoisilla nojatuoleilla. Jotta aika ei kulu ainoastaan blogin ylläpitämiseen, kaivan luentokalvot esiin ja uppoudun niiden maailmaan loppuajaksi.

Klo 13.00 alkaa päivän toinen ryhmätyö Taysissa infektiotautien osastolla. Tätä ennen haemme ryhmäni kanssa sairaalan uumenista lääkärintakit ja harhailemme sairaalan käytävillä epävarmana kandilaumana oikeaan paikkaan. Anamneesi ja status-ryhmätyössä haastattelemme pareittain infektiotautia sairastavaa potilasta ja teemme tarvittavat kliiniset tutkimukset. Kotitehtäväksi jää sairauskertomuksen kirjoittaminen kyseisestä potilaasta, minkä vuoksi huolellinen esitietojen kysyminen ja tutkiminen oli ensisijaista. Tämä on ensimmäinen epikriisi, jonka kandina pääsemme laatimaan, joten uutta ja jännittävää on taas luvassa.

Klo 15.07 Käytännön harjoitus sairaalalla on ohitse ja päivä opiskelujen osalta lähes paketissa. Ajan koulupäivän jälkeen suoraan lähi-urheilukentälle tekemään juoksuharjoitusta. Päivä jo hämärtää ja siksi päädyn tekemään treenin mahdollisimman ripeästi lyhyillä palautuksilla. Ohiajavien autoilijoiden kummastuneista katseista päätellen oli varsin erikoista juosta tähän aikaan vuodesta pikkupakkasella vetoja pipo päässä ja piikkarit jalassa.

Klo 16.23 saan treenin päätökseen ja ajan kotiin väsyneenä, mutta illan ohjelmasta innostuneena. Vaikka houkutus olisi jättää opiskelujutut tältä päivältä tähän niin alana hahmotella sairauskertomusta ja kerrata sen yleiset piirteet malliepikriisistä.

Klo 16.51 opiskelut saavat illan kiireiltä riittää ja on aika vaihtaa vapaalle. Illalla pidetään kandiseuran pikkujoulut, joihin alan valmistautua suihkun, meikin ja pukeutumisen kautta. Pikkujoulut on yksi talven suosikkitapahtumistani, joten en pysty peittelemään hyvätuulisuuttani. Edeltävästi kokoonnumme kaveriporukalla etkoilemaan ja viettämään omia pikkujoulujamme.

Klo 18.35 lähdemme yhdessä bussilla pikkujoulupaikalle. Ohjelma pikkujouluissa on samanlainen kuin joka vuosi: hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, tanssijat sekä bändi viihdyttävät ja katsotaan hassunhauska video kandielämästä. Vietän kivan illan ystävieni kanssa ja nautin opiskelijaelämän suomasta vapaa-ajasta.

Klo 23.17 tulen kotiin ja menen mahdollisimman pian nukkumaan. Liikaa en halua univelkoja keräillä, sillä huomenna on vuorossa vielä työpaikkani pikkujoulut. Tähtiareenalla Pirkkahallissa vietämme Iskelmäpikkujoulua taatusti iloisissa merkeissä. Sitä ennen on kuitenkin vielä huomenaamulla seminaari, jossa on pakollinen läsnäolo. Hyvää yötä!

Kuukausista julmin?

Marraskuinen masis pahimmillaan. Aika ei vain tahdo riittää mihinkään. Opiskelu tuntuu raskaalta, treenitkin sujuvat huonosti. Tuntuu, että kaikki muut ehtivät mitä vaan, opiskelun ohessa reissata ja bilettää. Itse en voisi kuvitella jättäväni tutoristuntoa väliin vapaa-ajan takia. Jos sen tekisin, tuskin pääsisin edes jaksotentistä läpi. Minulla kun opiskelu vaatii äärimmäisen kovaa työtä, ainakin nyt infektioita ja mikrobilääkkeitä opiskellessa. Joudun usein kieltäytymään kaveritapaamisista, illanvietoista ja muista kivoista jutuista. Tätä ei kuitenkaan missään tapauksessa kehtaa julkisesti tunnustaa. Lukeminen ei tunnu hyväksyttävältä syyltä olla pois ellei nyt juuri seuraavana päivänä satu olemaan tentti tai muu rinnastettava tilaisuus. Miksi? Lääkiksessä lukeminen on suorastaan välttämätöntä, koska näin valtavia tietomääriä en usko kenenkään pystyvän hallitsemaan pelkästään luennoilla tai ryhmäopetuksissa kuuntelemalla.

En ole juuri koskaan kuullut selitykseksi, että täytyisi lukea tai opiskella, minkä vuoksi aikaa ei ole kaveriporukalla lähteä viettämään aikaa. Hyväksyttävä syy on mikä tahansa muu: työssäkäynti, harrastukset, päällekkäiset menot jne. Kuitenkin se toiminta, joka vie lähemmäksi kohti tavoitetta eli itse unelma-ammattia ei kelpaa. Omalla kohdallani vähintäänkin puolet niistä kerroista, jolloin olen ilmoittanut esteestä, on johtunut lukemisesta. Koska tätä poissaolon syytä ei ole lääkiksessä tapana kertoa, en ole sitä myöskään pitänyt aiheellisena mainita. Mielestäni siinä ei silti ole mitään hävettävää, että haluaa käyttää aikaa huolella oppimiseen ja yrittää painaa mieleensä uusia asioita.

Muistan kun pääsykokeisiin lukiessa lähes kilpailtiin siitä, kuka sai eniten kokoon lukutunteja päivässä. Nyt taas tuntuu olevan ihailtavaa se, kuka vähimmällä vaivannäöllä saa oppimistavoitteet haltuunsa. Pohjimmiltaan opiskelu onkin vähän kuin kilpailu, jossa fiksuimmat ja parhaimman muistikapasiteetin omaavat nähdään lähes superyksilöinä. Esimerkiksi opiskelija-aktiiveja katsotaan ylöspäin, koska he ehtivät koulun ohella tekemään huimasti töitä muiden hyvinvoinnin, opiskelun ja oheistoiminnan hyväksi. Itsekin arvostan näitä monitaitavia henkilöitä, joilla aikaa ja intoa riittää opiskelun ulkopuolellakin. Voi, kun itsekin saisin sitä energiaa opiskeluun, urheilun harrastamiseen ja silloin tällöin töissä käymiseen.

