Syvärit

Lääkiksen syventävä opinnäytetyö eli "syvärit" on vihdoin kirjoissa ja kansissa. Tai no, ainakin valmiina. Valitettavasti niistä ei enää ole tapana painattaa valmista kirjaa vaan syvärit julkaistaan TamPubissa sähköisesti. Syvärit on suuriakin tunteita herättävä puheenaihe lääkiksessä, koska jokainen medisiinari ne joutuu jossain vaiheessa opintoja suorittamaan eikä se polku suinkaan ole aina ihan viivasuora. Esteitä ja hidasteita osuu lähes kaikille matkan varrella, mutta sitä paremmalta projektin valmistuttua lopulta tuntuu. Vaikka syvärit on monelle se "välttämätön paha", joka vain täytyy saada opintopisteiden ja valmistumisen takia pakettiin, on se myös loppujen lopuksi varsin opettavainen kokemus. Niiden kautta pääsee hyvin tutustumaan tutkimustyön maailmaan ja parhaimmassa tapauksessa sytyttämään kipinän tutkijan uralle.

Syvärit on hyvin monipuolinen kokonaisuus, joka pitää sisällään esimerkiksi kokeellisen tai empiirisen tutkimustyön sekä raportin/tutkimusartikkelin aiheesta. Syvärit voi suorittaa myös laajana kirjallisuuskatsauksena opiskelijan niin halutessa. Työmäärä syväreiden suhteen vaihteleekin ohjaajasta ja aiheen valinnasta riippuen. Kaikille yhteistä on silti tutkimussuunnitelman laatiminen ja asianmukaisten tieteellisten käytäntöjen noudattaminen kirjallisessa työssä. Kaikkien tulee myös lopuksi antaa kypsyysnäyte, joka on ohjaajan laatima ja liittyy omaan tutkimusaiheeseen. Riippuu ihan ohjaajasta, saako kypsärin kysymykset tietää ennalta. Itse en tiennyt kysymyksiä etukäteen, jonka vuoksi tuli valmistautua vastaamaan laajemmin syväreitäni koskevaan otsikkoesseeseen.

Omissa syväreissäni minun piti kerätä itse aineisto ja analysoida se SPSS-ohjelmaa avuksi käyttäen. Tein tutkimustyön lähes kokonaan itsenäisesti vain pienellä avustuksella, jolloin projektista tuli hyvin pitkälle oman näköiseni. Sisällytin kirjallisuuskatsausosioon laajemmin aihepiiriä koskevaa teoriaa kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Kesäisin minulla vain oli hyvää aikaa laatia johdantoa, sillä koulutyö ei samanaikaisesti painanut päälle. Muuten syvärit painottuivat kouluaikaan, jolloin järjestimme tapaamiset syväriohjaajani kanssa. Pidin koulutyötä kuitenkin aina ensisijalla ja esimerkiksi kiireellisimpinä kouluhetkinä en vienyt syväriprojektiani eteenpäin. Kahden ensimmäisen lääkisvuoden aikana vapaa-aikaa oli vielä sen verran paljon, että syväreiden sovittamista koulutyön oheen en kokenut haastavana.

Syväreiden parissa minulla vierähti lopulta kaksi vuotta, mutta aktiivista tekemistä tästä ajasta oli silti huomattavasti vähemmän. Suuri osa ajasta kuluikin erinäisiin odotteluihin, aineiston keräämisen viivästymiseen, tutkimuslupahakemuksiin ja loma-aikoihin. Pidän itseäni aikaansaavana ihmisenä, minkä vuoksi odottelu minusta riippumattomista syistä tuntui toisinaan hermoja raastavalta. Sisukkaasti jatkoin projektin tekoa loppuun asti, vaikka aiheen vaihto totta puhuen kävi muutaman kerran mielessä. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska tällöin olisin kokenut pettäväni ohjaajani ja tutkimusryhmän. Usein kävi niin, että valmistelin annetun "tehtävän" yhdessä illassa ja sen jälkeen kului useampi kuukausi ennen seuraavaa tapaamista. Alkuun pääseminen oli työtä tehdessä monesti vaikeaa, mutta aloitettuani työskentelyn en tahtonut millään malttaa lopettaa.