Training longjump - reality

Opiskelu on, ja tulee jatkossakin olemaan aina se tärkein ja ensisijaisin asia. Muut tulevat vasta sen jälkeen, jos ylijäämäaikaa vielä jää. Treenatessa koen jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, että hukkaan hyviä lukutunteja pelkästään vaatimattomaan harrastukseeni. Kiire lukemaan on lähes päivittäistä, vaikka tenttiin olisi viikkojakin aikaa. Lääkisopiskelijoiden arkea kaikessa loistossaan ja kurjuudessaan. Opiskelen joka viikonloppu, koska arkena tehty työ ei vaan minulle riitä. Herään joka aamu aikaisin lukemaan, jotta lukutunteja ehtii koulun lisäksi kertyä riittävästi. Vasta iltaisin annan luvan jättää kirjat ja luentokalvot syrjään, koska lepoakin ihminen tarvitsee. Lukemista aion kuitenkin jatkossakin ihan rehellisesti pitää tarpeeksi hyvänä syy jättäytyä pois tapahtumista, koska kuitenkin oppimassa täällä ollaan!

Hello November!

Marraskuu ja kolmas lääkisvuosi on jo hyvässä vauhdissa. Takana ovat Ennaltaehkäisy sekä Neste- ja Elektrolyyttitasapaino -jaksot. Tällä hetkellä menossa on Infektio-jakso, joka on vienyt opintoja entistä kliinisempään suuntaan. Lukemista on paljon ja olenkin joutunut kiinnittämään ajankäyttööni entistä enemmän huomiota.

Tänä syksynä opiskelutekniikat ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan. Lienee sanomattakin selvää, että suurin työ oppimisen eteen tehdään omalla ajalla eikä esimerkiksi luentosalissa/tutoristunnoissa. Luennoilla ja tutoreissa nostetaan esille, mitä kaikkea seuraavaksi tulisi oppia. Näiden suuntaviivojen perusteella alkaa vasta varsinainen työ, joka johtaa tiedon omaksumiseen ja asiasisältöjen haltuun ottamiseen.

Toisinaan olen vähän liian pakkomielteinen opiskeluaikojen suhteen, enkä tahtoisi venyttää taukoja suotta liian pitkiksi. Osa kavereistani ehkä tunnistaakin minut henkilönä, joka ruokatunnilla tylsästi muistuttaa, että "vielä olisi hyvää aikaa lukea ennen luentoa". Tämä perustuu omaan oppimisideologiaani, jossa luennot luovat pohjan kaikelle oppimiselle. Kaikista tehokkainta omalle luento-oppimiselleni nimittäin on, että ehdin lukea luennon sisällön jo ennen luentoa. Tällöin luennon seuraaminen helpottuu ja tiedän paremmin, mitä on luvassa. Aina näin ei tosin käy ja luentomateriaali julkaistaan vasta luennon jälkeen, jolloin luentoa tulee kuunnella perinteisellä tavalla.

Sushilla relaamassa

Tutoristuntojen osalta opiskelutekniikkani on muuttunut kahden ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Olen aina tehnyt muistiinpanoja valmistautuessani seuraavan istunnon purkuun, mutta nyt kolmantena vuotena olen myös oikeasti opetellut ne. Riittävällä kertauksella pyrin siihen pisteeseen, ettei minun välttämättä tarvitse silmäillä muodostamiani lauseita tai avainsanoja tietokoneen ruudulta. Tämä oppimismuoto lähti käyntiin siitä, kun eräällä jaksolla päätimme ryhmän kesken purkaa oppimistavoitteet ilman muistiinpanoja. Ei aikaakaan kun huomasin tämän oppimistavan sopivan minulle todella hyvin. Oppimistavoitteiden kertominen omin sanoin opettaa paljon paremmin kuin suoraan muistiinpanoista ääneen lukeminen. Tilanne on vastaavanlainen kuin tentissä, jossa ei luonnollisesti ole mitään muistiinpanoja mukana. Minulla ei silti ole mitään sitä vastaan, että muistiinpanoja "luntataan" ja yleensä se on myös tarpeen oppimisen tukena. Tutoristunnot ovat Tampereen lääkiksen preklinikassa tärkeä oppimismuoto ja suotuisimman oppimismuodon löytäminen voi olla pitkänkin harjoittelun tulos.

Tampereen lääkiksen "erikoisuutena" ovat myös kolme kertaa vuodessa pidettävät Karttuvan tiedon testit (KT-testit), jotka ovat samat kaikille vuosikursseille. KT-testeissä jokainen vastaa 175:een monivalintakysymykseen, joissa on yksi parhaiten sopiva vaihtoehto. Vääristä vastauksista menee miinusta, joten liikaa ei kannata alkaa arvailemaan. Näillä testeillä nimensä mukaisesti seurataan tiedon kehittymistä ja ne toimivat siten oppimisen arvioinnissa vuosikursseittain.

Tällä viikolla alkaneella Infektio-jaksolla uutena oppimismuotona meille tuli potilasseminaarit, joissa käydään läpi oikeita potilastapauksia sekä pohditaan yhdessä kurssin kesken muun muassa diagnostiikkaa ja hoitoa. Jokainen on vuorollaan esitysvuorossa, ja tälle ihan ensimmäiselle potilassemmalle osui vastuuvuoro omalle kohdalleni. Tehtävänäni on annetusta lasten infektiotaudista laatia "tietoisku" eli kuvata taudin keskeisiä piirteitä ja lääkehoitoa. En voisi olla tästä lisätehtävästi enempää innoissani, koska olen oppinut sitä valmistellessani jo hirmuisen paljon.

Medisiinarin jäätelö viime kesän Kreikan matkalla

Itselle sopivan opiskelurytmin löytäminen voi viedä aikaa, mutta on hyödyksi kokeilla myös ihan erilaisia oppimismuotoja. Oppimisen suhteen tulee myös olla kärsivällinen, sillä hankalat asiat vaativat pidempää prosessointia ja muistiin painamista. Opittuja tietoja pitää kerrata säännöllisin ajoin, jotta ne pysyvät mielessä. Viimeksi eilen luin kakkosvuoden Hyökkäys ja puolustus-jakson tutormuistiinpanoja ja tajusin, kuinka kiusallisen paljon viime keväältä oli päässyt unohtumaan. Nyt kolmosella ja tästä eteenpäin ei ole enää yhtä mielekästä joutua kokemaan unohduksia, koska asiat alkavat oikeasti olemaan jo hyvin tärkeitä. Onneksi aiemmin hyvin opitut asiat palautuvat helpommin mieleen ja löytävät tietojen karttuessa uusia merkityksiä. Vaikka marraskuu onkin varsin ankeaa  aikaa, tunnen tässäkin kuussa lähes päivittäin ilonhetkiä oppiessani uusia juttuja. Iloa ja valoa teillekin lukijat!

Sunnuntaiaamun työvuoroon menossa

Yhtä juhlaa

Kulunut viikko on ollut lähes yhtä juhlaa! Viime sunnuntaina vietimme perhepiirissä synttäreitäni ennakoivasti hyvästä ruuasta ja makeista herkuista nauttien. Muutamia mukavia pakettejakin sain ilokseni avata.

Juhlinnan myötä on päässyt hyvin irtautumaan lääketieteen opiskelijan arkisesta puurtamisesta. Wujuviikossa on jo itsessään paljon juhlan aihetta, mutta oma syntymäpäiväni maanantaina teki tästä viikosta vielä entistä merkityksellisemmän. Kiireiseksi viikon teki se, että koulupäivät olivat toisinaan pitkiä ja jaksotentti häämöttää jo ensi viikolla. Uutta asiaa ehti viikon aikana tulla luennoilla, tutoristunnoissa ja pohdintaseminaarissa enemmän kuin sitä mielessään ehti prosessoimaan. Tämän lisäksi tein koko ajan korjauksia syväreihini, jotka alkavat kuitenkin onneksi olla jo loppusuoralla, enää viimeistä hiomista vailla. Silloin tällöin olisi kuitenkin hyväksi ottaa opiskeluissa hieman rennompi ote ja muistaa säästää paukkuja pimenevään syksyyn. Wuosijuhlat ja syntymäpäivät ovat kuitenkin vain kerran vuodessa, mutta opiskella voi lähes kaikkina muina päivinä.

24-vuotispäivänäni maanantaina järjestettiin kandiseuran puolesta Wuosijuhlaluento Tampereen Pursiseuralla, johon halusin ehdottomasti osallistua minua kiehtovan aiheen innoittamana. Avaruus ja tähtitiede ovat aina kiinnostaneet kovasti, koska ne ovat monella tapaa mysteerejä. Kukapa ei olisi joskus pohtinut, löytyykö kaukaisesta avaruudesta jossain muodossa elämää. Näitä aiheita pääsi pohtimaan kahden vierailevan tähtitieteilijän johdolla. Parasta wujuluennossa oli kuitenkin se, että sitä sai kuunnella täysin yleissivistyksen takia mukavan rennossa ilmapiirissä. Ei siis tarvinnut huolehtia siitä, että kohta ilmestyisi tenttipaperi eteen kuulustelemaan luennon sisältöjä. Luennoitsijoiksi oli valittu alan asiantuntijat, jotka toivat hauskalla tavalla esiin myös lukiofysiikkaa. Hyvät tarjoilut viimeistelivät illan ja kotiin lähtiessä en voinut olla ihastelematta kirkasta tähtitaivasta.

Tiistaina koulussa oli koko kurssin yhteinen pohdintaseminaari, johon olimme valmistautuneet hakemalla vastauksia kinkkisiin 30:een väittämätehtävään. Jakson vastuuhenkilö arpoi joka tehtävään vastaajan, jolloin seminaarista saatiin oikeaa pohdintaa ja hyviä näkemyksiä. Arpaonni suosi tällä kertaa enkä joutunut vastaamaan ääneen, mutta jokaiseen tehtävään olin varustautunut vastaamaan tarvittaessa.

Keskiviikko käynnistyi Orionin tarjoamalla aamiaisella ja lyhyellä esittelyluennolla Orionin tuotevalikoimasta. Päivä jatkui vielä kahdella luennolla ja tutorilla, joiden jälkeen oli aika valmistautua illan terveyskeskuspäivystykseen. Jokainen kolmoskurssilainen käy kerran tutustumassa iltapäivystykseen yhdessä ympäryskuntien terveyskeskuksessa. Omassa päivystyskohteessani seuraamani päivystäjä oli todella ystävällinen ja otti minut huomioon kolleganaan. Muodostimme ikään kuin työparin, ja muutaman potilaan kohdalla lääkäri kysyi minunkin mielipidettäni diagnoosista ja jatkotoimenpiteistä. Päivystys ei kuitenkaan ollut pelkästään sivusta seuraamista, vaan pääsin myös katsomaan usean potilaan korviin sekä kuuntelemaan sydäntä ja keuhkoja. Aika hurahtikin päivystyksen tiimellyksessä todella nopeasti. Näitä terveyskeskuspäivystyksiä pitäisi mielestäni olla kolmannen vuoden aikana enemmän, koska niistä saatu oppi on lähes korvaamatonta.

Torstai ja perjantai kuluivat pitkälti koulussa ja treeneissä. Olen koko syksyn ajan treenannut ulkona, mutta lähdin torstaina pitkästä aikaa Pirkkahallille nopeustreeneihin. Syksyn peruskuntokaudella pystyy vielä hyvin harjoittelemaan ulkosalla, mutta hallin tuulettomuus ja lämpö ajavat kuitenkin vielä paremmin asiansa.

Perjantaina päivystyksen purkuryhmätyössä saimme jakaa kokemuksia terveyskeskuksen kiirevastaanotoista ja niiden toteutumisesta eri kaupungeissa. Keskustelutilaisuuden jälkeen piti käydä heti palauttamassa jakson temppukortti suorituslaatikkoon, koska tällä jaksolla sen täyttyminen vaati erityisen paljon aikaa ja suorituksia. Olisi varmasti tuntunut kauhealta kadottaa se juuri kriittisellä hetkellä.