Suurimmat hidasteet syväritaipaleellani testasivat sitä kuuluisaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Kaikista takaiskuista kuitenkin selvittiin tavalla tai toisella. Keräsin aineiston Webropol-kyselytutkimuksella, jonka laatimiseen käytimme tutkimusryhmäni kanssa verrattain kauan aikaa. Tuntui, että jokaisella tapaamiskerralla lomakkeessa oli jotain muutettavaa tai lisättävää. Lopulta piti vain hyväksyä, että tämä on se lopullinen versio. Täydellistä lomaketta tai tutkimusraporttia kun ei kenenkään ole mahdollista valmistaa. Aineiston keräämisen ajankohtaa pohdimme lähes puolen vuoden ajan, koska jatkuvasti odottelimme sille otollisinta hetkeä. Tutkimusryhmäni vakuutteli, että olen vasta opintojeni alussa eikä syväreillä vielä ole mikään kiire. Itse olisin ollut halukas aloittamaan aineiston keruun heti ja etenemään siten syväreissä nopeammin. Vaatikin minulta tiukkaa itsekuria pysytellä paikoillani odottelemassa sopivaa hetkeä.

Aineiston keräämisen jälkeen alkoi tilastollinen käsittely SPSS-ohjelmalla, jonka käyttö ei varsinaisesti kuulu vahvuuksiini. Lukuisten toistojen ja harjoittelun jälkeen sain muodostettua datasta uudet muuttujat ja tehtyä niistä tilastolliset ajot. Keräämistäni tuloksista pääsin sen jälkeen laatimaan taulukot, joiden muotoiluun sain tarpeellista apua lähipiiriltäni. Tässä kohtaa tunsin, että olen jo niin pitkällä syvärien syövereissä ettei projekti voi enää jäädä minulta kesken.

Johdannon, aineiston ja menetelmien ja tulosten kirjoittamisen jälkeen oli vuorossa työn luovin osio eli pohdinnan laatiminen. Pohdinta tuntui vaativan eniten kirjoitustaitoa ja kirjoittajan omaa ääntä. Yllätyin itsekin, kuinka sain siihen ideoitua tuloksia selittäviä tekijöitä ja muita ristiriitoja. Olin turhaan pelännyt, etten saisi mitään paperille. Ilmeisesti blogin kirjoittaminen ei ainakaan tässä suhteessa ole ollut pahitteeksi.

Kun kaikki osa-alueet alkoivat olla loppukesällä 2018 kasassa, aloin haaveilemaan tutkimuksen loppuun saattamisesta. Syksyllä 2018 palautinkin siinä mielessä valmiin työn, etten enää olisi sitä itse osannut parannella. Olin saanut positiivista palautetta raportistani matkan varrella ja korjausehdotuksiin suhtauduin aina rakentavasti. Suurempia virheitä tai puutteita ei kirjoittamisvaiheessa oikeastaan ollut tullut eteen. Työn palautuksen jälkeen kului viikkoja ja kuukausia kunnes työ otettiin tarkastettavaksi. Lopputulos tuntui minusta aika musertavalta: työhön tuli liittää vielä yksi taulukko tuloksia, joista ei ollut projektin aikana puhetta välitarkastustenkaan aikana. Siinä kohtaa myönnän hetken itkeneeni, ennen kuin kokosin itseni epätoivolta ja aloin paahtamaan uudelleen tilasto-ohjelman kanssa. Alkoi siis uusi SPSS-näpyttely (joka oli jo ikävästi päässyt unohtumaan). Taisteltuani sen viikonlopun pelkästään syvärien parissa sain tehtyä tarvittavat korjaukset ja uuden taulukon tuloksista. Mikä voittajafiilis siitä tulikaan, kun versio lopulta hyväksyttiin ja pitkän odottelun jälkeen opintopisteet napsahtivat suoritusrekisteriin. Olen taas askeleen lähempänä valmistumista.

Jos nyt aloittaisin syväriprojektin, käyttäisin enemmän aikaa itseä kiinnostavan aiheen valintaan. Innokkaana fuksina syöksyin ensimmäiseen tarjottuun vaihtoehtoon miettimättä sen suuremmin, mikä aihepiiri minua kiinnostaisi. Syväreiden aloittamiseen ei ole kiire, mutta niiden suorittaminen preklinikan aikana oli ensisijaisia tavoitteitani. Tein syvärini suomeksi, koska aiheeni käsitteli niin suomalaista aihetta. Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt valita sellainen aihe, josta olisi voinut kirjoittaa englanniksi ja tavoitella artikkelin julkaisua kansainväliseen lehteen. Joka tapauksessa tavoitteeni syvärien suhteen täyttyivät: tuotin uutta tietoa Tampereen kaupungille ja opin kriittisemmäksi lääketieteellisen tiedon lukijaksi. Tämä ei jää viimeiseksi tieteelliseksi tutkimustyökseni, vaan haluan jatkaa tutkimuksen tekoa muissa merkeissä oman mielenkiinnon mukaan.