Vuosijuhlapäivä lauantai valkeni harmaana ja aamu sujui tenttiin lukiessa, kunnes iltapäivällä suuntasin ensiksi kampaajalle (vahva suositus Kampaamo Paris Kangasalla) ja meikkaukseen. Vaikka olin tyytyväinen aamupäivän opiskelutunteihin, meinasi se kostautua aikataulullisesti suunnatessani vuosijuhliin. En ehtinyt käymään kotona pukemassa iltapukua vaan sen pukeminen siirtyi suoraan juhlapaikalle Scandic Rosendahlin pihaan puoli tuntia ennen iltajuhlan alkamista. Hyvällä organisoinnilla ja suunnitelma B:llä selvisin suurempaa vuosijuhlastressiä potematta ja juhlasaliin siirryin odottavaisin mielin. Pyöreät pöydät oli katettu kauniisti ja kandiseuran logo edustettuna jokaisessa pöydässä viimeistään saatteli juhlavieraat juhlahumuun.

Iltajuhlassa nautimme kolmen ruokalajin illallisen, kuuntelimme puheita ja taputimme oikeissa kohdissa ansioituneille kandiseuralaisille. Juhlan yleinen kulku vastasi akateemiseen juhlaan kuuluvaa arvokkuutta ja tunnelma oli lähes varmasti yhtä korkealla kuin edellisvuoden tasa-viisivuotisilla. Iltajuhlan jälkeen siirryimme jatkoille, joissa vauhdikkaan bilebändin tahtiin reivasimme pikkutunneille. Juhlientäyteisen viikon päätti sunnuntain sillis, jossa kävin syömässä fantasiamaailman herkkuja. Tänä vuonna 46-vuotiaan Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran vuosijuhlat olivat jälleen harkittu ja upea kokonaisuus, joita kelpaa muistella vielä pitkään.

Temppuillen taitavaksi

Taas ollaan sunnuntaissa ja täytyy jälleen todeta, että tämä viikko sujui aivan supernopeasti! Erityisen paljon aikaa kului kliinisiä taitoja harjoitellessa. Saman päivän aikana meillä on saattanut olla useampikin käytännön tekemiseen tähtäävä ryhmätyö. Näitä taitoja on opeteltu lähinnä fantomeilla, mutta myös "valepotilailla" eli potilaita näyttelevillä ihmisillä, tutussa ja turvallisessa Taitokeskuksessamme. Temppukorttiin saakin tämän jakson aikana paljon ryhmätyömerkintöjä, joita on aina hauska kerätä uusien taitojen opettelun tuloksena.

Ensimmäisenä uutena harjoitteena meillä tuli perifeerisen laskimokanyylin laittaminen ja nestehoidon aloitus. Tämä kuuluu olennaisena osana sairaanhoitajien työhön, mutta on myös tärkeä taito lääkärille. Jos nimittäin käy niin, ettei hoitaja onnistu saamaan kanyylia paikoilleen suoneen, tulee se viime kädessä lääkärin tehtäväksi. Aluksi kuitenkin harjoittelimme kanylointitekniikkaa tekokädellä ja vasta seuraavassa harjoituksessa lyhyen briiffauksen jälkeen laitoimme toisillemme kanyylin kämmenselkään. Ensimmäinen oikea kanylointi sujui ihan hyvin, mutta kokemattomuudesta johtuvaa pientä varovaisuutta ilmeni ainakin omalla kohdallani. Kanylointi vaatii harjoittelua, mutta näin se on kaiken uuden oppimisen kanssa: toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. 

Virtsateiden katetrointi ja suprapubisen kystofixin asetus fantomille osoittautuivat innostavaksi pieneksi näpertelyksi. Katetrointi ei tuntunut vaativan juuri erityisosaamista, mutta kystofixin asettamisen kanssa tuli olla huolellisempi. Oikeanlainen puudutustekniikka, aspirointi ja katetrin asettaminen yhdessä troakaarin kanssa vaatii tarkkaa keskittymistä ja rauhallista itsevarmuutta. Näiden taitojen avulla on potilaan mahdollista saada merkittävää helpotusta, minkä vuoksi niiden opettelu tuntui harjoitustyössä hyvin mielekkäältä.

Verenpaineen mittausta diureettityössä

Lääkärintaitoja on harjoiteltu anamneesin muodossa kokemuskouluttajien avustamana vuorovaikutusharjoituksessa. Esitietojen kysymisessä on huomannut kehittyneensä siinä mielessä, että osaa kysyä potilaan oireista/vaivasta luontevammin ja kokonaisvaltaisemmin. Vuorovaikutustaidot-työ oli etukäteen aika jännittävä tilanne, koska harjoituksessa videoitiin oma vastaanotto, jota sen jälkeen käytiin porukalla yhdessä läpi. Pääpainona oli potilaan ja lääkärin välisen vuorovaikutuksen kehittäminen, eikä niinkään itse lääketiede ja täsmälleen oikea diagnosointi. Vastaanoton aloitus, kulku ja lopetus tuli toteuttaa niin kuin sen omaan tyyliin sopivasti ja asiallisesti tekisi, mutta potilaan tutkimisen sai tässä työssä jättää väliin. Videokameran unohti tilanteessa hyvin nopeasti ja minuutit kuluivat lopulta hyvin nopeasti oman lääkäriminän tutkiskellessa tunnelmaa tässä simuloidussa tilanteessa. Kun katsoo itseään videolta, oma kriittinen silmä löytää aina todella paljon huonoa ja kehitettävää, mutta tästä videosta löytyi onneksi runsaasti hyviäkin puolia. Huolellinen esitietojen kysyminen, selkeä kysymyksenasettelu ja ymmärrettävät jatko-ohjeet saivat osaltani kiitosta. Parannettavaa löysimme luonnollisesti jokaisen opiskelijan kohdalla.

Mitä teoriaan tulee, niin tällä jaksolla sitä on ollut käytännönläheisyydestä huolimatta paljon. Jakso on haastava ja luettavaa riittäisi enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Yhtenäkin päivänä opiskelin 9 h verran, kun en tahtonut millään jättää lukuja kesken. Pääsykoekokemusten perusteella näin pitkään lukeminen ei tietenkään ollut kovin hyvä idea, mutta itsepäisesti halusin päästä opiskeltavien aihepiirien kanssa ajan tasalle. Lääketieteessä vaan ei koskaan voi sanoa olevansa valmis, vaan aina voi lukea enemmän ja enemmän ja oppia lisää. Minun itseni on toisinaan hyvin vaikea lopettaa ja laittaa kirjat pois. Tämän takia joudunkin lähes päivittäin pakottamaan itseni tekemään treenin tai edes pienen juoksulenkin/kuntopiirin. Viikko sitten aloitin peruskuntokauden ja haluan kuitenkin noudattaa parhaani mukaan valmentajani minulle laatimaa ohjelmaa. Koska jatkan edelleen myös viikonlopputöissä vastaanottovirkailijana, ei vapaa-ajan ongelmia ole liiaksi ollut. On silti mukava kerätä vähän sukanvarteen ja syksyn pimeydessä haaveilla tulevista reissuista! Hyvää alkavaa viikkoa!

Ennaltaehkäisystä elektrolyytteihin

Syksy on saapunut todenteolla ja ensimmäinen jakso tullut päätökseensä viime viikon tenttiviikolla. Uutena opintojaksona meillä alkoi erittäin mielenkiintoinen, mutta myös varsin haastava Neste- ja elektrolyyttitasapaino. Lukukauden aloittanut Ennaltaehkäisy osoittautui varsin pehmeäksi laskuksi kolmanteen lääkisvuoteen, sillä jakso käsitti enemmän pohtivia aiheita kuin tiukkaa oppikirjatietoa. Jakson aikana laadimme tutorryhmittäin kansanterveysohjelman, jonka esitimme kurssin kesken kaksipäiväisessä kansanterveyskonferessissa. Hankkeen rahoittajina toimivat muut kurssitoverit, jotka myös arvioivat kouluarvosanalla toimenpideohjelmamme. Oman ryhmäni pääotsikkona oli TULE-vaivojen ehkäisy, minkä vuoksi päädyimme valmistelemaan toimenpideohjelman kansanterveydellisestikin merkittävään vaivaan eli alaselkäkipuun. Kulunut jakso sisälsikin hyvin paljon kansanterveystiedettä ja terveyden edistämistä. Nämä aiheet ovat toki tärkeitä terveyskeskuslääkärinkin työssä, mutta koen silti innostavammaksi opiskella munuaisten toiminnan mittaamista, nestehoitoa ja diureetteja tällä jaksolla.

Auringonkukkapellolla 7.9.2018

Tällä viikolla käynnistynyt Neste-jakso on ollut kliinisempi kuin aiemmat lääkisjaksot tähän asti ja olen pitänyt tästä kovasti. Ylempien vuosikurssilaisten kokemusten mukaan tällä jaksolla alkaa ihan "oikea" lääketieteen opiskelu, joka päättyy valmistumiseen. Kolmannen opiskeluvuoden parhaimpia puolia onkin ehdottomasti se, että opinnoissa suuntaudutaan enemmän itse lääkärin työhön. Enää ei vain luoda lääketieteelle hyviä pohjia, joihin kaksi ensimmäistä lääkisvuotta pääasiallisesti perustui. Opinnot tuntuvat nyt erityisen merkityksellisiltä ja halu oppia tiedot huolella pysyvästi kasvaa. Kesällä suorittamani patologian amanuenssuuri on ilokseni auttanut minua tämän jakson oppimistavoitteiden haltuun ottamisessa. Esimerkiksi munuaisen rakenne tuli kesän aikana hyvin tutuksi obduktioissa, minkä vuoksi olen päässyt opiskelussa aina silloin tällöin aavistuksen helpommalla.

Opiskelun vastapainona syksy tuo tullessaan useita kivoja tapahtumia, vaikka toisinaan tuntuu, ettei lukemisista malta pitää edes pientä hetkeä taukoa. Opiskeltavaa nimittäin tällä jaksolla riittää luultavasti enemmän kuin koskaan lääkisurani aikana. Yksi kohokohdista tulee syksyn aikana olemaan kandiseuran 46 v. vuosijuhlat, jotka ovat luvassa lokakuussa. Jännitin ilmoittautumishetkeä etukäteen, koska muistot edellisvuoden epäonnistuneesta Lyyti-painalluksesta olivat vielä hyvin mielessä. Tänä vuonna kävi itseasiassa samoin kuin vuosi sitten, eli en aluksi vuosijuhlapaikkaa saanut Lyytin ilmoitettua jo täyteen tullutta tapahtumaa. Harmistus muuttui pian iloksi, kun alle tunnin sisään minulle avautui paikka juhliin jonosijalta. Valmistautumisen juhliin aloitin jo saman päivän aikana varattuani itselleni juhlapäivälle kampaajan, meikin ja vietyäni iltapukuni ompelimoon lyhennettäväksi. Koska vuosijuhlat ajoittuvat tänä vuonna tenttiviikkoa edeltävälle viikonlopulle, pyrin valmistautumaan tulevaan jaksotenttiin jo nyt mahdollisimman huolella. Syksyn kohokohtaa, vuju-viikonloppua, haluankin viettää riemukkaasti vailla huolta huomisesta! Mukavaa viikonloppua!

Kolmosella

Kolmas vuosi lääkiksessä starttasi vajaa kaksi viikkoa sitten ja opintojen pariin palaaminen tuntui mukavalta pitkän kesätauon jälkeen. Syksyn ensimmäisenä opintojaksona on Ennaltaehkäisy, joka on tähän asti vaikuttanut mielekkäältä aloitukselta tälle lukuvuodelle. Olemme tutustuneet muun muassa kansalliseen rokotusohjelmaan, yleisimpiin mielenterveysongelmiin, syöpäseulontoihin ja ennaltaehkäisyn epidemiologiaan. Lisäksi on tullut palauteltua mieleen lääkärin työn tärkeimpiä vuorovaikutustaitoja. Tällä jaksolla perinteisen tutoropiskelun lisäksi laadimme tutorryhmittäin kansanterveysohjelman, joka jakson lopulla esitetään kurssin kesken omassa kansanterveyskonferenssissamme. Oman ryhmäni aiheena on TULE-vaivojen ehkäisy, mutta laajuutensa takia rajasimme aihetta työmäärältään sopivaksi.