Hei kevät

Kolmas vuosi lääkiksessä alkaa olla pian taaksejäänyttä elämää ja opintojen puolivälin rajapyykki häämöttää. Nyt kevätlukukaudella on enää jäljellä Diagnostiikka ja hoito -jakson loppuhuipennus. Tämä jakso on ollut omasta mielestäni yksi lääkiksen kevyimpiä, eikä sitä ole turhaan kutsuttu "sillisalaatiksi". DGH -jaksoon on nimittäin sisällytetty kaikki se opetus, joka ei kuulu muihin jaksoihin. Jaksossa on paljon hyvää ja mielenkiintoista, mutta toisinaan on ollut vaikea kiinnostua tieteellisten artikkeleiden arvioinnista tai laskutehtävien laskemisesta juuri ennen kesän amanuenssuurien alkamista.

Central Park huhtikuussa 2019

Tällä jaksolla ehdottomasti opettavaisinta ovat olleet päivystyspotilaan tutkiminen, luomenpoistoharjoitus ja potilastapauksia käsittelevät tutoristunnot. Kävimme pienissä ryhmissä haastattelemassa ja tutkimassa akuutisti sairastuneen potilaan Taysissa tarkkailuosastolla. Anamneesin ja statuksen jälkeen saimme pohtia, mitä jatkotutkimuksia potilaalle tulisi määrätä ja kuinka tästä eteenpäin pitäisi toimia. Yhteinen purkutilaisuus ohjaavan lääkärin ja kandien kanssa opetti paljon enemmän kuin ennakkotehtävät kustannusvaikuttavuudesta, uskottavuusosamääristä ja ilmaantuvuusosuuseroista yhteensä. Myös käytännön pienkirurgian ryhmätyö kuului yhteen opiskeluaikani parhaista opetuksista. Siinä pääsimme harjoittelemaan luomenpoistoa siansorkilla sairaanhoitajaopiskelijan avustamana. Steriiliys, puuduttaminen, luomen irrottaminen ja suturointi sujuivat hyvin, kun sai tehdä moniammatillista yhteistyötä.

"Luomen" poistoa

EBM-tehtävä eli systemaattinen kirjallisuuskatsaus ei loppujen lopuksi ollut työmäärältään kovin suuri, vaikka alussa se siltä tuntuikin. Tein sen lähes valmiiksi ennen pääsiäislomaani, koska en voinut lähteä reissuun näkemättä ensin vaivaa koulutöistä. Loman jälkeen viimeistelin työn palautettavaan kuntoon, ja sain kuulla monen vielä lähes halkovan hiuksiaan työtä tehdessä. Enemmän työtä olisi vaatinut, jos olisi täytynyt lukea jaksotenttiin. Tässä työssä sen sijaan sai tehdä rauhassa omaan tahtiin. Vielä jakson viimeisellä viikolla tulee vertaisarvioida kurssikaverin EBM-työ, josta saa yhtä lailla pisteitä kuin itse katsauksesta. Sen jälkeen alkaakin jo kesäloma, joka omalla kohdallani käynnistyy neurologian amanuenssuurilla. On tosi mukavaa päästä oman alan harjoitteluun soveltamaan koulussa opetettua tietoa ja oppimaan lääkärintaitoja. Odotan manuilua innolla!

Tankkausta itse tehdyllä hampurilaisella

Toukokuu tarkoittaa jälleen sitä, että lääkiksen pääsykokeet ovat taas jo ihan kulman takana. Vaikka omista pääsykokeista tuntuu kuluneen pieni ikuisuus, haluaisin jakaa vielä viime hetken tsempit kokeisiin osallistujille. Pääsykoejännitykseen kannattaa varautua ja sitä voi pyrkiä lievittämään olemalla hyvissä ajoin pääsykoepaikalla rauhoittumassa. Itseluottamus ja usko omaan osaamiseen vie pääsykoepäivänä jo pitkälle. Jos ja kun on päättänyt, että tämä vuosi on se vuosi kun pääsee lääkikseen, on valmis antamaan itsestään kaiken koepaperiin. Yksi huonosti nukuttu yö ei suoritusta kaada, koetta tehdessä on kuitenkin paljon adrenaliinia veressä.