Hatanpään Arboretum

Muista lääkiskaupungeista poiketen opiskelemme yhä preklinikassa ja klinikkaan siirrytään vasta neljännen vuoden puolivälissä. Minusta tämä järjestely on oikein hyvä, koska kiirettä klinikkaan ei vielä ole. Ensin on tarpeen opiskella opetusohjelmaan kuuluvat asiasisällöt kattavasti ja laadukkaasti, jotta sitten klinikassa saa opetuksesta parhaan mahdollisen hyödyn irti. Klinikassa päivät tulevat myös pitenemään, joten vielä saa nauttia kohtalaisen lyhyistä päivistä (joskus jopa vapaapäivistä) ja suuresta itsenäisen opiskelun ajasta. Integroidun opetussuunnitelman vuoksi harjoittelemme jatkuvasti kliinisiä taitoja lukemisen vastapainoksi. Esimerkiksi tällä viikolla meille opetettiin gynekologisen statuksen tekeminen ja papa-kokeen ottaminen kohdunkaulan syövän ennaltaehkäisemiseksi. Viikon päätti terveystarkastuksen tekeminen kurssikaverille joko ajoterveystodistusta tai t-todistusta varten. Jotta tarkastuksesta ei olisi tullut liian yksinkertainen, meille annettiin roolit, joiden mukaan tuli keskustelua ja kliinisiä tutkimuksia viedä eteenpäin. Tärkeimpänä tavoitteena oli oppia motivoivan haastattelun käyttämistä potilaan elintapojen muuttamiseksi.

Viikonloppuvaelluksella Seitsemisessä

Syksy toi mukanaan jälleen uusia fukseja ja opiskelijaelämään kuuluvia tapahtumia. Ensimmäisen opiskeluviikon päätti aina yhtä huikeat toogat, jotka tänä vuonna pidettiin viehättävällä paikalla Vesilahdella. Kolmansien toogabileiden vuoksi olo tuntui jo melkein toogakonkarilta, vaikka lakanaan pukeutuminen vaati edelleen hieman miettimistä ja apukäsiä. Toogabilebändin säestyksellä oli kiva tanssahdella hyvässä porukassa kolmas vuosi käyntiin lääkiksessä. Toisella opiskeluviikolla pidettiin kurssisitsit, jossa pukeuduimme taruolennoiksi. Ikävä flunssaepidemia harmillisesti verotti sitsien osallistujia, mutta ihan kivan ohjelmantäyteisen illan saimme vietettyä.

Syksyn aikana on tulossa vielä oman vastaanoton videointi ja terveyskeskuspäivystyksen seuranta. Nämä molemmat ovat sellaisia, joita ei vielä kahden ensimmäisen vuoden aikana ole päässyt tekemään. Kolmosella käydään myös ruotsin kurssi, joka itselläni on vuorossa vasta keväällä. Tänä opiskeluvuonna tulee opintokäyntejä olemaan useammin kuin aikaisemmin, joten potilaiden kohtaamisharjoituksia tulee eteen yhä enemmän. Syväriprojektini on edennyt hyvin viime viikkoina ja alan pikkuhiljaa innostua tutkimustyöstä. Nyt on kuitenkin perjantai, laitan opiskeluhommat hetkeksi syrjään ja lähden nauttimaan Suomi-Ruotsi-maaottelun huikeasta tunnelmasta Tampereen Ratinassa. Hyvää viikonloppua teille lukijat!

Amanuenssina patologialla

Tänään sain päätökseen urani ensimmäisen amanuenssuurin. Neljä viikkoa patologialla opettivat paljon tästä lääketieteen alasta samalla kun pääsin seuraamaan patologien työtä käytännössä. Mielikuvani patologian merkittävyydestä myös muuttui kuluneen amanuenssijaksoni aikana. Patologia eli tautioppi nimensä mukaisesti antaa tietoa tautien luonteesta. PAD eli patologis-anatominen diagnoosi ja sen tekeminen tuli harjoittelun aikana tutuksi. Tämän jakson jälkeen myös tiedän, millaisia lähetteitä ja minkälaisissa tapauksissa patologeille tehdään. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi kerron työnkuvastani ja kokemuksistani vain pääpiirteissään.

Patologialla merkittävä osa työstä kuluu mikroskoopilla histologisia näytteitä katsellen. Jo ensimmäisellä viikolla laadin lausunnon appendisiitista (umpilisäkkeen tulehdus) ja kolekystiitistä (sappirakon tulehdus). Olin ylpeä itsestäni erikoislääkärin hyväksyttyä lausuntoni, sillä kudosnäytteiden osalta lähtötasossani ei ollut kauheasti kehumista. Aloittaessani patologialla tunnistin histologiasta kuta kuinkin vain rasvakudoksen ja tumat. Hienoa ja palkitsevaa olikin huomata jakson aikana oman kehittymisensä. Toki jouduin lausuntoja tehdessäni konsultoimaan muita amanuensseja tai päivän senioria silloin tällöin. Vastuu on myös aina erikoislääkärillä, joten virhetulkinnan osuessa kohdalle kävimme erikoislääkärin kanssa näytteen yhdessä läpi ja korjasimme lausunnossa ilmenevät mahdolliset puutteet. Päivystykselliset jääleiketutkimukset ja niiden tarkastelu mikroskoopilla erikoislääkärin johdolla tuntuivat erityisen merkittäviltä ja osoittivat yhteistyöstä patologien ja kirurgien välillä.

Obduktioihin eli lääketieteellisiin ruumiinavauksiin osallistuimme muutaman kerran viikossa ja näissä pääsi myös paljon itse tekemään. Lääkiksen satunnaisissa opetusavauksissa jää usein sivustaseuraajaksi, sillä opiskelijoita on paljon eikä kaikille aina riitä tilaa aktiiviseen osanottoon. Obduktiot ovat hyvä keino oppia anatomiaa, sillä kirjasta lukeminen ei täysin vastaa ihmiselimistön topografiaa. Lisäksi osa anatomian opeista oli ainakin itseltäni kiusallisesti hieman unohduksissa, mutta sitä sai avauksissa palauteltua hyvin mieleen.

Kävimme lähes päivittäin meetingeissä kuuntelemassa eri erikoislääkäreiden keskustelua koskien potilaiden hoidon suunnittelua. Paikalla oli patologin lisäksi mm. radiologeja, korvalääkäreitä, urologeja ja onkologeja. Kaikista antoisinta olivat niin kutsutut sädemeetingit, koska niihin osallistuivat myös itse potilaat omaisineen. Vaikka patologialla ei tule oikeastaan potilaskohtaamisia, opettivat nämä meetingit lääkärin ja potilaan vuorovaikutusta. Tykkäsin käydä meetingeissä ja ne olivat amanuenssin roolissa yksinkertaisia vaikkakin silloin tällöin vähän nopeatempoisia. Niissä ei voinut oikein muuta tehdä kuin istua hiljaa paikallaan ja pyrkiä omaksumaan tiedon tulvasta kaikki oleellinen.