Pääsykokeissa on todennäköisesti hyödyllistä noudattaa ennalta valittua koestrategiaa ja tehdä tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne itselle sopivat. Koe kuitenkin yllättää joka vuosi, eikä voi tietää, millainen taktiikka juuri sinä vuonna on kaikista kannattavin. Siksi omaa koestrategiaa ei välttämättä voi noudattaa orjallisesti. Oma taktiikkani oli tehdä tehtävät lopusta alkuun, koska sillä pääsi hyvin vauhtiin. Koejännityskin hälveni nopeasti, kun tiesi ansainneensa jo kasan pisteitä. Jätin monivalintatehtävät viimeiseksi, koska niistä ei yleensä kerry pistesaalis niin helposti. Jos jokin tehtävä ei lähde heti sujumaan, kannattaa siirtyä eteenpäin ja jättää tuo tehtävä "hautumaan" mieleen. Lopussa jos aikaa jää, kannattaa käydä koe vielä läpi ja varmistaa, ettei ole tehnyt harmillisia huolimattomuusvirheitä. Tärkeintä kokeessa on kuitenkin muistaa, että kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata. Vaikea tehtävä on varmasti vaikea myös vierustovereille. Kunhan tekee parhaansa ja yrittää loppuun asti, voi olla ylpeä itsestään. Paljon tsemppiä teille tämän vuoden pääsykokeisiin osallistuville! Ja kaikille muillekin blogini lukijoille hyvää kevään jatkoa!

Tästäkin jo vuosi!

Svenska för läkare

Virkamiesruotsi on monelle opiskelijalle välttämätön paha yliopisto-opinnoissa. Asenne sitä kohtaan ainakin täällä Pirkanmaalla on usein jopa vähän kielteinen, mikä on minusta tosi harmillista. Omien kokemuksieni mukaan tätä ilmenee paljon meillä lääkiksessä, jossa ihmiset jo hyvin varhaisessa vaiheessa lukiossa ovat alkaneet panostamaan luonnontieteellisiin aineisiin. Toisen kotimaisen kielen osaaminen on kuitenkin tarpeen työelämässä, jota varten ruotsin kurssi antaa valmiuksia. Ruotsin kurssi oli itselleni mukavaa vaihtelua tavalliseen koulunkäyntiin ja pidin oppitunneista kovasti. Entisenä pitkän saksan lukijana ruotsi on aina ollut minulle helpohkoa ja koen oppivani kieliä pienellä vaivalla. Nyt Svenska för läkare -kurssi on osaltani suoritettuna ja ruotsin suullisen sekä kirjallisen viestinnän osalta sain tavoittelemani hyvät tiedot.

Tampereen lääkiksessä ruotsin kurssi on järjestetty opiskeluiden kolmantena vuotena siten, että noin puolet vuosikurssista suorittaa sen syyslukukaudella ja lopuilla se on edessä keväällä. Ryhmäjako (syksy/kevät) suoritetaan opintokoordinaattoreiden osalta arpomalla, joten siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Syksyn ryhmät tuntuivat oman vuosikurssini perusteella olleen haluttuja, koska tällöin ruotsin kurssin saa jo ennen joulua pakettiin. Minut jaettiin kevään ryhmään, josta olin aluksi harmissani. Keväällä oppituntien alettua kävi kuitenkin pian ilmi, että tämä oli lopulta parempi vaihtoehto.

Kolmosvuoden kevätlukukaudella lääketieteen opinnot alkavat olemaan niin kliinisiä, että tarvittava tietopohja on riittävä mm. astmaoireista, sepelvaltimotaudista, vatsakivusta tai kilpirauhassairauksista keskustelemiseen. Syksyn ryhmillä sydän- ja keuhkosairaudet eivät luultavasti ole yhtä tuoreessa muistissa kuin kevään ryhmillä. Parhaimmillaan opiskelimme samoja asioita ruotsiksi ja suomeksi Rintakipu ja hengenahdistus -jakson aikana. Opinnot tukivat toisiaan, vaikka toisinaan koulupäivät tuntuivat uuvuttavan pitkiltä ja kiireisiltä.

Svenska för läkare on hyvin erilainen kuin vaikkapa lukion ruotsin kurssit. Oppitunnit ovat 2,5 h pitkiä ja niitä on 1-2 kertaa viikossa yliopiston pääkampuksella. Tunneilla keskitytään puheharjoitteluun pareittain tai pienryhmissä, eikä kielioppiin käytetä juurikaan aikaa. Kurssilla korostettiinkin, että tärkeintä on tulla ymmärretyksi, vaikkei kaikki kielioppisäännöt menisi täysin oppikirjan mukaan. Oman alan sanastoa oppii tunneilla monipuolisesti lääkäri-potilas -kommunikaatioharjoituksilla ja kurssin edetessä asiantuntijatasoisilla keskusteluilla. Näiden vuoksi en milloinkaan kannusta turhiin poissaoloihin, koska vain paikan päällä tunneilla pääsee puhumaan ja hiomaan taitojaan kanssaopiskelijoiden kanssa. Tunneilla aktiivinen osallistuminen oman taitotasonsa mukaan on parasta harjoitusta myös tenttiin. Kotitehtävät tällä kurssilla ovat pääosin kirjoitusharjoituksia, kirjan kappaleiden opiskelua tai lääketieteellisen tiedon lukemista ruotsinkielisistä lähteistä. Kerran kotitehtäväksi tuli äänittää pareittain kuvitteellinen lääkärinvastaanotto, jossa kirjoitimme toisillemme lääkärintodistuksen.