Yksi mielenkiintoisimmista hetkistä patologian jaksollani oli se, kun pääsimme käyttämään uutta TMA-laitetta. Työskentely vaati patologian alan tavoin oikeanlaista tarkkuutta ja keskittymistä. Jopa erikoistuvat lääkärit ihailivat työtämme, jota parin muun amanuenssin kanssa pääsimme toteuttamaan erikoislääkärin pyynnöstä. Projekti-TMA:ksi kutsumassamme työssä tarkoituksena oli porata reikiä rintasyöpäkudosnäytteisiin ja siirtää niitä samalle blokille vieri viereen kokoelmaksi. TMA on lyhenne Tissue Microarray -tekniikasta, jota käytetään nykyisin immunohistokemiallisessa tutkimuksessa. Ensimmäisen blokin kohtalona oli valitettavasti sulaa inkuboituessa, joten jouduimmekin aloittamaan työn alusta. Tämä oli kuitenkin vain osoitus siitä, että vastoinkäymiset kuuluvat tutkimuksen tekoon ja niistä pitää vain päästä yli. Toisella kertaa työ sujui nopeammin tekniikan ollessa jo ennestään tuttu. Olimme lopulta hyvin tyytyväisiä valmiiseen tuotokseemme, koska se oli meidän amanuenssien yhdessä aikaansaama. Saimme siitä huolimatta tarpeettoman suuret kehut suorituksestamme erikoislääkäriltä, koska mehän vain teimme työtä käskettyä.

Patologia osoittautui ennakkokäsitysteni vastaisesti varsin monipuoliseksi alaksi. Niinä aikoina kun emme tehneet lausuntoja, kuunnelleet meetingeissä tai osallistuneet obduktioihin, olimme joko patologian laboratoriossa dissekoimassa tai perehtymässä alan kirjallisuuteen. Toisinaan oli kuitenkin hetkiä, jolloin oli hiljaisempaa eikä laboratorionkaan puolella ollut juuri seurattavaa. Veitsen käyttöön ja muihin kirurgisiin pienvälineisiin alkoi dissekoidessa saada tuntumaa. Ajattelin usein, että jos mielii kirurgiksi, tämä on hyvä alku. Patologia luo mielestäni hyvän perustan prekliinisessä vaiheessa olevalle lääketieteen opiskelijalle. Tämän vuoksi voin suositella patologian amanuenssuuria varsinkin toisen opiskeluvuoden jälkeen. Miksei myös kolmannen lääkisvuoden jälkeen, koska silloin tästä harjoittelusta saa jo opintopisteitä. Kolmannen vuoden jälkeen tosin mahdollisuudet amanuensuuripaikkoihin ovat paljon laajemmat ja kliinisiä taitoja on ehtinyt oppia enemmän kuin vuotta aiemmin. Silloin voisi olla eduksi tutustua muihin erikoisaloihin ja harjoitella potilaiden kohtaamista sekä tutkimista.

Kaiken kaikkiaan kuluneesta kuukaudesta jäi todella hyvät fiilikset. Patologian osastolla oli hyvä ilmapiiri ja kaikki amanuenssit, erikoistuvat lääkärit ja erikoislääkärit muodostivat toimivan tiimin. Päivittäinen positiivinen palaute ilahdutti myös kovasti. Tänään avaimia palauttaessani tunsin hienoista haikeutta. Vaikka uskon päätyväni tulevaisuudessa kliinisemmälle alalle, oli tämä amanuenssuuri todella hyödyllinen tapa viettää toisen lääkisvuoden jälkeistä kesää. Siitä huolimatta, että olin vuotta alemmalla vuosikurssilla kuin osa amanuensseista, minua pidettiin yhtä lailla samanvertaisena ja tein aivan samoja työtehtäviä kuin muutkin. Toisinaan minusta tuntui kuin olisin kandina klinikassa. Ensi vuonna olisi tarkoitus kokeilla taas jotain aivan erilaista riippuen vähän siitä, mille erikoisalalle onnistun saamaan paikan. Toivon saavani kokemusta mahdollisimman monelta eri erikoisalalta, koska uskon, että se auttaa minua lopulta löytämään sen itseäni eniten kiehtovimman.

Haaveista totta - Kreeta

Lomaviikko Kreikan suurimman saaren Kreetan lämmössä sujui mukavasti paljon uusia mieleenpainuvia elämyksiä kokien. Kreikka on ollut jo lapsuudesta asti kesän rantakohdesuosikkejani lämpimän ilmaston, kauniiden maisemien ja herkullisen ruokansa ansiosta. Vuosia sitten on tullut lomailtua mm. Santorinilla, Rodoksella, Karpathoksella ja Pargassa, mutta Kreikan laajasta rantalomavalikoimasta Kreeta oli vielä minulta kokematta.

Matka suuntautui saaren entisen pääkaupungin Hanian läheisyyteen Länsi-Kreetalle, jossa matkailijalla on paljon nähtävää ja koettavaa. Hanian lomakylät sijaitsevat saaren pohjoisrannikolla ja Hanian keskustaan pääsee helposti bussilla. Jo saapumisiltana nousimme bussiin, joka vei meidät Plataniaksen keskustaan iltakävelylle ja illalliselle. Platanias on täynnä hyviä ravintoloita, joista ainakin Poseidonio ja Kantapi osoittivat kreikkalaisen ruuan parhaat puolet. Kanasouvlaki, tsatsiki, kreikkalainen salaatti, viininlehtikääryleet ja kanapita-leipä maistuvat aidossa ympäristössä lähes taivaallisilta.

Hanian kaupungissa etenkin venetsialainen satama ja kauppahalli vanhassa kaupungissa olivat näkemisen arvoiset. Venetsialainen satama oli postikorttimaisen viihtyisä ja lukuisat turistit parveilivatkin tällä rantakadulla sekä sen ravintoloissa. Ostosmahdollisuudet ovat Haniassa myös hyvät, on tunnettuja merkkiliikkeitä ja nahkakujia, joista voi ostella matkamuistoja. Yhdistimme Hanian urheilustadionilla tekemäni treenin ja kaupungissa kiertelyn. Treeni oli otollisinta tehdä heti aamusta, sillä jo kymmenen aikaan lämpötila hipoi kolmeakymmentä astetta. Helle näkyy juoksussani, sillä lämmin ilma hellii lihaksiani ja saan itsestäni silloin parhaiten irti.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja ajelimme Kreetan vuoristoisilla serpentiiniteillä upeita maisemia ihaillen. Liikenne Kreikassa on ainakin suomalaisen mielestä varsin uhkarohkeaa ja vaarallisia ohituksia ja kaahauksia näimme matkan aikana useita. Neulansilmämutkissa tuli ajaa hyvin rauhallisesti, sillä paikoitellen reunakaiteet puuttuivat rotkoteiltä. Tämän vuoksi autoiluun tuleekin varata runsaasti aikaa. Autonvuokraus Kreetalla kaikesta varoituksista huolimatta kannattaa, sillä se avaa mahdollisuuden nähdä saaren luontoa ja nähtävyyksiä omatoimisesti.

Ensimmäisenä autoilupäivänä otimme suunnan kohti länsirannikkoa ja Falassarnaa. Kyseessä on muinainen satamakaupunki, jossa olevat rauniot ovat ajalta noin 330 eKr. Me vierailimme kuitenkin vain Falassarnan kauniilla rannalla, jonka isot vaahtopääaallot iskeytyivät näyttävästi rantaviivaan.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen jatkoimme rannikkoa pitkin matkaa pääkohteeseemme Elafonissiin. Kreikan Malediiveiksi kutsuttu ranta on noussut suureen suosioon vaaleanpunaisen hiekkansa ja kahluusaarensa johdosta. Suosittelen heti alkuun kahlaamista juuri tämän kahluusaaren puolelle, koska se on väentungokselta rauhallisempi ja pääsee ihailemaan rannan upeita näkymiä. Eksoottisen vaaleanpunaisen hiekan punainen sävy tulee tyhjien kotiloiden muodostamasta massasta, joka ei siis varsinaisesti ole hiekkaa. Elafonissi on tuulinen paikka ja vesi hieman kylmää, mutta turkoosina hohtava meri lumoaa matkailijan kuin matkailijan. Elafonissin ranta onkin syystä äänestetty erään matkailusivuston arvion mukaan Kreikan kauneimmaksi.

Elafonissista palasimme sisämaateitse viehättävän Elosin kylän kautta takaisin Hanian lomakylää kohti. Malemessa pistäydyimme korkealla kukkulalla sijaitsevalla sotilashautausmaalla, jossa lepää
tuhansia saksalaisia sotilaita toisen maailmansodan ajoilta. Vuonna 1941 operaatio Merkuriukseksi nimetyssä ilmahyökkäyksessä oli tarkoituksena muodostaa tukikohta Kreetalle. Saksalaisten ylläpitämä sotilashautausmaa on vaikuttava kohde iskussa kaatuneiden muistoa kunnioittaen.

Toisena autoilupäivänä suuntasimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti tunnettua lomakohdetta Rethymnonia. Tätä ennen poikkesimme Haniaan päästäkseni treenaamaan tutulle urheilustadionille, mutta valitettavasti stadionin portit olivatkin sunnuntain vuoksi kiinni. Paikalliset olivat löytäneet paikan kiivetä stadionin porttien ylitse ja kreikkalaiseen tapaan ystävällisesti näyttivätkin sen minulle, mutta päädyin kuitenkin tekemään korvaavan treenin viereisen tenniskentän betonipinnoitteella.

Hanian kaupungin kapeilla ja melko vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla harhailtuamme löysimme viimein reitin Soudaan, jossa kävimme liittoutuneiden hautausmaalla Soudanlahdella. Eri kansalaisuuksia edustavat sotilaat kaatuivat puolustaessaan Kreetaa toisessa maailmansodassa. Kiertelimme hiljaisina tutkien hautakiviä, joissa useimmissa luki noin omanikäiseni sotilaan nimi. Vaikuttava ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tämäkin.

Soudasta kuljimme moottoritietä Rethymnoniin, jossa ajelimme pitkällä rantakadulla ja vanhassa kaupungissa. Kaupungissa oli paljon vilskettä ja vilinää, eikä autopaikkaa tahtonut löytyä teiden varsilta. Pikaisen pistäytymisen jälkeen jatkoimmekin jo matkaa etelärannikolle Plakiaksen kylään. Näissä osissa saarta rotkojen osuus oli suuri ja saatoimmekin nousta jopa yli 700 metrin korkeuteen merenpinnasta mutkittelevilla vuoristoteillä. Pohjoisrannikolle päästyämme matka taittui jo huomattavasti nopeammin palatessamme Haniaa kohti. Paluumatkalla poikkesimme vielä Kato Staloksessa uimassa ja Plataniaksessa illallisella ennen kuin jouduimme luovuttamaan auton takaisin vuokraamolle.

Loput lomapäivät kuluivat pitkälti hotellin altaalla loikoillen ja aurinkoa palvoen. Koin todella rentouttavaksi ajelehtia uima-altaassa uimapatjalla. Aamuisin ehdin uida altaassa pidempiä matkoja auringon vasta noustessa. Päivän kuumimpina hetkinä oli ihanaa pulahtaa viilentymään uima-altaaseen tai mereen. Tämä kaikki oli juuri sitä, mitä tältä lomalta olin odottanutkin.

Loma osui myös sopivaan kohtaan, koska nyt voi rentoutuneena aloittaa huomenna amanuenssuurin eli lääkisopiskelijan harjoittelun patologian osastolla. Toisen opiskeluvuoden jälkeen voi päästä patologialle "manuilemaan", vaikka tätä harjoittelua ei voi vielä lukea osaksi tutkintoa. Vasta kolmannen vuoden jälkeen amanuenssuureja voi sisällyttää osaksi lääketieteen lisensiaatin tutkintoa. Siitä huolimatta halusin jo tässä vaiheessa päästä lähemmäksi omaa alaa. Tavoitteenani on oppia mahdollisimman paljon tästä oppialasta tulevan neljän viikon jakson aikana. Vaikka olemme toisena opiskeluvuotenamme opiskelleet jonkin verran patologiaa teoriatasolla, tulee jakso epäilemättä olemaan käytännönläheisempää ja patologien toimenkuva avartuukin varmasti ihan uudella tavalla. Kokemuksista tulen hieman myöhemmin kirjoittamaan oman blogitekstin. Pysykäähän kuulolla!