Kurssin lähestyessä loppuaan, alkoi jännitys tentistä kasvaa. Svenska för läkare -kurssilla tentti on kolmiosainen ja sen aloittaa kolmen hengen ryhmissä käytävä suullinen osio. Muodostimme ystävieni kanssa ryhmän ja varhaisessa vaiheessa, jotta pystyimme harjoittelemaan suulliseen tenttiin pitkällä tähtäimellä. Tämän lisäksi kokoonnuimme omalla ajallamme useasti puhumaan tentinomaisesti. Suullisessa tentissä annetaan aihe, josta keskustellaan 7 minuuttia yhtä soittoa. Yhteensä käydään siis kolme 7 minuutin keskustelua, sillä jokainen saa eri aihepiirin keskustelunaloituksen. Suulliseen tenttiin on ennalta annettu tenttialue, jonka sanasto ja rakenteet on eduksi opetella todella hyvin tenttiä varten. Tärkeää tentissä on osata laajentaa keskustelua yleiselle tasolle ja keskustella muustakin kuin kyseisestä potilastapauksesta. Suullinen tentti on aika kuumottava tilanne, mutta siinä kannattaa todella osoittaa oma osaaminen, koska kolmessa 7 minuutin keskustelussa aika kuluu lopulta yllättävän nopeasti.

Kirjallinen tentti on oma lukunsa eikä juuri ollenkaan jännittävä. Tentissä saa hyödyntää sähköisiä sanakirjoja, jonka vuoksi se ei oikein kuulosta edes tenttitilanteelta. Kirjallisessa tulee laatia epikriisi suomenkielisten vihjeiden avulla ja analysoiva teksti annettujen diagrammien perusteella. Kummankin tulee noudattaa tekstilajille ominaista tyyliä. Epikriisissä ilmaisu on hyvin tiivistä, kun taas analysoiva teksti on pohtiva sisältäen omia tulkintoja. Aikaa kirjallisessa tentissä on kolme tuntia ja se riittää hyvin näihin kahteen tehtävään, koska sanojen kieliasun tai taivutuksen voi tarkistaa näppärästi sanakirjasta. Virheisiin ei kuitenkaan ole herkästi varaa, koska sähköisten apuneuvojen käyttö edellyttää huolellista ja tehtävänannon noudattavaa tekstiä. On ajateltu, että sanakirjojen hyödyntäminen kirjoitustyössä vastaa työelämän tilannetta ja tämän vuoksi myös tentti suoritetaan sanakirjojen avulla. Tähänkin tenttiin pystyy silti harjoittelemaan. Kävin itse läpi kurssilla kirjoittamani harjoitusepikriisit sekä analysoivan tekstin ja otin niistä oppia. Pidin huolen, etten enää tee niissä esiintyneitä virheitä. Kurssikirjassa on myös joitakin hyviä epikriisimalleja, joiden ilmaisua opettelin ennen tenttiä. Näin koin olevani valmiimpi tenttiin ja varmistelevani haluamaani tenttitulosta. Jos tenttimenestykseni olisi riittänyt vain tyydyttäviin tietoihin, olisin pyytänyt saada uusia tentin. Tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta.

Lääkiksen ruotsin kurssi ei ole lopulta ollenkaan niin paha, kuin siitä puhutaan. Se vaatii vain työtä, lähtötasosta riippuen toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Vaikka edellisistä ruotsin opinnoista lukiossa on kulunut aikaa (itselläni ruotsin ylioppilaskirjoituksista oli aikaa 6 vuotta), sitä ei tarvitse ennen kurssin alkua pelätä. Kielitaito palautuu nopeasti, kun oppitunneilla käyttää kieltä aktiivisesti. Oma kiinnostunut asenne ja ahkeruus vievät ruotsin opiskelussa hyviin tuloksiin. Ruotsin kurssi ei pitäisi olla kenellekään kynnyskysymys lääketieteen opiskelussa, kunhan on valmis oppimaan alan sanastoa. Tärkeää on rohkaistua puhumaan ruotsia virheitä pelkäämättä. Att misslyckas är inte farligt, att misslyckas är nödvändigt för att lära!